Oppimisen ja osaamisen arviointi kaipaa petrausta perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa

Esi- ja perusopetus, Lukiokoulutus Suvi Skantz

Oppilaat pitävät arviointia tärkeänä ja toivovat siltä erityisesti kannustavuutta. Oppilaat ja huoltajat ovat melko tyytyväisiä opettajien arviointityöhön. Arvioinnin ongelmana ovat erityisesti yksipuoliset menetelmät ja arvioinnin eri osapuolille epäselviksi jääneet arviointiperusteet.  

Edellä olevat tulokset ilmenevät Kansallisen koulutuksen arviointineuvoston (Karvi) uudesta arvioinnista, johon osallistui yli 8000 rehtoria, opettajaa, oppilasta ja huoltajaa.

Erilainen oppiminen – erilaiset menetelmät 

Tulosten mukaan opettajat osaavat edistää oppilaiden itsearviointia ja tukea erilaisia oppimistapoja arvioinnin keinoin. Opettajien käyttämät arviointimenetelmät ovat kuitenkin vielä varsin yksipuolisia.

– Yksin tehtävät kokeet hallitsevat yhä, vaikka monipuolisista ja oppilaita aktivoivista arviointimenetelmistä on puhuttu pari vuosikymmentä. Kokeille on koulujärjestelmässä tietenkin paikkansa, mutta yhdentyyppinen menetelmä kertoo vain yhdenlaisesta osaamisesta, muistuttaa Karvin arviointiryhmän jäsen, professori Päivi Atjonen Itä-Suomen yliopistosta.

Hyviä arvioinnin kriteereitä tarvitaan reilun arvioinnin turvaamisessa  

Oppiaineiden arvosanojen antamisessa on tarkistamisen varaa, sillä arviointiperusteet ovat sekä opettajille, oppijoille että huoltajille osittain epäselviä. Myös päättöarvosanojen osuvuutta ja yhdenvertaisuutta pitää parantaa, jotta oppilaiden jatko-opintopolun sujuvuutta voidaan turvata.

Opettajat arvostavat arviointikriteereitä, joten ne ovat yksi keino turvata arvioinnin oikeudenmukaisuutta. Vaikka Opetushallitus parhaillaan täsmentää kriteereitä ja tavoitteita, tarvitaan myös muita keinoja. Karvin raportissa suositellaankin, että opettajien arviointiosaamisen kehittämiseen kiinnitetään määrätietoista huomiota sekä paikallisesti että opettajien perus- ja täydennyskoulutuksessa.

Arvioinnin perusohjeisiin pitää edelleen kiinnittää huomiota  

Käyttäytymisen arvioinnissa tai perusopetuksen yhdeksännen luokan päättöarvioinnissa oli vielä opetussuunnitelman perusteiden vastaisia käytäntöjä. Näin oli siitä huolimatta, että rehtorit ja opettajat uskoivat arvioinnin olevan oikeudenmukaista. Osa huoltajista toivoi oppilaiden tavoin, että arvosanojen perustelut kerrotaan ymmärrettävästi.

– Yksi ilmeinen syy kirjaviin käytänteisiin on, että opetuksen ja koulutuksen järjestäjät eivät ole laatineet paikallisia arviointiohjeita opetussuunnitelmiinsa siten kuin olisi pitänyt. Pelkkä opetussuunnitelman perusteiden teksti ei auta vielä käytännössä. Näin eri opettajien tekemät arviointiratkaisut eivät ole linjassa, kun yhteisiä arviointikäytäntöjä ei ole luotu, sanoo arviointineuvos Päivi Kamppi.

Oppilaiden mielestä hyvä arviointi on rehellistä, perusteltua ja kannustavaa  

Päivi Atjonen kiittelee oppilaita, jotka osasivat nasevasti kuvailla hyvää arviointia ja perustella, miksi koulussa on arviointia:

– Oppijat ymmärtävät hyvin, että arvioinnin pitää olla paitsi rehellistä ja perusteltua niin erityisesti kannustavaa ja eteenpäin katsovaa. Valitsimme raportin nimeen eräältä kuudesluokkalaiselta pojalta lausuman ”että tietää missä on menossa”. Siinä kiteytyy arvioinnin kaksi ydintehtävää: pitää tietää tavoite ja saada sitä kohti kulkiessa säännöllistä ohjausta ja palautetta.

Kamppi ja Atjonen sanovat, että kannustavuus ja vahvuuksista käsin asioiden katseleminen on mitä tarpeellisinta, koska arviointi vaikuttaa oppilaan itsetuntoon. Jos se on kunnossa, opiskeleminen motivoi, mistä seuraa hyviä arviointituloksia. Tästäkin arvioinnista ilmeni, että oppimisestaan innostuneet ja käyttäytymisen arvosanaansa tyytyväiset oppilaat olivat vastaanottavaisia kaikenlaiselle ohjaukselle ja palautteelle.

Arviointi on vaikuttava työkalu 

Arviointiryhmä korostaa, että arviointi tulee tunnistaa yhdeksi opettajan tärkeimmistä pedagogisista keinoista ohjata sitä, miten opiskellaan ja millaisia oppimistuloksia saadaan. Arviointi hyötyisi nykyistä runsaammasta yhteistyöstä opettajien kesken ja oppilaiden kanssa, ja kaikelle tälle tarvitaan rehtoreiden tukea.

Taustaa: 

Arviointi toteutettiin vuosina 2017–2019. Sähköisiin kyselyihin vastasi 290 otoskoulusta 220 rehtoria, 1709 opettajaa, 5001 oppijaa ja 1282 huoltajaa. Lisäksi analysoitiin 185 paikallista opetussuunnitelmaa sekä 175 muistiota opettajien ja rehtoreiden kouluyksiköidensä arvioinnin tilaa kartoittaneista pienryhmäkeskusteluista.

 

Lisää materiaalia hankkeen omalla sivustolla: https://oppimisenarviointi.karvi.fi/.

 

Julkaisut:

Raportti: ”Että tietää missä on menossa”. Oppimisen ja osaamisen arviointi perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa

Tiivistelmä: ”Että tietää missä on menossa”. Oppimisen ja osaamisen arviointi perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa

Lisätietoja:  

  • Professori Päivi Atjonen, Itä-Suomen yliopisto, 050 442 1180, paivi.atjonen@uef.fi
  • Arviointineuvos Päivi Kamppi, Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, 029 533 5512, paivi.kamppi@karvi.fi
  • Arviointiasiantuntija Niina Rumpu, Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, 029 533 5525, niina.rumpu@karvi.fi

Arviointiryhmä: Päivi Atjonen, Heikki Laivamaa, Anne Levonen, Sirpa Orell, Mikko Saari, Katriina Sulonen ja Marja Tamm. Hankkeesta Karvissa vastasi Päivi Kamppi yhdessä Niina Rummun, Risto Hietalan ja Jaakko Immosen kanssa.