Lausunto osaamisen kohtaanto-ongelmasta

1.4.2022

Diaarinumero OPH-1144-2022

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (jäljempänä Karvi) kiittää mahdollisuudesta antaa asiantuntijalausuntonsa koskien osaamisen kohtaanto-ongelmaa. Karvin lausunto perustuu Karvin tuottamaan arviointitietoon sekä arviointien kehittämissuosituksiin. Lausuntoon on koottu tietoa seuraavista näkökohdista:

Koulutusjärjestelmän kyky vastata jatkuvan oppimisen haasteisiin äkillisissä rakennemuutostilanteissa
Koulutustarjonta ja tutkintojen tuottama osaaminen: Koulutusala- ja tutkintokohtaisia huomioita ja kehittämissuosituksia
Ohjaus ja tuki nuorten koulutus- ja ammatinvalinnassa.

1 Koulutusjärjestelmän kyky vastata jatkuvan oppimisen haasteisiin äkillisissä rakennemuutostilanteissa

Karvi on tarkastellut vuosina 2020-2022 toteuttamassaan arvioinnissa (Frisk ym. 2022), miten ammatillisen koulutuksen järjestäjät, korkeakoulut, ohjaustoimijat, työnantajat, muut viranomaiset ja sidosryhmät toimivat yhdessä, kun työntekijöitä irtisanotaan kerralla paljon tai tarvitaan runsaasti lisää eri toimialoilla. Työmarkkinoiden äkillisiin rakennemuutoksiin ja jatkuvaan oppimiseen kohdistuneessa arvioinnissa tuli esille useita seikkoja, jotka vaikuttavat työvoiman ja työmarkkinoiden osaamistarpeiden kohtaantoon. Kohtaantoa koskevat havainnot liittyvät tilanteisiin, joissa työvoimantarpeen muutokset ovat nopeita, joten niitä ei voida kaikilta osin yleistää koskemaan työmarkkinoiden, työvoiman osaamisen ja koulutuksen yhtymäkohtia. Arviointi kuitenkin vahvisti yleistä käsitystä siitä, että äkilliset rakennemuutokset ovat toistuva ja pysyvä ilmiö, jolloin niihin liittyvien havaintojen yhteiskunnallinen merkitys on kasvava.

Arviointi osoitti, että koulutusjärjestelmän kyky vastata jatkuvan oppimisen haasteisiin äkillisissä rakennemuutostilanteissa on melko hyvä silloin, kun kyseessä on negatiivinen rakennemuutos. Negatiivisissa rakennemuutostilanteissa työvoimaa vapautuu äkillisesti usein suuria määriä. Työ- ja elinkeinoministeriön koordinoima ÄRM-prosessi rahoituksineen muodostaa alueelliselle yhteistyölle kehyksen. ÄRM-rahoituksella tuetaan alueellisen toimintaympäristön ja elinkeinoelämän kehittämistä sekä uusien työpaikkojen syntymistä. ÄRM-prosessi on edistänyt alueellisten yhteistyömallien syntymistä. Negatiivisissa rakennemuutostilanteissa on vakiintuneita alueellisia malleja kuntien, työnantajien, koulutustoimijoiden, TE-toimistojen ja ELY-keskusten yhteistyölle. Malleja hyödynnetään alueellisesti ja kehitetään edelleen uusissa muutostilanteissa. Ammatillisen koulutuksen järjestäjillä ja korkeakouluilla on vakiintunut rooli yhteistyössä. Kehittämiskohteena on korkeakoulujen entistä vahvempi osallistuminen yhteistyöhön ja räätälöityjen koulutuspalveluiden tarjoamiseen. ÄRM-tilanteissa koulutusten suunnitteluun ja toteuttamiseen tarvittava rahoitus täytyy kanavoida joko koulutustoimijoiden valtionosuuksista, tarjolla olevista hankerahoituksista, työvoimakoulutuksen rahoituksesta tai liiketoiminnallisin perustein järjestettävän koulutuksen tuloista.

Positiivisissa rakennemuutostilanteissa koulutusjärjestelmän kyky vastata tilanteeseen on tyydyttävällä tasolla. Positiivisten rakennemuutosten hoitamiseksi on jo hyviä esimerkkejä toimintamalleista, mutta ne ovat vakiintumattomia ja edellyttävät kehittämistä. Positiivisilla rakennemuutoksilla ei ole vastaavaa kansallista toimintamallia kuin negatiivisilla rakennemuutoksilla, joissa valtioneuvoston päätöksellä voidaan ohjata rahoitusta tietyn alueen kehittämiseksi rakennemuutostilanteessa.

