Lapsiasiavaltuutetun kertomus antaa eduskunnalle katsauksen lasten asemasta ja heidän oikeuksiensa toteutumisesta Suomessa vuosina 2018–2021. Kertomuksen tavoitteena on tukea eduskuntaa huomioimaan lapsen oikeudet päätöksenteossaan, jotta se voisi edistää hyvää ja lapsioikeusperustaista lapsi-, nuoriso- ja perhepolitiikkaa. Tutustu eduskuntakertomukseen. Lapsiasiavaltuutetun kertomus eduskunnalle 2022 – Valto (valtioneuvosto.fi).
Karvin lausunto
Lausunto 7.3.2022 OPH-799-2022
Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (myöhemmin Karvi) kiittää mahdollisuudesta antaa
asiantuntijalausuntonsa Lapsiasiavaltuutetun kertomuksesta eduskunnalle. Kertomuksen tarkoituksena on
antaa eduskunnalle katsaus lasten asemasta ja heidän oikeuksiensa toteutumisesta Suomessa vuosina 2018–
2021. Nelivuosittain annettavan kertomuksen tavoitteena on tukea eduskuntaa huomioimaan lapsen
oikeudet päätöksenteossaan, jotta se voisi edistää hyvää ja lapsioikeusperustaista lapsi-, nuoriso- ja
perhepolitiikkaa.
Laaja ja perusteellinen kertomus luo erittäin tarpeellista kokonaiskuvaa lapsipolitiikan kehityksestä ja
nykytilasta sekä tarkastelujaksolla lapsen oikeuksia haastaneista ilmiöistä. Kertomus kokoaa yhteen
yhteiskunnassa toteutettuja ja toteutumassa olevia lukuisia laajoja uudistuksia, joiden yhteydessä lapsen
oikeudet on huomioitu vaihtelevasti. Karvi on samaa mieltä siitä, että lapsen edun huomioon ottaminen
edellyttää sen merkityksen jatkuvaa tiedostamista. Kertomuksen valmistelun yhteydessä kuultiin kiitettävällä
tavalla lapsia ja nuoria ja esiin nousi heidän oma halunsa osallistua ja vaikuttaa paitsi omaan elämäänsä myös
yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.
Lapsiasiavaltuutetun kertomus sisältää kolme eduskunnalle välitettävää ehdotusta:
- Lapsen edun ensisijaisuus tulee tulevaisuudessa sisällyttää perustuslain (731/1999)
perusoikeussäännöksiin. - Suomessa tulee käynnistää lastensuojelulain kokonaisuudistus.
- Suomen koulutuspolitiikan tietopohja ja resurssit tulee jatkossa turvata yli hallituskausien
sitoutumalla muiden Pohjoismaiden rahoitusta vastaavaan ja selkeästi määriteltyyn rahoitustasoon.
Karvi pitää ehdotuksia tärkeinä askelina lapsioikeusperustaisen lapsi-, nuoriso- ja perhepolitiikan sekä lapsen
edun ensisijaisuuden vahvistamisessa. On tärkeää, että lasten oikeuksia tarkastellaan eduskunnassa
kokonaisuutena eikä vain yksittäisten lakiehdotusten ja päätösten yhteydessä. Lapsen edun ensisijaisuuden
sisällyttäminen perustuslain perusoikeussäännöksiin edistäisi tätä merkittävästi. Karvin lakisääteiset tehtävät
kytkeytyvät kiinteästi koulutuspolitiikan tietopohjan vahvistamiseen ja siten erityisesti kolmanteen
ehdotukseen.
Karvin lausunnon keskeiset johtopäätökset
Lapsiasiavaltuutetun kertomuksessa tuodaan kattavasti esiin koulutusresurssien kehitystä Suomessa sekä
resurssien vaikutusta tasa-arvoon. Suomi on yksi harvoista maista, joissa koulutuspanostuksien määrä on
laskenut 2010-luvulla. Koulutuksen resurssit vaikuttavat merkittävällä tavalla koulutuspolitiikan
mahdollisuuksiin ja toteuttamiseen. Kertomuksessa peräänkuulutetaan systemaattista tutkittuun tietoon
pohjautuvaa lähestymistapaa koulutuspolitiikan toimenpiteiden tueksi. Karvi nostaa tässä yhteydessä esiin seuraavia Karvin arvioinneissa ilmenneitä lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja oikeuksien toteutumiseen liittyviä näkökulmia, joita on tärkeä huomioida lapsi -ja koulutuspolitiikkaa kehitettäessä:
- Koulutuspoliittisen päätöksenteon tueksi tarvitaan luotettavaa monipuolista ja monimenetelmäistä
sekä toisiaan täydentävää tiedontuotantoa. Yhteistyötä eri tiedontuottajien välillä tulisi vahvistaa. - Karvin arvioinnit ovat osoittaneet, että haasteet rahoituksessa, uudistusten toimeenpanoajassa,
resursseissa tai osaamisessa ovat ajoittain estäneet varhaiskasvatukselle ja koulutukselle asetettujen
tavoitteiden toteutumista yhdenvertaisesti. - Perusopetus onnistuu kansallisessa tasavertaisuudessa pääosin hyvin. Oppilaiden osaaminen on
perusopetuksessa samaa tasoa eri puolilla Suomea, ja oppilaan kielitausta, sukupuoli, oppilaitoksen
opetuskieli ja kuntaryhmä selittävät vain pienen osan osaamiseroista. Kuitenkin yksilöiden väliset
osaamiserot ovat suuria. Perusopetus ei välttämättä pysty kuromaan umpeen oppilaiden
kotitaustaan liittyviä osaamiseroja, ja nämä erot siirtyvät oppilaiden mukana toiselle asteelle. - Oppivelvollisuuden laajentaminen ja maksuton toisen asteen koulutus vahvistaa lasten ja nuorten
tasa-arvoisia ja yhdenvertaisia opiskelu mahdollisuuksia. Karvi pitää uudistuksen
jälkiarviointisuunnitelmaa tärkeänä ja korostaa, että jälkiarvioinnissa on tärkeä huomioida myös
perusopetuksen aikana kasvaneet osaamisen ja oppimisen erot. - Karvi arvioi parhaillaan ammatillisen koulutuksen reformin vaikutuksia eri näkökulmista useissa
arviointihankkeissa. Jo valmistunut ammatillisessa koulutuksessa tarjottavan erityisen tuen arviointi
osoitti, että tuen muotoja toteutusta tulee kehittää niin, että ne soveltuvat entistä paremmin eri
tutkintomuotoihin, tutkinnon osiin ja oppimisympäristöihin. - Alueelliset ja alueiden sisäiset talouden, väestön ja hyvinvoinnin erot ovat kasvaneet viime vuosina,
ja ne heijastuvat kouluihin ja oppilaitoksiin. Erityisesti suurimmissa kaupungeissa perusopetuksen
oppilaiden keskimääräisissä taidoissa on koulujen välisiä eroja. Eriarvoistumiskehitys tulisi ennakoida
myös varhaiskasvatuspalveluissa. - Lasten ja oppijoiden omaa aktiivista toimijuutta varhaiskasvatuksessa ja koulutuksessa tulee
vahvistaa. Osallisuutta vahvistavien käytänteiden tulee mahdollistaa monenlainen osallisuus ja tukea
lasten ja oppijoiden omaehtoisen toimijuuden kehittymistä. - Oppijoiden osallisuutta ja toimijuutta tulee tukea huolehtimalla laadunhallintajärjestelmien
toimivuudesta. Oppijoiden osallistuminen koulutuksen kehittämiseen ja heidän kuulemisensa osana
palautejärjestelmiä ovat keskeinen osa toimivaa koulutuksen laadunhallintaa, ja keino varmistaa
oppijoiden yhdenvertaisuuden toteutuminen. Varhaiskasvatuksessa henkilöstön vastuulla on
varmistaa, että lapset saavat mahdollisuuden osallistua ja vaikuttaa lapsiystävällisillä ja pienten
lasten osallisuutta vahvistavilla menetelmillä. - COVID-19-pandemia ja poikkeukselliset opetusjärjestelyt ovat vahvistaneet eriarvoistumiskehitystä
sekä tuottaneet oppimisvajetta ja mahdollisesti osaamisvajetta, joiden tunnistaminen ja
korjaaminen on tärkeää niin, että vajeesta ei seuraa lapsille ja nuorille elinikäistä haittaa
myöhemmissä opinnoissa ja työelämässä.
