Laaja arviointi: laki tehostanut opiskeluhuoltoa, mutta korjaavat toimenpiteet eivät ole vähentyneet

Suvi Skantz

Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki on tehostanut monin osin opiskeluhuoltoa ja parantanut opiskeluhuollon tilaa kokonaisuutena niin esi- ja perusopetuksessa, lukiokoulutuksessa kuin ammatillisessa koulutuksessakin. Kehitettävää on kuitenkin edelleen esimerkiksi yhteisöllisen opiskeluhuollon vahvistamisessa sekä opiskeluhuoltopalveluiden saatavuuden ja henkilöstön riittävyyden yhdenvertaistamisessa.

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) arvioi vuosina 2016–2017 opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta oppilas- ja opiskelijahuoltolain 1287/2013 toimeenpanoa.

Arviointi kohdentui kaikkiin koulutuksen ja opetuksen järjestäjiin, näytteenä valittuihin esiopetusyksiköihin sekä otoksena valittuihin perusopetuksen kouluihin ja lukioihin. Arvioinnissa oli mukana opiskeluhuollon ohjausryhmiä, oppilas- ja opiskeluhuoltoryhmiä tai koulutuksen järjestäjiä yhteensä 1 200, oppilaita ja opiskelijoita yhteensä 25 600 (perusopetuksen 5. ja 8. luokan oppilaat sekä lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen toisen vuosikurssin opiskelijat) sekä 15 viranomaistahojen ja sidosryhmien edustajaa.

Yhteisöllinen opiskeluhuolto ei näy kovin selkeästi koulujen ja oppilaitosten arjessa

Oppilas- ja opiskelijahuoltolain keskeinen tavoite oli opiskeluhuollon painopisteen siirtyminen yhteisölliseen opiskeluhuoltoon, joka on ennaltaehkäisevää ja varhaista tukea tarjoavaa. Arviointitulosten mukaan yhteisöllisen opiskeluhuollon painoarvo on lisääntynyt ja järjestäminen tehostunut kaikilla koulutusasteilla, vaikka opiskeluhuollon painopiste ei ole vielä kovin vahvasti siirtynyt yksilökeskeisestä yhteisölliseen opiskeluhuoltoon. Yhteisöllisen opiskeluhuollon järjestäminen vaihtelee suuresti kouluittain ja oppilaitoksittain, ja opiskeluhuollon korjaavat toimenpiteet eivät ole vähentyneet.

– Yhteisölliseen opiskeluhuoltoon tulisi kohdentaa voimavaroja kaikilla koulutusasteilla. On tärkeää turvata yhteisöllisen toimintakulttuurin mahdollistaminen, erityisesti ammatillisen koulutuksen reformissa, toteaa arviointiasiantuntija Tarja Frisk.

Opiskeluhuoltopalveluiden saatavuus parantunut hieman, eniten haasteita psykologipalveluissa

Opiskeluhuoltopalveluiden saatavuus pysyi kaikilla koulutusasteilla pääosin ennallaan. Terveydenhoitaja- ja kuraattoripalvelujen saatavuus koettiin pääsääntöisesti hyväksi. Laki tehosti kuraattori- ja psykologipalveluiden saatavuutta kohtalaisesti. Niiden saatavuus kuitenkin vaihteli kaikilla koulutusasteilla, kuten myös lääkäripalveluiden saatavuus. Edelleen on esiopetusyksiköitä, kouluja ja oppilaitoksia, joissa edellä mainittujen palvelujen saatavuus on heikkoa. Psykologipalvelujen saatavuus on yksi keskeisistä opiskeluhuollon haasteista.

Arviointitulosten mukaan oppilaat ja opiskelijat saavat opiskeluhuollon palvelut pääosin lain määrittelemissä määräajoissa. Tosin tämäkin vaihtelee alueittain ja kunnittain. Oppilaat ja opiskelijat kokivat avun pyytämisen erilaisiin huoliin yleensä helpoksi. Avun saaminen koettiin helpommaksi kuin avun pyytäminen.

