Keskustelua arvioinnin tulevaisuudesta Karvin avajaisissa

Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen avajaisia vietettiin Suomen kansallismuseossa ja Karvin tiloissa Postitalolla torstaina 20.11. Kutsuvieraita ja omaa väkeä oli yhteensä 70 ja tunnelma vanhojen ja uusien yhteistyökumppaneiden kohdatessa hilpeä ja innostunut.

Kansallismuseon auditorio sai todistaa uskoa ja luottamusta uuden organisaatiomme toimintaan ja tavoitteisiin, kun opetus- ja kulttuuriministeriön kansliapäällikkö Anita Lehikoinen, Espoon suomenkielisen opetustoimen johtaja Harri Rinta-aho ja Karvin arviointineuvoston puheenjohtaja, Humanistisen ammattikorkeakoulun rehtori Tapio Huttula luotasivat Karvin tehtäviä ja tulevaisuutta ja avasivat arviointitoiminnan tulevaisuuden haasteita. Kehykset puheenvuoroille tarjosi Karvin johtajan Harri Peltoniemen tervetuliaispuhe, jossa hän kävi läpi Karvin perustamisen perusteet ja toiminnan sisällön ja tavoitteet.

Kansliapäällikkö Lehikoinen totesi puheensa aluksi, miten vaikea on saada menestyksestämme kiinnostuneita kaukaisia vierailijoita ymmärtämään luottamukseen perustuvaa koulutuskulttuuriamme, jossa laatupoikkeamia hoidetaan tukevilla toimenpiteillä eikä sanktioilla. Kysyttävä hänen mukaansa kuitenkin on, tuottavatko nykyiset arviointimenetelmät ja käytännöt sellaista tietoa, jonka avulla laatuun ja poikkeamiin päästään todella käsiksi. Lehikoinen kiinnitti puheessaan myös huomion koulutusjärjestelmämme tuottamiin tuloksiin, joissa kansainvälisestä menestyksestä huolimatta näkyvät huolestuttavat merkit osaamisen tason laskusta niin oppivelvollisuusikäisten kuin aikuisväestön parissa. Lehikoisen mielestä Karvin vahvuus onkin mahdollisuus tarkastella koulutusjärjestelmää jatkumona ja puuttua edellä mainittuun trendinomaiseen kehitykseen. Johtopäätösten teko arviointituloksista yhteistyössä eri tahojen – opetus- ja kulttuuriministeriön, Opetushallituksen, kuntien ja korkeakoulujen – kanssa on siis äärimmäisen tärkeää.

Lehikoinen korosti myös OKM:n tulevaisuuskatsaukseen viitaten, että ainoaan varsinaiseen kilpailuetuumme, inhimilliseen ja osittain sosiaaliseen pääomaan tulee kiinnittää huomiota ja tehdä tarvittavat korjausliikkeet niissä kohdissa, joissa muutoksia on havaittu. Muutoksista ja ylipäätään arviointien tuloksista tulisi viestiä mahdollisimman lyhyellä viiveellä. Kansliapäällikön mukaan niin sanotusta varovaisuuden periaatteesta luopuminen olisi tärkeää, samoin arvioinnin systemaattisuus ja laatukulttuurin synnyttäminen sekä kentän itsearviointiin innostaminen. Lehikoinen painotti kansainvälisen ulottuvuuden merkitystä paitsi maakuvan ja koulutusviennin, myös kansallisen arviointimme metodien ja ylipäätään uskottavuuden vuoksi. Karvilla on hänen mielestään uskottavuus jo valmiiksi rakennettuna, koska uusi organisaatio on koottu kolmen asiantuntijaorganisaation osaajista. Tulevaan arviointisuunnitelmaan Lehikoinen viittasi todetessaan Karvin arviointirepertoaarin laajuuden ja kysyessään, mitä arviointipaletissa tulevaisuudessa pidetään mukana. Lisäksi hän kiinnitti huomion erityisesti korkeakoulujen osaamisperusteiden määrittelyn tarpeeseen. Kaikkiaan Karvilla on iso tilaus ja myös avainasema sekä kansallisen että kansainvälisen arvioinnin kentällä.