Monipuolisella ja vaikuttavalla arviointitiedolla edistetään lasten oikeuksia ja tasa-arvoa
Karvi kannattaa kertomukseen kirjattua vaadetta, että koulutusreformien tavoitteiden tulee olla selkeästi
määriteltyjä ja että tehtyjä uudistuksia arvioidaan etukäteisarvion lisäksi kattavasti jälkikäteen. Eri vaiheissa
toteutetut arvioinnit ovat tärkeitä lasten oikeuksien sekä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumisen
varmistamisessa. Kertomuksessa painotettiin sitä, että arviointien tulisi olla laadukkaita ja monipuolisia, ja
niiden menetelmät ja tulokset tulisi altistaa tiedeyhteisön kritiikille. Varhaiskasvatuksen, opetuksen ja
koulutuksen kansallisen arvioinnin lakisääteiset tehtävät on asetettu Karville. Valtioneuvoston asetuksen
(1317/2013) 1 §:n mukaan Karvin tulee julkistaa arviointiensa tulokset ja perusteet sekä huolehtia
tiedonvälityksestä sidosryhmille. Kaikki Karvin laatimat arviointiraportit ovat julkisia ja ladattavissa
kotisivuilta. Arviointihankkeissa Karvin asiantuntijoiden tukena toimii arviointiryhmä, johon kuuluu
esimerkiksi tutkimuksen, järjestäjien, opiskelijoiden ja työelämän edustajia. Arviointiryhmän tarkoituksena
on vahvistaa arviointien substanssiasiantuntijuutta ja kytkyä ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin.
Karvin noudattaa toiminnassaan asetuksen (1317/2013) mukaisesti arvioinnin riippumattomuuden ja
kehittävän arvioinnin periaatteita. Kansallisilla arvioinneillaan Karvi tuottaa paitsi tietoa myös
kehittämissuosituksia paikalliseen, alueelliseen ja valtakunnalliseen päätöksentekoon. Kehittävä arviointi on
osallistavaa ja vuorovaikutteista ja siinä korostuu arvioitsijan ja arvioinnin kohteen välinen luottamus.
Kehittävässä arvioinnissa menetelmällisillä valinnoilla pyritään lisäämään yhteistä ymmärrystä arvioitavasta
teemasta. Menetelmien tarkoituksena on tukea arviointien vaikuttavuutta ja toiminnan kehittämistä jo
arviointiprosessin aikana. (Kansallinen koulutuksen arviointikeskus 2020.) Kansallisesti vertailukelpoisen
tiedon tuottamisen lisäksi arvioinneilla on merkittävä koulutuksen laatua kehittävä ja parantava tehtävä.
Varhaiskasvatuksen ja yleissivistävän koulutuksen järjestäjät tarvitsevat tukea laadunhallintansa
kehittämisessä ja koulutuksensa laadun systemaattisessa parantamisessa (Mikkola ym. 2017, Harjunen ym.
2017, Silverström ym. 2022). Perusopetusta ja lukiokoulutusta koskevan arvioinnin mukaan järjestäjien
laadunhallinnan ja itsearvioinnin onnistumista edistivät laadunhallinnan ja itsearvioinnin systemaattisuus ja
pitkäkestoisuus, alueellinen tai maakunnallinen yhteistyö, osallistuminen kehittämishankkeisiin sekä
laadunhallinnan viitekehyksen tai valmiin arviointimallin käyttäminen (Harjunen ym. 2017). Tulokset
vahvistavat käsitystä, ettei lakisääteisyys sinällään takaa kehittyneitä itsearvioinnin rakenteita, vaan
järjestäjät tarvitsevat tuekseen työkaluja, järjestelmiä sekä koulutusta laadunhallintansa kehittämiseksi.
Karvi korostaa, että koulutuspoliittisen päätöksenteon tueksi tarvitaan luotettavaa monipuolista ja
monimenetelmäistä sekä toisiaan täydentävää tiedontuotantoa. Yhteistyötä eri tiedontuottajien välillä
tulisi vahvistaa. Vastakkainasettelujen sijaan eri tahojen tuottaman arviointi-, tutkimus- ja
asiantuntijatiedon pohjalta voidaan muodostaa entistä kattavampaa ja vaikuttavampaa kokonaiskuvaa
suomalaisen varhaiskasvatuksen ja koulutuksen tilasta.
Perusopetuksen aikana kasvaneet osaamisen ja oppimisen erot huomioitava
myös oppivelvollisuusreformin jälkiarvioinnissa
Kertomuksen tarkastelujaksolle sisältynyt yksi merkittävin koulutusreformi oli oppivelvollisuuden
laajentaminen toisen asteen opintoihin. Oppivelvollisuuden laajentaminen ja maksuton toisen asteen
koulutus vahvistaa lasten ja nuorten tasa-arvoisia ja yhdenvertaisia opiskelu mahdollisuuksia. Karvi pitää uudistuksen jälkiarviointisuunnitelmaa tärkeänä.