Ammatillisen koulutuksen järjestäjät ja korkeakoulut arvioivat nykyisellään vastaavansa paremmin yksilöiden kuin työnantajien tarpeisiin äkillisissä rakennemuutostilanteissa. Koulutusorganisaatioiden toiminnassa monet nykyiset käytännöt on suunniteltu ja toteutettu yksittäisten opiskelemaan hakeutuvien henkilöiden tarpeista lähtien. Työelämän nopeat muutostilanteet koskettavat alueita, toimialoja ja yksittäisiä työnantajia; tällöin koulutusjärjestelmän vaikuttava toiminta kyseisissä tilanteissa edellyttää myös työelämä- ja työnantajalähtöisen lähestymistavan kehittämistä edelleen. Jotta myös työelämän ja yksittäisten työnantajien tarpeet voidaan huomioida entistä paremmin työelämän nopeissa muutostilanteissa, tarvitaan yhteistyötä ja kehittämistoimia sekä koulutusorganisaatioilta että työnantajilta.

Nykyisin äkillisissä rakennemuutostilanteissa toimiminen on usein erillään ammatillisen koulutuksen järjestäjien ja korkeakoulujen perustoiminnasta. Keskeisenä kehittämiskohteena on erillistoiminnan muuttaminen osaksi ammatillisen koulutuksen järjestäjien ja korkeakoulujen perustoimintaa. Vaikuttava toiminta äkillisissä rakennemuutostilanteissa edellyttää ammatillisen koulutuksen järjestäjien ja korkeakoulujen toimintalogiikan muutosta siten, että työikäiselle väestölle suunnattujen koulutuspalveluiden toteuttaminen muutostilanteissa on osa koulutusorganisaatioiden perustoimintaa.

Työelämän ja yksittäisten työnantajien toiveet kohdistuvat äkillisissä rakennemuutostilanteissa usein tiettyyn osaamistarpeeseen täsmällisesti vastaaviin kohdennettuihin osaamiskokonaisuuksiin. Nykyisellään koulutuksen ohjausjärjestelmä kannustaa kuitenkin tutkintojen, tutkinnon osien ja muiden sellaisten koulutusten hyödyntämiseen, joita on mahdollista rahoittaa ammatillisen koulutuksen järjestäjien ja korkeakoulujen saamalla julkisella rahoituksella. Arvioinnin perusteella valmiiksi tarjolla olevan koulutustarjonnan hyödyntäminen on painottunut viime vuosina työelämän nopeissa muutostilanteissa. Nykyisellään ammatillisen koulutuksen järjestäjät ja korkeakoulut vastaavat äkillisiin rakennemuutoksiin usein tutkintokoulutuksen tai tutkinnon osien tarjoamilla ratkaisuilla. Tutkintokoulutuksen julkinen rahoitus on vakiintunutta molemmilla koulutusasteilla, kun taas pienten osaamiskokonaisuuksien rahoitus kaipaa arvioinnin perusteella selkeyttämistä.

Arvioinnin tulosten mukaan työnantajat ovat viime vuosina hankkineet jonkin verran maksullista tilauskoulutusta tai henkilöstökoulutusta omille työntekijöilleen äkillisissä rakennemuutostilanteissa ammatillisen koulutuksen järjestäjiltä ja korkeakouluilta, mutta kyseiset koulutukset eivät ole painottuneet kovin paljon. Varsinkin korkeakoulutuksessa on rahoitettu valtionavustuksilla kasvavan työvoimantarpeen toimialoille – kuten tekniikka ja tietoliikenne – kohdistuvia työikäisen väestön koulutuksia, joiden voidaan ajatella hyödyttäneen välillisesti useita saman toimialan työnantajia.

Arvioinnin perusteella oppisopimuskoulutus on yksi keskeisistä ammatillisen koulutuksen keinoista vastata yksittäisten työnantajien tarpeisiin ja edistää siten kohtaantoa. Oppisopimuskoulutuksia voidaan toteuttaa siten, että ne vastaavat suoraan yksittäisten työnantajien tarpeisiin. Oppisopimuskoulutukset mahdollistavat myös esimerkiksi sen, että ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet voivat hankkia yksittäisen työnantajan tarvitsemaa lisäosaamista voidakseen työllistyä sen palvelukseen. Arvioinnin perusteella oppisopimusta on hyödynnetty jonkin verran äkillisissä rakennemuutostilanteissa. Myös yhteisrahoitteiset rekrykoulutukset näyttäytyvät arvioinnin perusteella hyvänä tapana vastata yksittäisten työnantajien tarpeisiin. Rekrykoulutuksia toteutetaan molemmilla koulutusasteilla yhteistyössä työnantajien ja TE-toimistojen kanssa.