Opiskeluhuollon tila ja oppijoiden vaikutusmahdollisuudet parantuneet

Opiskeluhuollon ohjausryhmät, oppilas- ja opiskeluhuoltoryhmät sekä koulutuksen järjestäjät arvioivat opiskeluhuollon tilan paremmaksi lain voimaantulon jälkeen kuin ennen sitä (kuvio 1). Lain myötä opiskeluhuoltotyöstä on tullut suunnitelmallisempaa ja monialaisempaa kaikilla koulutusasteilla.

– Oppilas- ja opiskelijahuoltolain myötä oppilaiden ja opiskelijoiden, erityisesti oppilas- ja opiskelijakuntien, vaikutusmahdollisuudet koulu- ja oppilaitosyhteisöissä paranivat. Lisäksi oppilaiden ja opiskelijoiden tietosuoja parani. Oppilaat ja opiskelijat pitivät osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksiaan tärkeinä, kertoo projektipäällikkö Anna-Mari Summanen.

Yhdenvertaisuus ei toteudu oppilaitosten ja alueiden välillä

Vaikka opiskeluhuolto on tehostunut monin osin oppilas- ja opiskelijahuoltolain myötä, siinä on edelleen paljon kehittämistä. Kehitettävää on esimerkiksi yhteisöllisen opiskeluhuollon vahvistamisessa sekä opiskeluhuoltopalveluiden saatavuuden ja henkilöstön riittävyyden yhdenvertaistamisessa koulujen, oppilaitosten ja maan eri osien välillä. Lisäksi opiskeluhuoltorekisterit, kirjaamiskäytänteet ja lain tulkintavariaatiot vaativat täsmentämistä. Kaikilla koulutusasteilla todettiin, että oppilas- ja opiskelijahuoltolain kauaskantoisempien tavoitteiden saavuttamiseksi on vielä paljon tehtävää. Näitä tavoitteita ovat esimerkiksi lastensuojelun tarpeen sekä lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden tarpeen vähentäminen.

Arviointi liittyi eduskunnan opetus- ja kulttuuriministeriölle antamaan seurantatehtävään oppilas- ja opiskelijahuoltolain vaikutuksista. Laki astui voimaan 1.8.2014, ja tässä arvioinnissa selvitettiin lain vaikutuksia opiskeluhuollon vaikuttavuuteen, tehostumiseen, palvelujen saatavuuteen ja henkilöstön riittävyyteen. Arviointi koski sekä esi- ja perusopetusta, lukiokoulutusta että ammatillista koulutusta eli kaikkia lain soveltamisalaan kuuluvia koulutusasteita.

Lisätietoja:

Yleissivistävän koulutuksen oppilas- ja opiskelijahuoltolain toimeenpanon arviointi: projektipäällikkö Anna-Mari Summanen, anna-mari.summanen@karvi.fi, puh. 029 533 5523

Ammatillisen koulutuksen oppilas- ja opiskelijahuoltolain toimeenpanon arviointi: projektipäällikkö Tarja Frisk, tarja.frisk@karvi.fi, puh. 029 533 5504

Julkistamistilaisuus ja julkaisut verkossa:

Arvioinnin tulokset julkaistiin 14.3.2018 klo 13.00–16.00 Finlandia-talon Terassisalissa.

Tallenne tilaisuudesta Karvin Youtube-kanavalla.

Raportit ovat luettavissa Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen verkkosivuilla:

Oppilas- ja opiskelijahuoltolain toimeenpanon arviointi esi- ja perusopetuksessa sekä lukiokoulutuksessa

Oppilas- ja opiskelijahuoltolain 1287/2013 toimeenpanon arviointi ammatillisessa koulutuksessa

Tiivistelmä: esi- ja perusopetus ja lukiokoulutus

Tiivistelmä: ammatillinen koulutus