Arviointiensa perusteella Karvi ehdottaa, että toiselle asteelle suunnattujen tukipalvelujen toteuttamiseen ja
vaikuttavuuteen kiinnitetään huomiota. Perusopetuksen ja toisen asteen nivelvaiheeseen liittyvä arviointi
osoitti, että lukiokoulutuksessa ja ammatillisessa koulutuksessa ohjauksen saatavuus ja saavutettavuus
opintojen alkuvaiheessa ovat pääosin hyvällä tasolla (Goman ym. 2020). Kuitenkin oppimisen vaikeuksiin ja
oppimistaitoihin liittyvässä tuessa on kehitettävää niin ammatillisessa kuin lukiokoulutuksessakin. Toisella
asteella on syytä varata huomattavasti nykyistä enemmän resursseja niille opiskelijoille, joiden elämänhallinta ja oma-aloitteisuus tiedon hankinnassa on kaventunut.
Perusopetuksen päättövaiheessa oppilaiden osaamisessa ja oppimisessa on havaittu sekä alueellisia että sukupuolten välisiä eroja (Kauppinen & Marjanen 2020; Hellgren & Marjanen 2020). Jotkin oppimisen erot syntyvät jo hyvin varhaisessa vaiheessa ja kertautuvat vuosien kuluessa sekä laskevat oletettavasti motivaatiota. Siten esimerkiksi matematiikan osaamisen eriytymisen vastaisia tukitoimia on syytä kohdentaa varhaisiin kouluvuosiin tai viimeistään alakoulun viimeisiin vuosiin ennen murrosiän mukanaan tuomia
turbulenteimpia aikoja, jolloin vieraantuminen koulunkäynnistä ja sen rutiineista näyttää alkavan
(Metsämuuronen 2017; Metsämuuronen & Nousiainen 2021).
Perusopetuksen oppimistulosten pitkittäisarvioinnissa (Ukkola & Metsämuuronen 2019; Ukkola,
Metsämuuronen & Paananen 2020) havaittiin, että matematiikan ja äidinkielen perusvalmiuksien
lähtötasoon on yhteydessä viisi keskeistä tekijää: ennen koulun alkua tehty tehostetun tai erityisen tuen
päätös, suomi tai ruotsi toisena kielenä -oppimäärä (S2), lähisuvussa ilmenneet oppimisvaikeudet,
loppuvuodesta syntyminen ja huoltajien matala koulutustausta. Nämä tekijät ovat olemassa jo
varhaiskasvatuksen aikana, ja niiden mahdollisesti aiheuttamiin vaikeuksiin tulee tarjota tukea. Tärkeänä
keinona S2-oppilaiden yhdenvertaisten oppimisen edellytysten ja alueellisen tasa-arvon parantamiseksi Karvi pitää varhaiskasvatuksen henkilökunnan kielitietoisuuden lisäämistä ja henkilökunnan valmiuksien kehittämistä kielen oppimisen tukemiseen varhaiskasvatuksessa.
Koulutuksen lähtöolettamuksena on tasa-arvoisuus ja yhdenvertaisuus. Jokaiselle lapselle ja nuorelle tulee
tarjota turvallinen paikka opiskella, yhtäläiset mahdollisuudet toimia ja toteuttaa itseään. Erilaisissa
ongelmatilanteissa katse käännetään usein yksilöön ja hänen taustatekijöihinsä, eikä esimerkiksi
ulossulkemisen käytäntöihin tai muihin rakenteellisiin tekijöihin. Näin toimittaessa jää huomioimatta se, mitä
tapahtuu koulussa erilaisissa sosiaalisen vuorovaikutuksen tilanteissa. Kysymys voi olla myös siitä, että
koulun aikuisilla ja oppilailla ei ole valmiuksia, tietoa ja työkaluja käsitellä ja purkaa erilaisuutta. Asia ei ole
helppo, sillä se vaatii erityisesti opettajilta omien arvojen, ennakkoluulojen ja toiminnan kriittistä pohdintaa
sekä stereotyyppisten oletusten purkamista. (Saarinen ym. 2021a.)
Lapsen edun ensisijaisuutta ja oikeudenmukaisuutta tavoittelevaa koulutuspolitiikkaa rakennettaessa on
tärkeä tunnistaa alueellisia eroja ja erilaisia tarpeita. Kansalliset perusopetuksen oppimistulosarvioinnit
osoittavat, että alueiden välisten erot ovat Suomessa pieniä. Kaupunkien sisällä eri koulujen välillä voi olla
suuriakin eroja, joihin voi vaikuttaa kunkin alueen sosioekonominen tilanne. Se voi vaikuttaa oppilaaseen
jopa enemmän kuin perheen sosioekonominen tausta. (Saarinen ym. 2021a.) Ukkolan ja Metsämuurosen
(2021) mukaan onkin perusteltua ajatella, että koko asuinalueen sosioekonominen tilanne heijastuu
oppimistuloksiin. Sosiaalisen, koulutuksellisen ja taloudellisen huono-osaisuuden kasautuminen oppilaiden
verkostoissa voi siten näkyä alueiden ja niiden koulujen eriytymisenä.
Toisen asteen koulutukseen liittyvien uudistusten vaikutuksia arvioidaan Karvissa laajasti
Ammatillista koulutusta uudistettiin voimakkaasti vuoden 2018 alussa voimaan tulleen uuden lainsäädännön
myötä (ns. ammatillisen koulutuksen reformi). Karvi toteutti Valtioneuvoston kanslian toimesta arvioinnin,
jonka tavoitteena oli selvittää ammatillisen koulutuksen osaamisperusteisuuden asiakaslähtöisyyden ja
toiminnan tehokkuuden toteutumista (osaamisperusteisuuden tila) ja tähän liittyvien politiikkatoimien
osuvuutta, vaikutuksia, riskejä ja muutostarpeita (politiikkatoimien vaikutusten arviointi). (Korpi ym. 2018,
Räisänen & Goman 2018). Karvi arvioi ammatillisen koulutuksen reformin vaikutuksia eri näkökulmista
käynnissä olevalla arviointisuunnitelmakaudella (2020–2023).
Ammatillisen koulutuksen uudistuksen tavoitteena oli muun muassa parantaa ammatillisen koulutuksen
työelämävastaavuutta ja lisätä työpaikoilla tapahtuvaa oppimista. Lapsiasiavaltuutetun
eduskuntakertomuksessa nostetaan esiin kotimaisissa ja kansainvälisissä tutkimuksissa tunnistettu huoli
siitä, että työpaikoilla ei tavallisesti ole ajallisia ja pedagogisia resursseja nuorten oppimisen tukemiseen ja
nuorten ohjaus voi olla puutteellista. Karvin arviontien mukaan työpaikkaohjaajien ohjaus- ja
arviointiosaamisessa on suurta vaihtelua työpaikkojen välillä. Samoin työpaikkaohjaajien ohjaus- ja
arviointiosaamisen varmistamisessa on paikoin suurtakin vaihtelua tutkinnoittain ja koulutuksen
järjestäjittäin. Karvi katsoo, että laadukas työelämässä oppiminen on jokaisen opiskelijan oikeus iästä
riippumatta. Näihin teemoihin pureutuu myös meneillään oleva ammatillisen koulutuksen
työelämäläheisyyteen ja työelämäyhteistyöhön liittyviin prosesseihin ja käytäntöihin kohdistuva arviointi.