Arvioinnin tulosten perusteella työmarkkinoita ja koulutusta koskevan ennakointitiedon käytettävyys on kansallinen ja alueellinen kehittämiskohde. Nykyinen ennakointitieto ei tue riittävästi ammatillisen koulutuksen järjestäjiä ja korkeakouluja työikäisen väestön koulutustarjonnan ja koulutuspalveluiden suunnittelussa. Ennakoinnin kehittämiskohteita ovat tiedon saatavuuden parantaminen yksikanavaisuutta kehittämällä ja pirstaleisuutta vähentämällä, synteesitiedon saatavuuden parantaminen, toimialakohtaisen tiedon saatavuuden parantaminen sekä ennakointitiedon ajantasaisuuden parantaminen. Myös ammatillisen koulutuksen järjestäjien keskuudessa ja korkeakouluissa tarvitaan toimia ennakoinnin kehittämiseksi. Koulutustoimijoiden omassa laadunhallinnassa on tarpeen vahvistaa lyhyen ja keskipitkän aikavälin ennakointia. Lisäksi arvioinnissa tuli esille, että ennakoinnin kehittämiskohteita ovat alueellisesti eri toimijoiden tuottaman ja ruotsinkielisen ennakointitiedon parantaminen.

Koulutusorganisaatiot käyttävät tällä hetkellä koulutuspalveluiden suunnittelussa enemmän työnantajien osaamistarpeisiin liittyvää ajantasaista tietoa kuin alueiden työikäisen väestön osaamisen kehittämistarpeisiin liittyvää tietoa. Arvioinnissa tätä pidettiin kehittämiskohteena, johon voitaisiin vastata muun muassa koulutustoimijoiden ja TE-toimistojen yhteistyöllä. Työikäisen väestön osaamistarpeista voi olla haastavaa muodostaa alueellista kokonaiskuvaa, koska ryhmä pitää sisällään hyvin erilaisissa elämäntilanteissa olevia henkilöitä. TE-toimistoilla on ajantasaista alueellista ja kansallista tietoa muun muassa työttömien työnhakijoiden, lomautettujen ja työttömyysuhan alaisten henkilöiden osaamistarpeista. Alueellinen elinkeinoelämä tuottaa usein aktiivisesti koulutusorganisaatioille suunnattua tietoa omista tulevaisuuden tarpeistaan, mutta kyseinen tieto ei kata kaikilta osin edellä mainittujen väestöryhmiä.

Kohtaantoa edistää myös se, jos koulutuskentän toimijoilla on realistiset mahdollisuudet varautua työmarkkinoiden muutosten edellyttämien uusien koulutuspalveluiden suunnitteluun ja toteuttamiseen. Arvioinnissa tuli esille, että työvoiman tarpeen alueellisesta vähentymisestä on usein vaikea saada tietoa etukäteen. Tämä haastaa ammatillisen koulutuksen järjestäjiä ja korkeakouluja. Etenkin yksityiset pörssiyhtiöt eivät liiketoimintaansa liittyviin salausvelvoitteisiin ja -rajauksiin liittyen voi informoida muita alueellisia toimijoita etukäteen tulevista muutostilanteista. Tämä tarkoittaa sitä, että tarvittavien ohjaus- ja koulutuspalveluiden suunnittelu ja toteuttaminen käynnistyy tavallisesti siinä vaiheessa, kun tieto irtisanomisista tulee. Ajoittain toiveet koulutusorganisaatioiden reagointinopeudesta voivat olla ylimitoitettuja siihen nähden, millaisessa aikataulussa niiden on mahdollista saada tietoa muutosten mukanaan tuomista koulutuspalveluihin liittyvistä tarpeista.

Arvioinnin tulosten perusteella osalla ammatillisen koulutuksen järjestäjistä ja korkeakouluista on ollut tarjonnan ylittävää koulutuskysyntää äkillisissä rakennemuutostilanteissa. Kysyntä oli painottunut eniten tekniikan, tietoliikennetekniikan tai rakentamisen koulutuksiin. Lisäksi oli painottunut terveys- ja hyvinvointialan koulutusten kysyntä. Muita aloja, joilla kysyntää oli ollut, olivat logistiikka, varhaiskasvatus ja sekä kasvatuksen ja ohjauksen koulutukset, liiketoiminnan tai liiketalouden koulutukset, hallinnon ja oikeustieteen koulutukset sekä humanististen ja taidealojen koulutukset. Tuloksista ei voitu päätellä, kuinka suurta tarjonnan ylittävä kysyntä oli ollut. Siten tulokset ovat lähinnä suuntaa antavia.

