Koulutuksen tasa-arvon toteutumiseen tarvitaan tehokkaita toimenpiteitä – millaisia poliittisia päätöksiä lähivuosina pitäisi tehdä?

Koulutuksen tasa-arvon tila on Suomessa hyvä monelta osin. Yksilöiden mahdollisuudet eivät kuitenkaan ole yhtäläisiä, ja tukitoimille tarvitaan enemmän aikaa ja resursseja. Talouden ja hyvinvoinnin erot alueiden välillä ja sisällä ovat kasvaneet viime vuosina. Oppilaiden ja koulujen väliset osaamiserot ovat yhteydessä perheiden ja alueiden sosiokulttuuriseen, koulutukselliseen ja taloudelliseen eriytymiseen.

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) järjestää 11.5. klo 10–12 keskustelutilaisuuden koulutuksen tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. Tilaisuudessa keskustellaan osaamisen eriytymisestä, mahdollisuuksien tasa-arvosta ja koulutuksen saavutettavuudesta ja osallisuudesta.  Tilaisuus tarjoaa tiiviin tietopaketin koulutuksen yhdenvertaisuudesta esimerkiksi poliittisille päättäjille ja koulutussektorin toimijoille tietoperusteisen päätöksenteon tueksi.

Tukitoimille tarvitaan enemmän aikaa ja resursseja – koulutukselle asetetut tavoitteet eivät toteudu yhdenvertaisesti

Karvin arviointien mukaan perusopetuksen oppilaiden taidot ovat samaa tasoa eri puolilla maata, eikä osaamisessa ole suuria eroja oppilaan sukupuolen, oppilaitoksen opetuskielen tai kuntaryhmän mukaan. Perusopetus ei kuitenkaan pysty kuromaan umpeen oppilaiden kotitaustasta juontuvia eroja. Peruskoulusta jatkaa toiselle asteelle joukko oppilaita, joilla on puutteita luku-, kirjoitus- ja laskutaidoissa. Tuen tarve siirtyy näiden oppilaiden mukana varsinkin ammatilliseen koulutukseen.

– Oppimisen tukemiseen on varattava aikaa ja resursseja, ja opetuksen, kasvatuksen ja ohjauksen ammattilaisten riittävä kouluttaminen on varmistettava koko Suomessa. Kehittämissuosituksia tuoreen arviointitiedon pohjalta on, ja nyt vaalien lähestyessä niitä on tärkeä nostaa entistä enemmän keskusteluun, jotta päätöksiä voidaan tehdä tutkittuun tietoon perustuen, muistuttaa Karvin johtaja Harri Peltoniemi.

Alueelliset talouden, väestön ja hyvinvoinnin erot ovat kasvaneet viime vuosina, ja ne heijastuvat oppijoiden tasa-arvoisiin oppimisen mahdollisuuksiin kaikilla koulutusasteilla. Arviointien tulokset osoittavat, että COVID-19-pandemia ja poikkeukselliset opetusjärjestelyt ovat vahvistaneet eriarvoistumiskehitystä. Oppimis-, osaamis- ja hyvinvointivaje myös liittyvät toisiinsa. Aiemmin tunnistetut oppimisen tuen ja ohjauksen haasteet ovat voimistuneet.

Karvin arviointien mukaan haasteet uudistusten toimeenpanoajassa sekä puutteet resursseissa ja osaamisen kehittämisessä ovat estäneet varhaiskasvatukselle ja koulutukselle asetettujen tavoitteiden toteutumista yhdenvertaisesti. Opetuksen ja koulutuksen järjestäjien oman laadunhallinnan kehittäminen on yksi keino edistää tasa-arvon toteutumista. Laatutyön onnistumisen kannalta on kuitenkin tärkeää, että kehittäminen tapahtuu kouluissa henkilöstöä ja oppilaita osallistaen.

Koulutus- ja uravalinnat ovat monimutkaistuneet – ohjauksen resurssit vaihtelevat

Karvin mukaan koulutuspolkujen sujuvuuteen ja siirtymiin tarvitaan systemaattisuutta. Myös koulutusasteiden välistä nivelvaiheyhteistyötä oppijoiden ohjauksessa ja tiedonkulussa tulee edelleen kehittää. Aiemmat vaiheet koulutuspolulla myös luovat pohjaa myöhemmille opinnoille. Jotta siirtymät eivät itsessään vahvista osaamiserojen kasvua ja siirrä oppijan haasteita eteenpäin, opetuksen ja koulutuksen järjestäjien tulee huolehtia siitä, että oppijoilla on riittävät edellytykset seuraaviin opintoihin.

Koulutusjärjestelmän, työmarkkinoiden ja yhteiskunnan muutosten myötä nuorten koulutus- ja uravalinnat ovat monimutkaistuneet, ja samaan aikaan ohjauksen merkitys on kasvanut. Perusopetuksen jälkeinen nivelvaihe sujuu valtaosalla nuorista hyvin, ja ohjauksen saatavuus ja saavutettavuus toisen asteen opintojen alkuvaiheessa ovat pääosin hyvällä tasolla. Oppimisen vaikeudet ja kokemukset kiusaamisesta kuitenkin hankaloittavat uravalintaa ja toisen asteen opintoihin kiinnittymistä. Keskeistä on, että tukea tarvitsevat tunnistetaan riittävän ajoissa, ja tukea tarjotaan oikea-aikaisesti. Ohjauksen resurssit myös vaihtelevat toisen asteen opinnoissa, ja oppimisen vaikeuksiin ja oppimistaitoihin liittyvässä tuessa on kehitettävää niin ammatillisessa kuin lukiokoulutuksessakin. Myös perheiden tuella on suuri merkitys urasuunnittelutaitojen kehittymiseen.

Sujuvuutta ja joustavuutta tarvitaan myös toisen ja kolmannen asteen välisessä nivelvaiheessa. Yhdenmukaiselle opiskelijajoukolle suunnitellut hakuprosessit eivät palvele monimuotoista hakijaryhmää, ja maahanmuuttotaustaiset oppijat ovatkin aliedustettu ryhmä suomalaisissa korkeakouluissa. Oppijoille on varmistettava riittävä opetus ja tuki suomen tai ruotsin kielen osaamisen kehittämiseen kaikilla koulutusasteilla. Vieraskielisistä oppijoista suurin osa tarvitsee tukea suomen ja ruotsin kielten oppimiseen ja kielitaitonsa syventämiseen.

Oppijoiden taidoissa on paljon vaihtelua, ja heille tuleekin tarjota sujuvia, joustavia ja yksilöllisiä oppimispolkuja. Vaikka suurimmalla osalla menee hyvin, eriytymiskehitys uhkaa koulutuksellista tasa-arvoa ja hyvinvointia. Ohjauksen resursseja on suunnattava varsinkin erityistä tukea tarvitsevien ja maahanmuuttotaustaisten oppijoiden yhdenvertaisten mahdollisuuksien toteutumiseen.

Lisätietoja:

Sulje