Edellä mainittujen lisäksi arviointi tuottaa moninäkökulmaista tietoa työpaikalla järjestettävän koulutuksen
toteutumisesta, toimivuudesta ja vaikuttavuudesta. Arvioinnin ensimmäisiä tuloksia julkaistaan maaliskuussa
2022 ja arvioinnin loppuraportti alkusyksystä 2022.
Eduskuntakertomuksessa nostetaan myös esiin huoli ammatillisesta koulutuksesta valmistuneiden
opiskelijoiden yleissivistävästä ja teoreettisesta osaamisesta. Karvin toteuttamien tutkintokohtaisten
oppimistulosarviointien mukaan valtaosa opiskelijoista saa ammatillisista tutkinnon osista arvosanaksi vähintään hyvän arvosanan asteikolla tyydyttävä-hyvä-kiitettävä. Osaamisen keskeisimmät kehittämistarpeet ovat kohdistuneet tutkinnosta riippumatta työn perustana olevan teoriatiedon hallintaan. Karvi tulee arvioimaan vuosina 2022–2023 ammatillisen koulutuksen yhteisten tutkinnon osien tuottamaa osaamista. Osaamista tullaan tarkastelemaan myös työelämän tarpeiden ja jatko-opintovalmiuksien näkökulmasta.
Kuten eduskuntakertomuksessa todetaan, yksi ammatillisen koulutuksen reformin tavoitteista oli lisätä
yksilöllistettyä ja joustavaa oppimista. Parhaimmillaan entistä joustavammista opintopoluista hyötyvät
kaikki, mutta niiden toteutuminen tavoitteiden mukaisesti ei ole itsestään selvää. Karvi arvioi parhaillaan
yksilöllisten opintopolkujen toteutumista ammatillisessa koulutuksessa. Syksyllä 2022 valmistuva arviointi
tuottaa tietoa henkilökohtaistamiseen, osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen sekä ohjaukseen
liittyvien käytäntöjen toimivuudesta sekä opiskelijoiden valinnanmahdollisuuksien toteutumisesta. Karvin
ammatillisessa koulutuksessa tarjottavaa erityistä tukea tarkastellut arviointi puolestaan osoitti, että tuen
muotoja ja tuen toteutusta tulee kehittää niin, että ne soveltuvat entistä paremmin eri tutkintomuotoihin,
tutkinnon osiin ja oppimisympäristöihin. Opiskelijoiden saama tuki toteutuu huonommin ammatillisissa
tutkinnon osissa kuin yhteisissä tutkinnon osissa. Oppimisympäristöjen osalta tuen saatavuudessa on
kehitettävää erityisesti työelämässä oppimisessa, näytöissä ja etäopiskelussa. (Goman ym. 2021.)
Osana ammatillisen koulutuksen reformia joustavoitettiin kielitaitovaatimuksia maahanmuuttajataustaisten
opiskelijoiden koulutuspolun sujuvoittamiseksi. Tämän haavoittuvassa asemassa olevan ryhmän saaminen
koulutuksen ja sitä kautta työelämän piiriin tukee myös suomalaiseen yhteiskuntaan integroitumista. Karvin
arvioinnissa (Hievanen ym. 2020) havaittiin, että koulutusjärjestelmän tasolla tehdyt uudistukset tukivat
maahanmuuttajien kouluttautumista. Arviointitulosten mukaan koulutuksen toteuttamisessa on edelleen
kehitettävää ja koulutuksen järjestäjien tulisi varmistaa, että heillä on tarjota maahanmuuttajataustaisille
opiskelijoille tarvittavassa laajuudessa tukitoimia, jotka ovat tarpeen opinnoista selviytymiseksi.
Myös ammatillisen koulutuksen tutkintojärjestelmä uudistettiin osana ammatillisen koulutuksen reformia.
Nykyiset tutkinnot tarjoavat aiempaa laaja-alaisemmin erilaisia valinnan mahdollisuuksia suunnata osaamista
yksilöllisten ja työelämän tarpeiden mukaisesti. Karvi toteuttaa vuosina 2022–2023 ammatillisen koulutuksen
tutkintojärjestelmän kokonaisarvioinnin, joka tuottaa tietoa tutkintojärjestelmän toimivuudesta sekä yksilön
että työelämän tarpeiden näkökulmasta. Arvioinnissa tarkastellaan koko tutkintojärjestelmää ja sen
toimijoita mukaan lukien opetus- ja kulttuuriministeriö, Opetushallitus ja työelämätoimikunnat.
Kertomuksessa nostetaan esille ammatillisen koulutuksen lisäksi myös lukiolaki ja lukiokoulutuksen
opetussuunnitelmien perusteiden uudistus, joilla tavoiteltiin muun muassa opiskelijoiden hyvinvoinnin
vahvistamista ja opintojen sekä korkea-asteelle siirtymisen sujuvoittamista. Uuden lukiolain merkittävimpinä
muutoksina voidaan pitää kirjauksia oppilaan oikeuksista opinto-ohjaukseen ja erityisopetukseen jokaisessa
lukiossa. Kertomuksessa peräänkuulutetaan tiedon tuottamista siitä, kuinka kattavasti ja laadukkaasti ohjaus
ja erityisopetus toteutuvat nykyisellään eri lukioissa. Tarkasteltavista lakisääteisistä tehtävistä ei ole ainakaan
vielä saatavilla luotettavia tilastoja tai tutkimuksia. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus arvioi
lukiokoulutuksen uudistuksen toteuttamista vuosina 2021–2024. Arvioinnin kohteena ovat lukiolain
keskeiset uudistukset, joiden tavoitteina on kehittää lukio-opetusta, edistää laaja-alaista osaamista,
vahvistaa opinto-ohjausta, oppimisen tukea sekä opiskelijan hyvinvointia.
Perusopetuksen rahoituspohjaa vakautettava ja resursseja vahvistettava
Kasvatuksen, koulutuksen ja opetuksen ajatellaan olevan lähtökohtaisesti tasa-arvoista ja yhdenvertaista.
Sen oletetaan tarjoavan kaikille oppilaille turvallisen paikan opiskella, samanlaiset mahdollisuudet toimia ja
toteuttaa itseään sekä opiskella perusopetuksen jälkeen ammatillisessa tai lukiokoulutuksessa. Tavoitteena
on ollut tavalla tai toisella taata, että esimerkiksi sukupuoli, etnisyys, sosioekonomiset erot tai asuinpaikka
eivät määrittäisi mahdollisuuksia kouluttautua. (Saarinen ym. 2021a.) Valtakunnallisilla esi- ja
perusopetuksen sekä lukiokoulutuksen opetussuunnitelmien perusteiden ja ammatillisen koulutuksen
tutkinnon perusteiden yleisenä tavoitteena on taata opetuksen ja koulutuksen tasalaatuisuus kaikkialla
Suomessa. Perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteilla pyritään varmistamaan kansallinen
yhdenmukaisuus opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa, vaikka opetuksen järjestäjillä on tiettyjä
vapauksia paikallisten opetussuunnitelmien laadinnassa (Venäläinen ym. 2021).