Arvioinnissa tuli esille, että erityisesti korkeakouluissa henkilöstön rekrytointiin ja saatavuuteen liittyvät seikat muodostavat ajoittain pullonkaulan, kun suunnitellaan ja toteutetaan työikäiselle väestölle suunnattuja koulutuspalveluita äkillisissä rakennemuutostilanteissa. Tilanne on haastava erityisesti silloin, kun työelämä tarvitsee osaamista, jota ei vielä löydy laajalti Suomesta. Koulutustoimijat ja yritykset kilpailevat näissä tilanteissa samoista osaajista, kuten insinööreistä ja diplomi-insinööreistä.

2 Koulutustarjonta ja tutkintojen tuottama osaaminen: Koulutusala- ja tutkintokohtaisia huomioita ja kehittämissuosituksia

Karvi on tehnyt alakohtaiset arvioinnit humanistisen, kauppatieteiden ja liiketalouden, tekniikan, yhteiskuntatieteellisen, sosiaali- ja terveysalan sekä oikeustieteellisen alan korkeakoulutuksesta. Seuraavaksi nostetaan esiin koulutusalakohtaisia huomioita ja kehittämissuosituksia.

Humanistiselle alalle annettuja suosituksia

Työelämärelevanssi tulee ottaa nykyistä enemmän huomioon koulutuksen suunnittelussa ja opiskelijoiden ohjauksessa. Harjoittelumahdollisuuksia on lisättävä yliopistokoulutuksessa kandidaatti- ja maisterivaiheessa, samoin yhteistyötä alumnien kanssa. Opinnoissa on panostettava työelämätaitojen kehittämiseen systemaattisesti. Humanistiselta koulutusalalta 77 % yliopistoista ja 79 % ammattikorkeakouluista valmistuneista oli työllistynyt vuosi valmistumisen jälkeen. Humanistiselta koulutusalalta valmistuneiden työllistyminen on noin 10 % heikompaa kuin esimerkiksi tekniseltä ja kaupalliselta alalta valmistuneilla, joten työllistymismahdollisuuksia kannattaa miettiä jo opintojen aikana.
Osaamisen näkyväksi tekeminen ja sanoittamisen harjoittelu tulee olla nykyistä systemaattisempaa opintojen alusta lähtien, jotta käsitys osaamisesta konkretisoituisi opiskelijalle itselleen opintojen eri vaiheissa ja olisi selkeää myös työelämään hakeutuessa. Osaamisen sanoittamisen harjoittelu auttaisi opiskelijoita suunnittelemaan paremmin opintojaan, arvioimaan oman osaamisensa kehittymistä sekä kuvaamaan paremmin osaamistaan hakeutuessaan työmarkkinoille. Osaamiskokonaisuuksien näkyväksi tekemiseen tulee varata aikaa ja resursseja kussakin korkeakoulussa.
Digitaalinen osaaminen osana humanistisia tutkintoja pitää määritellä, suunnitella ja toteuttaa kokonaisuutena kansallisella tasolla parhaiden käytäntöjen löytämiseksi, kehittämiseksi ja toteuttamiseksi. Tällä hetkellä opiskelijoiden digitalisaatioon liittyvä osaaminen kerääntyy suureksi osaksi muualla kuin osana humanistista tutkintoa. Erityisesti aineenopettajiksi valmistuneiden digitalisaatioon liittyvä täydennyskoulutus pitää saada kuntoon.
Kansainvälisyyden tulee läpäistä humanistisen alan tutkinnot nykyistä kattavammin ja syvällisemmin. Opiskelijoiden kansainvälistymisjaksot tulee suunnitella osana henkilökohtaisten opintosuunnitelmien laadintaa. Osaamistavoitteiden kansainvälinen relevanssi varmistetaan osana kaikkia humanistisen alan tutkintoja tukemalla kielten ja kulttuurien osaamista, vahvistamalla kieli- ja kulttuuritietoista opetusta sekä tukemalla monikulttuurisuutta korkeakoulujen käytännöissä.

