Ammatillisen koulutuksen erityisen tuen arviointi

Ammatillisen koulutuksen erityisen tuen arviointi (2020–2021) tuotti tietoa erityisen tuen järjestelyistä ja niiden toimivuudesta: tuen tarpeiden tunnistamisesta, tuen suunnittelusta, tuen ja ohjauksen muodoista, tuen saatavuudesta ja saavutettavuudesta sekä osaamisen arvioinnin mukauttamisen ja ammattitaitovaatimuksista tai osaamistavoitteista poikkeamisen käytännöistä. Arviointi oli laajempaa ammatillisen koulutuksen yksilöllisten opintopolkujen arviointikokonaisuutta.

Arvioinnissa toteutettuihin kyselyihin vastasi 92 koulutuksen järjestäjää ja 2 379 opetus- ja ohjaushenkilöstön edustajaa. Lisäksi arvioinnissa haastateltiin viittäkymmentä erityisen tuen opiskelijaa eri puolilta maata ja hyödynnettiin erityisen tuen opiskelijoihin liittyvää tilasto- ja rekisteritietoa.

Keskeiset tulokset ja johtopäätökset

Uusien opiskelijoiden tuen tarpeiden tunnistaminen ei toteudu yhtä järjestelmällisesti jatkuvassa haussa kuin muissa hakutavoissa. Ammatti- ja erikoisammattitutkinnoissa tunnistaminen toimii heikommin kuin perustutkintokoulutuksessa. Yleisimpiä erityisen tuen tarpeiden tunnistamisen menetelmiä ovat haastattelut, havainnoinnit, testit, kartoitukset sekä tiedonsiirto koulutuksen nivelvaiheessa.

Suunniteltujen tukitoimien kirjaaminen opiskelijoiden henkilökohtaisiin osaamisen kehittämissuunnitelmiin (HOKS) sekä opiskelijoiden osallistaminen tukitoimista sopimiseen toteutuvat hyvin erityisen tuen suunnittelussa. Kehitettävää sen sijaan on tuen suunnittelussa tutkinnon osittain, toteutuneiden tukitoimien kirjaamisessa ja tuen vaikuttavuuden säännöllisessä arvioinnissa. Henkilöstön välisessä tiedonkulussa ja yhteistyössä on tässä suhteessa kehitettävää.

Tuen muotoja ja tuen toteutusta tulee kehittää niin, että ne soveltuvat entistä paremmin eri tutkintomuotoihin, tutkinnon osiin ja oppimisympäristöihin. Perustutkintokoulutuksessa tuki toteutuu huonommin ammatillisissa tutkinnon osissa kuin yhteisissä tutkinnon osissa. Huomiota tulee kiinnittää myös ammatti- ja erikoisammattitutkintoihin, joissa tuki toteutuu perustutkintokoulutusta heikommin. Oppimisympäristöjen osalta tuen saatavuudessa on kehitettävää erityisesti työelämässä oppimisessa, näytöissä ja etäopiskelussa. Osaamisen arvioinnin mukauttamisen ja ammattitaitovaatimuksista tai osaamistavoitteista poikkeamisen käytäntöjä tulee myös selkeyttää.

Opetus- ja ohjaushenkilöstöstä varsin monet kokivat erityiseen tukeen liittyvät vastuut ja työnjaon epäselviksi. Eri työtehtävissä toimivien rooleja tuleekin selkeyttää ja yhteistyötä tiivistää erityisopettajien, eri tutkinnon osien opettajien sekä muun ohjaushenkilöstön välillä. Myös henkilöstön osaamista erityisessä tuessa tulee vahvistaa. Riittävä osaaminen tulee varmistaa kaikilla koulutusaloilla. Suositeltavaa on, että järjestäjät lisäävät ja kehittävät samanaikaisopetusta ja -ohjausta osana erityisen tuen toteutusta. Jaetun asiantuntijuuden merkitystä ja erityisopettajien konsultatiivista roolia tulee vahvistaa.

Henkilöstöresurssien ja ajallisen resurssin riittävyys erityisen tuen tarpeiden tunnistamiseen, tuen suunnitteluun ja toteutukseen tulee varmistaa. Järjestäjätasolla tulee tehdä näkyväksi erityisen tuen korotetun valtionosuuden kohdentuminen toimintaan. Lisäksi on tärkeää kehittää kohdentumisen seurantaa soveltuvien mittaritietojen avulla, jotta resurssien riittävyyttä voidaan arvioida ja resursseja voidaan suunnata tarkoituksenmukaisella tavalla koulutusalojen, tutkintomuotojen ja toimipaikkojen kesken.