Karvin toteuttaman opetussuunnitelman perusteiden toimeenpanoa koskevan arvioinnin eri osahankkeiden
tuloksissa nousi esiin niukentuneiden resurssien negatiiviset vaikutukset opetuksen kehittämiseen. Tulosten
mukaan taloudelliset resurssit muodostavat opetuksen järjestäjille, esiopetusyksiköille ja kouluille raamit,
jotka määrittävät toimintaa, sen laatua ja laajuutta. Resurssien niukentuessa syystä tai toisesta toimintaa
joudutaan sopeuttamaan. Ensisijaisesti täytetään lakisääteiset tehtävät, mutta kaikesta muusta joudutaan
tarvittaessa karsimaan. (Saarinen ym. 2021b, Saarinen ym. 2021c, Venäläinen ym. 2020; Saarinen ym. 2019.)
Karvi jakaa kertomuksessa esitetyn huolen siitä, millä tavoin hankemuotoinen rahoitus ja muun muassa siihen liittyvä työsuhteiden katkonaisuus vaikuttavat resurssien kohdentumiseen ja riittävyyteen. Kirjoittajat ovat huolissaan siitä, että hankemuotoisesti tehtävä kehittämistyö vie aikaa ja resursseja vakinaiselta opetushenkilöstöltä, eikä hankemuotoisen rahoituksen vaikutuksista oppilaisiin ole vaikutusarvioita. Myös Karvi on kiinnittänyt arvioinneissaan huomiota hankemuotoisen kehittämistyön
haasteisiin. Karvin selvityksen (Saarinen ym. 2021a) mukaan hankkeiden onnistumista ovat haitanneet
muun muassa niiden rajattu kesto, aiempien tulosten unohtaminen, samojen asioiden toistuminen sekä vastuun jääminen yksittäisille henkilöille. Määräajan loputtua asioiden on oletettu olleen hoidossa. Luodut käytännöt pysähtyvät hankkeen sisäpiirin oppilaitoksiin tai verkostoihin, eivätkä laajennu niiden ulkopuolelle.
Varhaiskasvatusta haastavat jatkuvat muutokset
Varhaiskasvatus on ollut suurten muutosten keskellä ja eri suunnista asetetut tavoitteet vaativat paljon
varhaiskasvatuksen järjestäjiltä, johtamiselta sekä varhaiskasvatuksen henkilöstöltä. Karvi pitää tärkeänä,
että varhaiskasvatusta, kuten muitakin koulutusasteita koskevia muutoksia arvioidaan kattavasti ennen ja
jälkeen toimeenpanon. Karvin arvioinnit ovat osoittaneet, että haasteet rahoituksessa, toimeenpanoajassa,
resursseissa tai osaamisessa ovat ajoittain estäneet varhaiskasvatukselle asetettujen tavoitteiden
toteutumista yhdenvertaisesti. (Repo ym. 2018; 2019.)
Karvi huomauttaakin, että varhaiskasvatusta koskevien lakireformien toteutuminen vaatii rahallista ja
ajallista panostusta kansallisella, paikallisella ja pedagogisen toiminnan tasolla. Järjestäjät tarvitsevat tukea
varhaiskasvatuspalveluiden kehittämisessä vastaamaan muuttuvia vaatimuksia ja tavoitteita. Varhaiskasvatuksen henkilöstö tarvitsee tukea ja resursseja velvoittavien tavoitteiden toteuttamiseen. On myös aiheellista miettiä, millaisia vaikutuksia vallitsevalla henkilöstöpulalla sekä järjestäjistä riippumattomilla muutoksilla ja kokeiluilla on varhaiskasvatukseen ja viime kädessä lapsen edun toteutumiseen.
Lapsiasiavaltuutetun eduskuntakertomus tuo hyvin esiin sen, kuinka vuonna 2015 voimaan tulleeseen
varhaiskasvatuslakiin tehdyt heikennykset ovat vaikuttaneet lasten yhdenvertaisuuteen ja mahdollisuuteen
yksilölliseen kasvuun ja kehitykseen. Karvin toteuttaman viisivuotiaiden maksuttoman
varhaiskasvatuskokeilun toteutumisen arvioinnit osoittivat, että kansalliset ja paikalliset
varhaiskasvatuksen politiikat vaikuttavat varhaiskasvatukseen osallistumiseen (Siippainen ym. 2019;2020, Kuusiholma-Linnamäki ym. 2021). Esimerkiksi kuntalisien vaihtelevat ehdot on syytä asettaa tarkasteluun, jos osallistumisastetta varhaiskasvatukseen halutaan nostaa. Arviointien (emt.) perusteella varhaiskasvatukseen osallistumisen lisäämisessä tulee huomioida perheitä koskettavat maksuperiaatteet, palveluohjauksen merkitys sekä varhaiskasvatuksen pedagogiikan kehittäminen kokonaisvaltaisesti myös niissä tilanteissa, joissa yksittäisen ikäluokan osallistumista halutaan lisätä.
Karvi toivoo, että erilaisten varhaiskasvatusikäisiä lapsia koskevien reformien vaikutusten arvioinnissa
otetaan huomioon varhaiskasvatuksen kokonaisvaltainen lähestymistapa lapsen oppimiseen ja
kehittymiseen. Kuten Karvin pitkittäisarviointi osoittaa, erilaisia varhaiskasvatuspolkuja on useita (Ukkola,
Metsämuuronen & Paananen 2020) ja varhaiskasvatuksen oppimisen ja kasvun tavoitteita ohjaavat laajaalaiset oppimisen alueet (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022). Tästä johtuen arvioinneissa tulisi kiinnittää erityistä huomiota muutokseen lapsen ympäristössä, eli varhaiskasvatuksen rakenteissa ja toiminnoissa.
Pandemia-aika on haastanut koulutuksen tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta
Lapsiasiavaltuutetun eduskuntakertomuksessa analysoidaan ansiokkaasti YK:n lapsen oikeuksien
sopimuksen yleisperiaatteiden – syrjimättömyyden, lapsen edun, henkiinjäämisen ja kehittymisen sekä
lapsen oikeuden tulla kuulluksi ja näkemysten huomioon ottamisen – kautta sitä, miten covid-19-pandemian
aika on tehnyt näkyväksi ja monin paikoin myös vahvistanut lapsen oikeuksien kipupisteitä.