Kauppatieteiden ja liiketalouden korkeakoulutukselle annettuja suosituksia

Vuonna 2019 alan korkeakoulututkinto oli mahdollista suorittaa 49 toimipisteessä ja vuosittain alalla valmistuu lähes 10 000 korkeakoulututkintoa. Arviointiryhmän näkemyksen mukaan kauppatieteiden ja liiketalouden alan korkeakoulutusta tarjoavien toimipisteiden määrää ei voi vuoden 2019 tasosta lisätä. Myöskään koulutuksen laajentaminen nykyisestään ei ole tarpeellista yliopistoissa eikä ammattikorkeakouluissa.
Kauppatieteiden ja liiketalouden alalla yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välistä kansallisen tason yhteistyötä tulee systematisoida. Tiiviimmällä korkeakoulusektorien välisellä kansallisella yhteistyöllä voidaan muun muassa kehittää korkeakoulujen keskinäistä työnjakoa sekä selkiyttää alan ylempien korkeakoulututkintojen profiileja ja jatkuvan oppimisen koulutustarjontaa. Kehittämällä sektorien välistä sisällöllistä yhteistyötä opetuksessa voidaan tehostaa korkeakoulujen toimintaa sekä parantaa opetuksen ja oppimisen laatua.

Tekniikan korkeakoulutukselle annettuja suosituksia

Tekniikan korkeakoulutuksen profilointia ei ole tehty riittävästi eikä kansallisella tasolla ole jaettua selkeää näkemystä strategisesta suunnasta tai johtajuutta sen toteuttamisessa. Korkeakoulujen ohjaukseen tulee luoda kannustimia yhteistyöhön ja erikoistumiseen. Koulutustarjonnan alueellisen saatavuuden varmistamisessa tulee nykyistä enemmän hyödyntää digitalisaatiota.
Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen muodostamaa tekniikan korkeakoulutusta pitää kehittää yhtenä kokonaisuutena. Tekniikan korkeakoulutuksen kokonaiskuvaa on tarkasteltava rohkeasti ja ennakkoluulottomasti kansallisella tasolla. Duaalimallin rajan yli menevää yhteistyötä tehdään liian vähän. Erillisten kokonaisuuksien ylläpitämisen sijasta tulee rakentaa ja hyödyntää yhteisiä teknologisia ja palveluita tuottavia infrastruktuureja.
Tekniikan korkeakoulutuksen heikko vetovoima on kansallinen ongelma, jonka syyt ovat syvällä yhteiskunnallisessa kehityksessä. Osaavan insinöörikoulutetun työvoiman saatavuus rajoittaa jo nyt yritysten kasvumahdollisuuksia. Kohtaanto-ongelman ratkaisemiseksi pitää ryhtyä pikaisiin ja määrätietoisiin kansallisiin toimenpiteisiin.

Yhteiskuntatieteelliselle korkeakoulutukselle annettuja suosituksia

Yhteiskuntatieteellinen korkeakoulutus on alueellisesti ja sisällöllisesti kattavaa. Koulutusta tarjotaan kahdeksassa yliopistossa. Yhteiskuntatieteellisten tutkinto-ohjelmien sisältämä oppiaineiden kirjo on laaja ja tieteenalakohtainen profiili moniulotteinen. Joistakin päällekkäisyyksistä huolimatta alueellinen ja sisällöllinen moninaisuus on yhteiskuntatieteellisen alan vahvuustekijä.
Tutkinto-ohjelmien koordinointia ja yhteistyötä yliopistojen välillä tulee lisätä ja kehittää opiskelijavalintojen, opetussuunnitelmien ja tutkintorakenteiden osalta. Myös sivuaineyhteistyön ja ristiinopiskelun joustavoittamiseen tulee kiinnittää aiempaa enemmän huomiota. Tämä edellyttää opetussuunnitelmien kehittämisessä sitä, että tutkintojen sisällöt ovat helposti opiskelijoiden vertailtavissa.
Tutkinto-ohjelmien ja oppiaineiden profiloitumista, joka perustuu omiin vahvuuksiin ja keskeisiin tutkimuksen teemoihin, tulee edistää. Tutkinto-ohjelmien profiilit tulee tehdä näkyviksi hakijoille ja opiskelijoille. Tutkimuksen ja koulutuksen profiloitumisen lähtökohdat ovat kuitenkin periaatteiltaan erilaisia. Koulutuksen profiloitumisen osalta alueellinen ja kansallinen tehtävä ovat korostetussa asemassa, kun taas tutkimuksessa tavoitellaan ensisijaisesti korkeaa kansainvälistä tasoa. Nämä erot tulee huomioida profilointitoimenpiteitä koskevassa keskustelussa nykyistä selvemmin.