Espoon suomenkielisen opetustoimen johtaja, rehtori Harri Rinta-ahon puheenvuoron otsikkona oli Kenen tarpeisiin arviointia tehdään? Koulutuksen arvioinnin tulevaisuutta luotaavassa puheessaan hän kysyi aluksi muun muassa sitä, luoko arviointi arvoasetelmia kuntien tai eri oppiaineiden välille. Arviointitiedosta ovat kiinnostuneita useat eri tahot, myös esimerkiksi kuulijoissa hilpeyttä herättänyt kiinteistönvälittäjät, joiden intressit Rinta-aho selkeästi selvitti viitaten kiinteistöjen markkinoinnissa hyödynnettävään laadukkaan koulun sijaintiin lähellä. Keskeinen kysymys liittyen arvioinnin ohjausvaikutukseen on Rinta-ahon mukaan myös se, ryhtyykö ”häntä heiluttamaan koiraa”, eli pyritäänkö tietoisesti tuottamaan hyviä tuloksia arviointiin esimerkiksi lukioissa resurssien allokoinnin ja riskien välttämisen muodossa.

Toiveissa Karvin suuntaan opetuspäällikkö Rinta-aho ehdotti mahdollisuutta arvioinnin kohdistumisesta koulujen innovatiiviseen toimintaan ja siten luovuuteen kannustamiseen. Lopuksi Rinta-aho kiinnitti huomion toisen asteen koulutuksen uudistumiseen ja sen myötä Karville tuleviin haasteisiin muun muassa lukiokoulutuksen laatumittareiden kehittämisessä. Kansliapäällikkö Lehikoisen tavoin Rinta-ahokin painotti koulujen ja koulutuksen itsearvioinnin merkitystä niiden laadullisen kehittämisen kannalta – Karville tämä näyttäytyy tarpeena kehittää hyviä laadullisia mittareita.

Arviointineuvoston puheenjohtaja, HUMAKin rehtori Tapio Huttulan puheenvuoron ytimessä oli Karvin arviointistrategian ainesten hahmottelu. Kuten kansliapäällikkö Lehikoinen, myös Huttula näki lisäarvoa eri arviointitoimintojen yhteen kokoamisessa ja arviointiosaamisen kehittämisessä. ”Tavoitteiden on oltava kunnianhimoisia”, totesi Huttula ja esitteli strategisen kehittämisen tueksi sekä mallin Karvin tuloskortiksi että Kimin ja Mauborgnen (2005) kehittämän Sinisen meren strategian.

Tuloskortin elementeiksi Huttula nimesi Karvin vaikuttavuuden ja palvelukyvyn, osaamisen ja uudistumiskyvyn, prosessit ja rakenteet sekä taloudelliset resurssit. Sinisen meren strategiassa kantavana ajatuksina ovat kaikki organisaation toiminnot kattavat arvoinnovaatiot ja toisin tekeminen väkisin kilpailemisen sijaan. Esimerkkinä strategian nelikentän – poista, korosta, supista ja luo – avaamiseksi Huttula Kimiä ja Mauborgnea seuraten esitti Cirque du Soleil -ryhmän menestyksekkään innovaation yhdistää sirkus ja teatteri. Sinisen meren nelikenttää seuraten Karvin tulisi poistaa eri arviointitoimintojen raja-aidat ja liian pitkä viive arvioinnin tulosten julkistamiseen nähden, korostaa muun muassa tiedon saatavuutta ja vaikuttavuutta, supistaa mekaanista arviointitoimintaa ja turhaa byrokratiaa sekä luoda koko koulutusjärjestelmää kattavia teema-arviointeja.

Puheenvuorojen jälkeen opetusneuvos Anu Räisänen toivotti vieraat tervetulleiksi Karvin tiloihin, vuonna 1938 valmistuneeseen kulttuurihistoriallisesti merkittävään Postitaloon. Siellä avajaiset jatkuivat kuohuviinin, maistuvien pikkupalojen ja iloisen puheensorinan merkeissä.