Karvi on tarkastellut arvioinneissaan (mm. Goman ym. 2021; kts. myös Ukkola & Väätäinen 2021) pandemian
aiheuttamien poikkeusolojen vaikutuksia tasa-arvoisiin ja yhdenvertaisiin oppimisen edellytyksiin eri
koulutusasteilla. Kansallisten arviointien tulokset osoittavat, että COVID-19-pandemia ja poikkeukselliset
opetusjärjestelyt ovat vahvistaneet eriarvoistumiskehitystä sekä tuottaneet oppimisvajetta ja mahdollisesti
osaamisvajetta. Osaamisvajeen laajuutta ja pysyviä vaikutuksia emme vielä tiedä. Osaamisvajeen vaikutusta
voimistaa se, että meillä on jo taustalla pidempään jatkunut osaamisvarannon lasku, joka näyttää olevan yhteydessä erityisesti sosioekonomiseen taustaan, syrjäytymiseen ja itseohjautuvuuden puutteeseen opinnoissa. Karvi korostaa, että on erityisen tärkeää tunnistaa ja korjata poikkeuksellisista olosuhteista seuranneen osaamisen ja hyvinvoinnin vajetta mahdollisimman tehokkaasti niin, että vajeesta ei seuraa elinikäistä haittaa myöhemmissä opinnoissa ja työelämässä. Karvin antamien suositusten perusteella keinoja tähän ovat esimerkiksi oppimiseen tuen, ohjauksen ja opettajien digipedagogisen osaamisen lisääminen, parempi kansallinen ohjaus, sekä paikallisella tasolla tapahtuva opetuksen laadun seuranta ja arviointi. Itseohjautuvuuden ja opiskeluvalmiuksien vahvistaminen palvelee sekä vastaaviin poikkeusoloihin varautumista että monimuoto-opetuksen ja erilaisten oppimisympäristöjen integroitumisen lisääntymistä eri koulutusasteilla. Digitaalista pedagogiikkaa on jatkossa kehitettävä kaikilla kouluasteilla niin, että
moninaisten oppijoiden, erityisryhmien ja erilaisista olosuhteista tulevien oppijoiden tarpeet otetaan
huomioon.
Oppilas- ja opiskelijahuoltolainsäädäntöön liittyvissä uudistuksissa tulee
huomioida ennaltaehkäisevän työn resurssointi sekä lasten ja nuorten
osallisuus
Eduskuntakertomuksen neljännessä luvussa luodaan katsaus lapsia koskevan kansallisen lainsäädännön
kehitykseen vuosina 2018–2021 YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen näkökulmasta. Yksi tästä näkökulmasta
merkittävä tarkastelujaksolle sijoittuva lakimuutos liittyy oppilas- ja opiskelijahuollon järjestämiseen. Kuten
eduskuntakertomuksessa mainitaan, Sote-uudistuksen valmistelussa on toisinaan käyty kiivastakin
keskustelua opiskeluhuollon järjestämisestä. Opiskeluhuollon järjestämisvastuu on tulevaisuudessa
hyvinvointialueilla, mutta palvelut järjestetään kuitenkin koulussa tai oppilaitoksessa lähellä oppilaita ja opiskelijoita. Karvi korostaa, että uudistuksessa on huolehdittava ennaltaehkäisevän yhteisöllisen
opiskeluhuollon riittävistä toimintaedellytyksistä. Karvin oppilas- ja opiskelijahuoltolain toimeenpanon
arviointien mukaan (Summanen ym. 2018; Frisk ym. 2018) kehitettävää on erityisesti yhteisöllisen
opiskeluhuollon vahvistamisessa sekä opiskeluhuoltopalveluiden saatavuuden ja henkilöstön riittävyyden
yhdenvertaisuudesta, johon tuleva henkilöstömitoitus osaltaan vastaa.
Karvi esittää, että oppilaiden ja opiskelijoiden opiskeluhuoltoa koskevien toiveiden ja tarpeiden
selvittämisen käytäntöihin ja toteutukseen kiinnitetään huomiota, jotta lasten ja nuorten ääni tulee
aidosti huomioiduksi opiskeluhuollon järjestämisessä ja kehittämisessä. Karvin arvioinnit osoittavat, että
oppilaiden ja opiskelijoiden mahdollisuudet osallistua ja vaikuttaa oppilashuollon kokonaisuuteen ja
kouluhyvinvointiin liittyvien suunnitelmien laatimiseen kouluissa ja oppilaitoksissa eivät toteudu riittävän
hyvin. Oppilas- ja opiskeluhuoltolain toimeenpanon arvioinnin mukaan koulukohtaisista
oppilashuoltoryhmistä noin 70–90 prosenttia ilmoitti, että oppilaat, oppilaskunnat ja huoltajat ovat
vaikuttaneet joko vähän tai eivät lainkaan koulun oppilashuoltosuunnitelman ja koulun vuosisuunnitelman
laatimiseen. Yhteisöllisen oppilashuollon näkyminen koulun arjessa, oppilaiden vaikutusmahdollisuuksien
lisääminen yhteisistä asioista päätettäessä, oppilaiden tietoisuuden lisääminen oppilashuollosta ja heidän
vaikutusmahdollisuuksistaan olivat arvioinnin mukaan oppilaiden vastauksista nousseita kehittämishaasteita
(Summanen ym. 2018). Myös Karvin arviointi (Hakamäki-Stylman ym. 2021) toisen asteen opiskelijoiden
osallisuuden ja yhteisöllisyyden kokemuksista osoitti, että opiskelijoilla on oman kokemuksensa mukaan vain
vähän mahdollisuuksia vaikuttaa yhteisten suunnitelmien laatimiseen.
Oppilas- ja opiskeluhuoltoon liittyvien lainsäädännöllisten uudistusten yhteydessä on tärkeä kiinnittää
huomiota lain toimeenpanon seurantaan ja arviointiin. Karvi muistuttaa, että oppilas- ja
opiskelijahuoltolaissa (25 §) velvoitetaan koulutuksen järjestäjää arvioimaan opiskeluhuollon toteutumista ja
vaikuttavuutta sekä osallistumaan ulkopuoliseen opiskeluhuoltoa koskevaan arviointiin. Karvin arviointi
(Summanen ym. 2018) toi esiin, että opetuksen järjestäjän toteuttamassa koulujensa opiskeluhuollon
seurannassa ja arvioinnissa on vielä puutteita. On tärkeä varmistettava, että koulutuksen järjestäjillä on
riittävät edellytykset kehittää olemassa olevia ja uusia käytäntöjä opiskeluhuollon seurantaan ja arviointiin
oppilaiden osallisuus huomioiden, jotta opiskeluhuollosta muodostuu lasten ja nuorten hyvinvoinnin
näkökulmasta toimiva ja yhtenäinen kokonaisuus.