Yhteisesti näistä neljästä alasta todettiin seuraavaa:

Edellä tarkastelluilla aloilla (humanistisen, kauppatieteiden ja liiketalouden, tekniikan sekä yhteiskuntatieteellisen koulutusalat) koulutustarjonta on maantieteellisesti ja sisällöllisesti kattavaa. Tekniikan sekä kauppatieteiden ja liiketalouden koulutustarjonta on kummallakin sektorilla laajaa. Näiden alojen koulutuksia tarjotaan lukuisissa pienemmissä yksiköissä maantieteellisesti kattavasti eri puolilla Suomea. Voidaankin miettiä, olisiko näillä aloilla syytä vähentää toimipisteiden määrää. Elinkeinoelämällä on tarve insinööritutkintojen määrän kasvattamiseen, mutta pelkkä koulutustarjonnan laajentaminen tuskin ratkaisee ongelmaa tekniikan koulutuksen heikon vetovoiman vuoksi.

Oikeustieteelliselle alalle annettiin seuraava kohtaantoa koskeva kehittämissuositus:

Arviointiryhmä suosittelee, että tarve sekä ruotsinkieliseen että kaksikieliseen oikeustieteen maisterin tutkintoon tunnistetaan.
Ruotsin kieltä erinomaisesti osaaville juristeille ja oikeusalan tradenomeille on tarvetta työmarkkinoilla ja erityisesti syyttäjälaitoksessa. Myös kaksikielisten alueiden tuomioistuimissa on työvoimapulaa.

Sosiaali- ja terveysalan koulutustarjonnasta todettiin seuraavaa:

Sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksen tarjonta on maantieteellisesti kattavaa ja tutkintoon johtavia koulutuksia on tarjolla runsaasti. Jatkuvan oppimisen tarjontaa on sosiaali- ja terveysalalla monipuolisesti ja erilaisia vaihtoehtoja kehittää osaamista on paljon.
Sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksen koulutustarjontaa tulee koordinoida valtakunnallisesti ja sopia työnjaosta. Opiskelijoiden siirtymiä korkeakoulusektorilta toiselle ja YAMK-tutkinnon suorittaneiden pääsyä yliopistojen tieteellisiin jatko-opintoihin tulee kehittää.
Työelämän edustajat toivoivat myös pääkaupunkiseudulle mahdollisuutta suorittaa terveys- tai hoitotieteen maisteritutkintoon johtavia opintoja yliopistossa, mikä korjaantuikin Helsingin yliopiston saatua terveystieteiden maisterin tutkinto-oikeuden.

Sosiaali- ja terveysalan koulutus, työvoimapula ja vetovoima ovat yhteiskunnallisesti merkittäviä ja ajankohtaisia kysymyksiä, minkä vuoksi seuraavassa käsitellään laajemmin sosiaali- ja terveysalan arviointituloksia.

Sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksen työelämärelevanssi

Tutkinnoissa saavutettava osaaminen ja valmiudet ovat laajoja ja vastaavat työelämän tarpeita (Konkola ym. 2021). Harjoittelu on erityisen tärkeä osaamisen kehittymisen kannalta ammattikorkeakoulututkintoa suorittaville opiskelijoille ja opinnäytetyö ylempää ammattikorkeakoulututkintoa suorittaville. Sosiaali- ja terveysalan tutkintokoulutuksen tulisi kehittää nykyistä enemmän digitaalisia taitoja, valmiuksia toimia monialaisessa ja moniammatillisessa ympäristössä sekä kansainvälisessä ja monikulttuurisessa ympäristössä, ongelmanratkaisu- ja analyysitaitoja sekä kestävän kehityksen osaamista. Lisäksi valmistuneilla pitäisi olla työelämässä pärjäämisen taitoja ja kykyä kohdata ja ohjata erilaisia asiakkaita.

Korkeakoulut ja opiskelijat kokevat tärkeäksi sote-uudistuksessa vaadittavan osaamisen karttumisen. Nykyistä laaja-alaisemman ja ammattirajat ylittävän sosiaali- ja terveysalan osaamisen vahvistaminen on merkittävä tulevaisuuden haaste. Myös palvelujärjestelmäosaaminen, talouden ja juridiikan osaaminen, tutkimus- ja kehittämisosaaminen, näyttöön perustuva toiminta sekä kestävän kehityksen mukainen ympäristöosaaminen kaipaavat vielä vahvistamista. Sosiaali- ja terveysalan työelämän osaamistarpeet huomioitiin tutkinto-ohjelmissa etupäässä opetussuunnitelmien kehittämisen yhteydessä. Sosiaali- ja terveysalan työelämän muutoksia ja koulutuksen kehittämistarpeita tunnistettiin ja ennakointiin työelämän kanssa tehdyn yhteistyön ja työelämältä saadun palautteen avulla.

