Koulutuksen laatu on korkea liiketalouden sekä käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnossa ja hyvä kotityö- ja puhdistuspalvelujen perustutkinnossa. Työelämälähtöisyys toteutuu koulutuksissa melko hyvin, mutta työssäoppimis- ja näyttöpaikkojen saatavuudessa on alakohtaisia haasteita.
Nämä tulokset käyvät ilmi Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen ammatillisen koulutuksen oppimistulosten arvioinneista vuosilta 2010–2013. Arvioinnit julkaistiin joulukuussa 2014, ja ne kohdistuivat kaikkiin kyseisten perustutkintojen vuonna 2010 aloittaneisiin opiskelijoihin ja koulutusta järjestäviin yksiköihin. Tulokset kuvaavat ammattiosaamisen näyttöjen kiitettävien ja hyvien arvosanojen runsasta määrää sekä näyttöjen järjestämiseen liittyvää toimintaa.
Näyttöpaikkojen saatavuus ja sopivuus vaihtelevat
Työssäoppimis- ja näyttöpaikkojen saatavuudessa on eroja eri koulutusohjelmien välillä. Esimerkiksi käsi- ja taideteollisuusalan työpaikat ovat usein pitkälle erikoistuneita, ja tämän vuoksi niillä ei aina ole mahdollisuutta tarjota opiskelijoille näyttöpaikkoja. Jos näyttöjä ei voida järjestää työpaikoilla, opiskelijat joutuvat suorittamaan niitä oppilaitoksissa.
Kotityö- ja puhdistuspalvelujen näyttöpaikkoja on tarjolla melko hyvin, mutta ongelmana on ollut uuden perustutkinnon tuntemattomuus. Työpaikoilla on ollut paikoin epäselvää, mitä opiskelijat opiskelevat, ja tutkinnon tavoitteet ovat menneet sekaisin sosiaali- ja terveysalan kanssa.
Erityispiirteenä kotityö- ja puhdistuspalvelujen perustutkinnossa on erityisopiskelijoiden näyttöjen suuri määrä, sillä niitä oli 61 % arvioinnissa mukana olleista näytöistä. Erityisopiskelijoiden ammattiosaamisen näytöistä 45 % oli suoritettu ilman mukautusta, ja näissä näytöissä suurin osa opiskelijoista osoitti saavuttaneensa vaaditun ammattitaidon.
Liiketalouden perustutkinnon näyttöihin soveltuvia työpaikkoja on muuten hyvin saatavilla, mutta talous- ja toimistopalveluissa paikkoja on vähemmän.
Kriteerien tulkinta ja suppea arviointiasteikko ongelmina
Tuloksista ilmeni, että ammattiosaamisen näyttöjen arvosanat ovat riippuvaisia arvioijista: arvosanat olivat yleensä parempia silloin, kun työelämän edustaja osallistui arviointiin. Työpaikkaohjaajilla oli vaikeuksia arviointikriteerien ymmärtämisessä, ja arviointi nostikin esiin heidän koulutustarpeensa.
Kolmiportainen (1–3) arviointiasteikko todettiin tasapäistäväksi ja liian kapea-alaiseksi erottelemaan oikeudenmukaisesti opiskelijoiden osaamista. Moni työelämän edustaja totesikin suppean arviointiasteikon vesittävän arvioinnin merkityksen. Taustamuuttujilla, kuten opettajien ja työpaikkaohjaajien koulutuksella, oli heikko yhteys oppimistuloksiin, ja tämä kertonee osaltaan arvioinnin luotettavuusongelmista. Myöskään pedagogisilla ratkaisuilla ja resursseilla ei todettu olevan tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä oppimistuloksiin.
Lisätietoja:
Erikoissuunnittelija Tarja Frisk, puh. 02953 35504, etunimi.sukunimi@karvi.fi
Opetusneuvos Anu Räisänen, puh. 02953 35526, etunimi.sukunimi@karvi.fi
Linkit julkaisuihin:
Frisk, T. & Räisänen, A. 2014. Ammatillinen osaaminen kotityö- ja puhdistuspalvelujen perustutkinnossa. Helsinki: Kansallinen koulutuksen arviointikeskus.
Frisk, T. & Räisänen, A. 2014. Ammatillinen osaaminen käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnossa. Helsinki: Kansallinen koulutuksen arviointikeskus.
Frisk, T. & Räisänen, A. 2014. Ammatillinen osaaminen liiketalouden perustutkinnossa. Helsinki: Kansallinen koulutuksen arviointikeskus.
Ljus Lucia-dag!