Helsingissä 7.3.2022
Harri Peltoniemi Hannele Seppälä
Johtaja Varajohtaja
Lähteet:
Frisk, T., Hietanen, R. & Kiesi J. (2018). Oppilas- ja opiskelijahuoltolain 1287/2013 toimeenpanon arviointi
ammatillisessa koulutuksessa. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 5:2018.
https://karvi.fi/wp-content/uploads/2018/03/KARVI_0518.pdf
Goman, J., Rumpu, N., Kiesi, J., Hietala, R., Hilpinen, M., Kankkonen, H., Kjäldman, I.-O., Niinistö-Sivuranta,
S., Nykänen, S., Pantsar, T., Piilonen, H., Raudasoja, A., Siippainen, M., Toni, A. & Vuorinen, R. (2020).
Vaihtoehtoja, valintoja ja uusia alkuja – Arviointi nuorten opintopoluista ja ohjauksesta perusopetuksen ja
toisen asteen nivelvaiheessa. Karvi. Julkaisut 6:2020. https://karvi.fi/wpcontent/uploads/2020/02/KARVI_0620.pdf
Goman, J., Huusko, M., Isoaho, K., Lehikko, A., Metsämuuronen, J., Rumpu N., Seppälä, H., Venäläinen, S., &
Åkerlund, C. (2021). Poikkeuksellisten opetusjärjestelyjen vaikutukset tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden
toteutumiseen eri koulutusasteilla. Osa III: Kansallisen arvioinnin yhteenveto ja suositukset. Julkaisuja
8:2021. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. https://karvi.fi/wpcontent/uploads/2021/04/KARVI_0821.pdf
Hakamäki-Stylman, V., Huhtanen, M., Kilpeläinen, P., Pusa, A-M., Rumpu, N., Venäläinen, S., Huhtala, O.,
Multasuo, S., Mustonen, T., Viljanen, V. & Wahlström, N. (2021). Osallisuus tehdään yhdessä –
Opiskelijoiden kasvu aktiivisiksi ja kriittisiksi kansalaisiksi toisella asteella. Kansallinen koulutuksen
arviointikeskus. Julkaisut 28:2021. https://karvi.fi/wp-content/uploads/2021/12/KARVI_2821.pdf
Harjunen, E., Hietala, R., Lepola, L., Räisänen, A. & Korpi, A. (2017). Arvioinnilla luottamusta.
Perusopetuksen ja lukiokoulutuksen järjestäjien laadunhallinta- ja itsearviointikäytänteet. Julkaisut 4:2017.
Helsinki: Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. https://karvi.fi/wpcontent/uploads/2017/01/KARVI_0417.pdf
Hellgren, J. & Marjanen J. (2020). Svenska och litteratur i slutet av årskurs 9. Resultat av en utvärdering av
lärresultat våren 2019. Publikationer 18:2020. Helsingfors: Nationella centret för utbildningsutvärdering.
https://karvi.fi/wp-content/uploads/2020/10/KARVI_1820.pdf
Hievanen, R., Frisk, T., Väätäinen, H. Mustonen, K., Kaivola, J., Koli, A., Liski, S., Muotka, V., WikmanImmonen, A. (2020). Maahanmuuttajien koulutuspolut. Arviointi vapaan sivistystyön
lukutaitokoulutuksesta, aikuisten perusopetuksesta ja ammatillisen koulutuksen kielitaitovaatimusten
joustavoittamisesta. Julkaisut 11:2020. Helsinki: Kansallinen koulutuksen arviointikeskus.
https://karvi.fi/wp-content/uploads/2020/08/KARVI_1120.pdf
Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (2020). Kehittävä arviointi kansallisessa koulutuksen
arviointikeskuksessa. Tiivistelmät 8:2020. Helsinki: Kansallinen koulutuksen arviointikeskus.
https://karvi.fi/wp-content/uploads/2020/04/KARVI_T0820.pdf
Kauppinen M. & Marjanen J. (2020). Millaista on yhdeksäsluokkalaisten kielellinen osaaminen? Suomen
kielen ja kirjallisuuden oppimistulokset perusopetuksen päättövaiheessa 2019. Julkaisut 13:2020. Helsinki:
Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. https://karvi.fi/wp-content/uploads/2020/08/KARVI_1320.pdf
Korpi, A., Hietala, R., Kiesi, J. & Räkköläinen, M. (2018). Ammatillisen koulutuksen osaamisperusteisuus,
asiakaslähtöisyys ja toiminnan tehokkuus. Osaamisperusteisuuden tila. Valtioneuvoston selvitys- ja
tutkimustoiminnan julkaisusarja 85/2017. https://karvi.fi/wpcontent/uploads/2018/01/Osaamisperusteisuuden-tila_KARVI_VNTEAS.pdf
Kuusiholma-Linnamäki, J., Siippainen, A., Lepola, L., Metsämuuronen, J., Alasuutari, M., Koivisto, P., Nygård,
M. & Saarikallio-Torp, M. (2021). Viisivuotiaiden maksuttoman varhaiskasvatuskokeilun kolmannen
vaiheen arviointi. Varhaiskasvatukseen osallistuminen ja kuntien vaihtelevat palvelujärjestelmät. Julkaisut
24:2021. Helsinki: Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. https://karvi.fi/wpcontent/uploads/2021/11/KARVI_2421.pdf
Metsämuuronen J. (2017). Oppia Ikä kaikki. Matemaattinen osaaminen toisen asteen koulutuksen lopussa
2015. Julkaisuja 1:2017. Helsinki: Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. https://karvi.fi/wpcontent/uploads/2017/03/KARVI_0117-1.pdf
Metsämuuronen, J. & Nousiainen, S. (2021). Matematiikkaa covid-19-pandemian varjossa – Matematiikan
osaaminen 9. luokan lopussa keväällä 2021. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 27:2021.
https://karvi.fi/wp-content/uploads/2021/12/KARVI_2721.pdf
Mikkola, A., Repo, L., Vlasov, J., Paananen, M. & Mattila, V. (2017). Varhaiskasvatuksen arvioinnin nykytila.
Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 22:2017. https://karvi.fi/wpcontent/uploads/2017/10/KARVI_2217.pdf
Repo, L., Paananen, M., Mattila, V., Lerkkanen, M-K., Eskelinen, M., Gammelgård, L., Ulvinen, J., Hjelt, H. &
Marjanen, J. (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden 2016 toimeenpanon arviointi –
Varhaiskasvatussuunnitelmien käyttöönotto ja sisällöt. Julkaisut 16:2018. Helsinki: Kansallinen
koulutuksenarviointikeskus. https://karvi.fi/wp-content/uploads/2018/08/Varhaiskasvatussuunnitelmantoimeenpanon-arviointi_2018.pdf
Repo, L., Paananen, M., Eskelinen, M., Mattila, V., Lerkkanen, M-K., Gammelgård, L., Ulvinen, J., Marjanen,
J., Kivis-tö, A. & Hjelt, H. (2019). Varhaiskasvatuksen laatu arjessa. Varhaiskasvatussuunnitelmien
toteutuminen päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa. Julkaisut 12:2019. Helsinki: Kansallinen
koulutuksenarviointikeskus. https://karvi.fi/wp-content/uploads/2019/09/KARVI_1519.pdf
Räisänen, A. & Goman, J. (2018). Ammatillisen koulutuksen osaamisperusteisuus, asiakaslähtöisyys ja
toiminnan tehokkuus – politiikkatoimien vaikutusten arviointi (ex ante). Valtioneuvoston selvitys- ja
tutkimustoiminnan julkaisusarja 86/2017. https://karvi.fi/wp-content/uploads/2018/01/Osperusteisuus_politiikkatoimien-arviointi_KARVI_VNTEAS.pdf
Saarinen, J., Venäläinen, S., Johnson, P., Cantell, H., Jakobsson, G., Koivisto, P., Routti M., Väänänen, J.,
Huhtanen, M., Kivistö A. & Viitala, M. (2019). OPS-työn askeleita – Esi- ja perusopetuksen
opetussuunnitelmien perusteiden 2014 toimeenpanon arviointi. Julkaisut 1:2019. Helsinki: Kansallinen
koulutuksen arviointikeskus. https://ops-arviointi.karvi.fi/wpcontent/uploads/sites/28/2019/02/KARVI_OPS_tyo%CC%88n_askeleita_1_2019_web.pdf
Saarinen, J., Siekkinen, K., Laimi, T., Ahonen, A., Bernelius, V., Brunila, K., Gustavsson, M., Kauppinen, M. &
Norrena, J. (2021a). Tasa-arvo teoiksi ja todeksi – Sukupuolten sisäisten ja välisten oppimistuloserojen syitä
ja taustoja perusopetuksessa. Julkaisut 19:2021. Helsinki: Kansallinen koulutuksen arviointikeskus.
https://karvi.fi/wp-content/uploads/2021/08/KARVI_1921.pdf
Saarinen, J., Venäläinen, S., Johnson P., Cantell, H., Jakobsson, G., Koivisto P., Routti M., Väänänen J.,
Huhtanen M. & Viitala M. (2021b). OPS kehittämistyön kompassina. Esi- ja perusopetuksen
opetussuunnitelmien perusteiden 2014 toimeenpanon arviointi. Julkaisut 1:2021. Helsinki: Kansallinen
koulutuksen arviointikeskus. https://karvi.fi/wp-content/uploads/2021/02/KARVI_0121.pdf
Saarinen, J., Venäläinen, S., Viitala, M., Huhtanen, M., Jäntti A., Silverström C., Åkerlund, C. & Hellgren J.
(2021c). Läroplansutvärderingen 2016−2020. En utvärdering av implementering av läroplansgrunderna för
förskoleundervisningen och den grundläggande utbildningen. Sammanfattningar 1:2021. Helsingfors:
Nationella centret för utbildningsutvärdering. https://karvi.fi/wpcontent/uploads/2021/02/NCU_T0121.pdf
Siippainen, A., Repo, L., Metsämuuronen, J., Kivistö, A., Alasuutari, M., Koivisto, P. & Saarikallio-Torp, M.
(2019). Viisivuotiaiden maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeilun ensimmäisen vaiheen arviointi.
Varhaiskasvatukseen osallistuminen ja kokeilun järjestäminen. Julkaisut: 16:2019. Helsinki: Kansallinen
koulutuksen arviointikeskus. https://karvi.fi/app/uploads/2019/09/KARVI_1619.pdf
Siippainen, A., Paananen, M., Metsämuuronen, J., Repo. L., Sarkkinen, T., Alasuutari, M., Koivisto, P.,
Saarikallio-Torp, M. & Kirjavainen, T. (2020). Viisivuotiaiden maksuttoman varhaiskasvatuskokeilun
arvioinnin toinen vaihe. Varhaiskasvatukseen osallistuminen, kokeilun kustannukset ja järjestäminen.
Julkaisut 14:2020. Helsinki: Kansallisen koulutuksen arviointikeskus.
https://karvi.fi/app/uploads/2020/09/KARVI_1420.pdf
Silverström, C., Hietala, R. & Poroila, A. 2022 (tulossa). Perusopetuksen laadunhallinnan nykytilan kartoitus.
Julkaisut 9:2022. Helsinki: Kansallinen koulutuksen arviointikeskus.
Summanen, A-M., Rumpu, N. & Huhtanen, M. (2018). Oppilas- ja opiskelijahuoltolain toimeenpanon
arviointi esi- ja perusopetuksessa sekä lukiokoulutuksessa. Julkaisut 4:2018. Helsinki: Kansallinen
koulutuksen arviointikeskus. https://karvi.fi/wp-content/uploads/2018/03/KARVI_0418.pdf
Ukkola, A. & Metsämuuronen, J. (2019). Alkumittaus – Matematiikan ja äidinkielen ja kirjallisuuden
osaaminen ensimmäisen luokan alussa. Julkaisut 17:2019. Helsinki: Kansallinen koulutuksen arviointikeskus.
https://karvi.fi/wp-content/uploads/2019/07/KARVI_1719.pdf
Ukkola, A. & Metsämuuronen, J. (2021). Matematiikan ja äidinkielen ja kirjallisuuden osaaminen kolmannen
luokan alussa. Julkaisut 20:2021. Helsinki: Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. https://karvi.fi/wpcontent/uploads/2021/12/KARVI_2021.pdf
Ukkola, A., Metsämuuronen, J. & Paananen, M. (2020). Alkumittauksen syventäviä kysymyksiä. Julkaisut
10:2020. Helsinki: Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. https://karvi.fi/wpcontent/uploads/2020/08/KARVI_Alkumittaus.pdf
Ukkola, A. & Väätäinen, H. (toim.) (2021). Tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja osallisuus koulutuksessa – katsaus
kansallisiin arviointeihin. Tiivistelmät 16: 2021.
https://karvi.fi/wpcontent/uploads/2021/12/KARVI_T1621.pdf
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2022). Opetushallitus. Määräys OPH-700-2022.
Venäläinen, S., Saarinen, J., Johnson, P., Cantell, H., Jakobsson, G., Koivisto, P., Routti, M., Väänänen, J., Huhtanen, M., Kauppinen, L. & Viitala, M. (2020). Näkymiä OPS-matkan varrelta – Esi- ja perusopetuksen
opetussuunnitelmien perusteiden 2014 toimeenpanon arviointi. Julkaisut 5:2020. Helsinki: Kansallinen
koulutuksen arviointikeskus. https://karvi.fi/wp-content/uploads/2020/01/KARVI_0520.pdf
Venäläinen, S., Saarinen, J. & Viitala M. 2021. Näkökulmia OPS-arviointiin. Esi- ja perusopetuksen
opetussuunnitelmien perusteiden 2014 toimeenpanon arviointi. Julkaisut 26:2021. Helsinki: Kansallinen
koulutuksen arviointikeskus. https://karvi.fi/wp-content/uploads/2021/12/KARVI_2621.pdf
Ljus Lucia-dag!