Perusopetuksen ja ammatillisen koulutuksen nivelvaiheyhteistyötä opiskelijoiden ohjauksessa ja tiedonsiirrossa tulee edelleen kehittää, ja erityistä tukea koskevaa tiedottamista ammatillisesta koulutuksesta perusopetukseen vahvistaa. Nivelvaiheen yhteistyö tulee aloittaa nykyistä aikaisemmin niiden opiskelijoiden osalta, joilla on perusopetuksessa oppimiseen liittyviä haasteita. Osa opiskelijoista tarvitsee pedagogisten tukitoimien lisäksi myös muuta tukea. Arviointitulosten perusteella koulutuksen järjestäjien ja oppilaitosten yhteistyö opiskeluterveydenhuollon ja kuraattoripalvelujen kanssa toimii melko hyvin, mutta yhteistyötä psykologipalvelujen, nuorisopalvelujen sekä työ- ja elinkeinopalvelujen kanssa tulee kehittää.

Erityisen tuen ja muiden oppimisen ja ohjauksen tuen muotojen keskinäistä suhdetta tulee selkeyttää. Käytännön työkaluja ja menettelytapoja tuen tarpeiden tunnistamiseen ja eri tuen muotojen ja tasojen määrittelyyn tulee kehittää yhteistyössä koulutuksen järjestäjien, erityisoppilaitosten, Opetushallituksen sekä opetus- ja kulttuuriministeriön kesken. Vaativan erityisen tuen saatavuus ja koulutuspaikkojen riittävyys eri alueilla tulee varmistaa. Opiskelijoiden mahdollisuutta siirtyä tarvittaessa tuen muodosta toiseen tulee entisestään kehittää sekä yleisten oppilaitosten ja erityisoppilaitosten yhteistyötä tulee tiivistää. Koulutusjärjestelmän tasolla on tärkeää kehittää erityistä tukea siten, että tuen kokonaisuus on riittävän selkeä ja rakenteeltaan looginen opiskelijoille, heidän huoltajilleen ja eri koulutusasteiden toimijoille.

Kehittämissuositukset

  • Riittävät resurssit erityiseen tukeen tulee varmistaa ja resurssien kohdentumista selkeyttää.
  • Erityisen tuen suunnitelmallisuutta sekä henkilöstön keskinäistä työnjakoa ja yhteistyötä tulee kehittää.
  • Henkilöstön osaamista erityisessä tuessa tulee vahvistaa.
  • Tuen tarpeiden tunnistamista kehitettävä jatkuvan haun kautta tulevien opiskelijoiden osalta ja ammatti- ja erikoisammattitutkinnoissa.
  • Erityisen tuen suunnittelua tutkinnon osittain tulee kehittää ja opetus- ja ohjaushenkilöstön välistä tiedonkulkua parantaa.
  • Erityisen tuen muotoja, toteutusta ja tuen vaikuttavuuden arviointia kehitettävä.
  • Soveltuvien työpaikkojen saatavuutta, työpaikkaohjaajien perehdyttämistä ja opiskelijoiden tukea työelämässä oppimisen aikana tulee kehittää.
  • Osaamisen arvioinnin mukauttamisen ja ammattitaitovaatimuksista tai osaamistavoitteista poikkeamisen käytäntöjä tulee selkeyttää.
  • Tuen tasojen ja muotojen rajapintoihin tarvitaan selkeyttä.
  • Erityiseen tukeen liittyvää nivelvaiheyhteistyötä ja moniammatillista yhteistyötä tulee kehittää.

Raportit

Muuta arvioinnissa tuotettua aineistoa

Hyvät käytännöt

Arvioinnin päätöswebinaari 9.9.2021

Alustavia arviointituloksia ja keskustelua erityisen tuen kehittämisestä – webinaari 3.6.2021

Hankesuunnitelma

Haastattalut ja kyselyt

Arviointiin liittyviä tilaisuuksia

Lisätietoja arvioinnista

  • Arviointineuvos Jani Goman, puh. 029 533 5505, etunimi.sukunimi@karvi.fi
  • Arviointiasiantuntija Raisa Hievanen, puh. 029 533 5542, etunimi.sukunimi@karvi.fi
  • Arviointiasiantuntija Johanna Kiesi, puh. 029 533 5545, etunimi.sukunimi@karvi.fi

 

Muita Karvin arviointeja, joissa tarkastellaan oppijoiden saamaa tukea

Sulje