Huomioita harjoittelupaikoista

Harjoittelupaikoissa toimivien ohjaajien ohjausosaaminen ja opetussuunnitelmien harjoitteluun liittyvien osaamistavoitteiden tunteminen vaihteli eri yksiköissä. Opetussuunnitelmien ja osaamistavoitteiden perehdyttämiseen ja ohjaajakoulutuksiin osallistumiseen ei ole luotu selkeitä toimintatapoja, vaan tiedon välitys harjoittelupaikkoihin jäi usein opiskelijoiden vastuulle. Tutkintoon soveltuvia harjoittelupaikkoja ei ollut kaikilla alueilla riittävästi saatavilla.

Harjoittelupaikkojen hankkiminen oli pääosin helppoa, mutta alueellisia erojakin harjoittelupaikkojen saatavuudessa on. Pääkaupunkiseudulla oli haastavaa löytää sopivia harjoittelupaikkoja pääasiassa kovan kilpailun takia. Toisaalta harjoittelupaikkojen saamisen haastavuus johtui vähentyneistä harjoittelupaikoista, sillä alueen sairaalaverkostoa oli keskitetty yhä suurempiin kokonaisuuksiin, ja kotisairaanhoitoa oli lisätty runsaasti. Harvemmin asuttujen maakuntien alueilla oli haastavaa ylipäätään saada harjoittelijoita tai opiskelijoita kaikkiin yksiköihin. Arviointiryhmä suositteli varmistamaan, että harjoittelujen ohjaajat tuntevat opetussuunnitelmat ja harjoitteluiden osaamistavoitteet. Ammattikorkeakouluissa tunnistettiin ulkomaalaistaustaisten opiskelijoiden harjoittelunaikaisen ohjauksen ja tuen haasteet. Harjoittelupaikoissa ei esimerkiksi aina ollut suostuttu ohjaamaan opiskelijaa englannin kielellä. Tähän on vastattu tarjoamalla koulutusta opiskelijoiden ohjaamiseen selkokielellä.

Huomioita jatkuvasta oppimisesta sosiaali- ja terveysalalla

Sosiaali- ja terveysalalla on jatkuvan oppimisen tarjontaa monipuolisesti ja erilaisia vaihtoehtoja kehittää osaamista on paljon. Jatkuvalla oppimisella on selkeä tehtävä työelämän osaamisen lisäämisessä ja työelämän tarpeisiin vastaamisessa. Korkeakouluissa on kehitetty erilaisia väyliä opintojen jatkamiseen ja siirtymisiä tutkintotasolta toiselle on sujuvoitettu. Työelämäyhteistyöllä on keskeinen rooli jatkuvan oppimisen opintojen suunnittelussa ja kehittämisessä sekä alueellisessa tarjonnassa.

Arviointiryhmä suositteli, että korkeakouluissa kehitetään sosiaali- ja terveysalan jatkuvan oppimisen tarjontaa systemaattisesti alan muuttuvien tarpeiden mukaisesti yhteistyössä työelämän kanssa. Jatkuvan oppimisen tarjontaa tulisi myös kohdentaa niin, että se huomioi alueellisen ja alakohtaisen työntekijäpulan. Jatkuvan oppimisen opintojen suorittamisen tulee lisäksi näkyä työelämässä työyhteisön osaamisen kehittymisenä ja yksittäisen työntekijän urakehityksenä. Lisäksi arviointiryhmä suositteli, että tutkintotavoitteisen koulutuksen rinnalla korkeakouluissa tarjotaan enemmän täsmäkoulutuksia, joissa yhteensovitetaan työelämän osaamistarpeet, opiskelijan henkilökohtaiset osaamistavoitteet ja koulutustarjonta.

Huomioita ammatillisen koulutuksen arvioinneista

Karvin toteuttamien ammatillisen koulutuksen oppimistulosarviointien mukaan valmistuneiden keskeisimmät osaamisen kehittämistarpeet kohdistuvat työn perustana olevan teoriatiedon vahvistamiseen. Myös valmistuneiden digitaitoihin, yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoihin sekä yleisiin työelämätaitoihin kohdistuu useilla aloilla kehittämistarpeita. Erityisesti opiskelijoiden digiosaamista tulee vahvistaa, sillä useilla aloilla (esim. sosiaali- ja terveysala, logistiikka- ja kuljetusala) tulevaisuuden työtehtävissä tulevat korostumaan muun maussa digitaaliset kommunikaatiotaidot, tiedon digitaaliset jakamistaidot ja robotiikkaosaaminen. Digitaidot ovat tärkeitä myös jatko-opintojen kannalta. Oppimistulosarvioinneissa on tullut esille, että työelämässä oppiminen on merkittävä rekrytointikanava työnantajille.

Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon oppimistulosarvioinnin mukaan (Kilpeläinen 2021) sosiaali- ja terveysalan koulutus tuottaa arvosanojen perusteella erittäin hyvää osaamista, eikä arvosanoissa ole kovin suurta vaihtelua koulutuksen järjestäjien ja opiskelijoiden välillä. Lähihoitajakoulutuksen opiskelijamäärät ovat kuitenkin viime vuosina olleet laskussa, mitä osaltaan selittävät pienenevät ikäluokat ja julkisuudessa käyty alaa koskeva negatiivinen keskustelu muun muassa riittämättömistä henkilöstöresursseista. Alan vetovoimaa tuleekin vahvistaa, jotta koulutukseen saadaan riittävästi motivoituneita hakijoita ja jo työelämässä toimivat lähihoitajat saadaan pidettyä alan työtehtävissä. Alan hyvä työllisyystilanne houkuttelee erityisesti ammatinvaihtajia. Myös koulutuksen järjestäjien tulee huolehtia, että niiden koulutustarjonta erityisesti osaamisalojen osalta vastaa työelämän tarpeita. Arvioinnin mukaan lähes kaikki koulutuksen järjestäjät käyttävät erilaisia valinta- ja soveltuvuuskokeita opiskelijoiden valinnassa koulutukseen, mikä osaltaan varmistaa koulutuksen tasalaatuisuutta.

Työpaikat ovat keskeisessä asemassa ammatillisen koulutuksen toteutuksessa erityisesti työelämässä oppimisen kautta. Pula työvoimasta on arkipäivää monilla työpaikoilla, esimerkiksi puhdistuspalvelualalla ja ravintola-alalla. Myös Karvin käynnissä olevassa arvioinnissa ammatillisen koulutuksen työelämäyhteistyöstä (Hievanen ym. 2022, julkaisematon) tuli esiin, että tällaisilla aloilla työelämässä oppimisesta on muodostunut merkittävä rekrytointikanava työnantajille. Toisaalta sellaisilla aloilla, joilla työvoimapulaa ei ole, saattaa olla työtehtäviä, joita esimerkiksi säästösyistä pyöritetään työelämässä oppijoiden työpanoksella.

Yhtenä ratkaisuna jo olemassa olevaan ja toisaalta ennakoituun työvoimapulaan nähdään ulkomaisen työvoiman rekrytoiminen Suomeen. Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhoitoalalla työnantajat ja ammatillisen koulutuksen järjestäjät ovat luoneet tähän systemaattisia yhteistyömuotoja, joissa koulutuksen järjestäjä tarjoaa ulkomailta rekrytoiduille, jo alan koulutuksen omaaville, työntekijöille koulutusta, jolla he pätevöityvät työskentelemään Suomessa. Kuitenkin samaan aikaan, kun Suomeen rekrytoidaan työvoimapulasta kärsiville aloille työntekijöitä suoraan ulkomailta, on tärkeää panostaa niiden jo Suomessa olevien maahanmuuttajien työmarkkinoille saamiseen, jotka eivät ole työllistyneet. Maahanmuuttajien koulutuspolkujen sujuvoittamiseksi ja työllistymisen nopeuttamiseksi heille suunnattua palvelujärjestelmää uudistettiin voimakkaasti vuosina 2015–2019. Osana tätä työtä muun muassa uudistettiin aikuisten perusopetus, luotiin maahanmuuttajien luku- ja kirjoitustaidon opiskelun koulutusmalli vapaaseen sivistystyöhön ja joustavoitettiin ammatillisen koulutuksen kielitaitovaatimuksia. Karvin näihin uudistuksiin keskittyneessä arvioinnissa (Hievanen ym. 2020) havaittiin, että niin vapaan sivistystyön lukutaitokoulutuksen, aikuisten perusopetuksen kuin ammatillisen koulutuksenkin lainsäädäntö on toimiva ja maahanmuuttajien koulutuspolkuja tukeva. Opiskelijoiden tarpeisiin vastaaminen koettiin kuitenkin vaikeaksi olemassa olevilla resursseilla. Tärkeää on myös, että eri koulutusten välistä, osin päällekkäistä, tehtävänjakoa kehitetään niin, että opiskelijat päätyvät senhetkisen osaamisensa ja tavoitteidensa kannalta tarkoituksenmukaisimpaan koulutukseen. Esimerkiksi ammatillisessa koulutuksessa osalla opiskelijoista suomen tai ruotsin taito ei opintojen aikana kehity tasolle, jota opettajat arvioivat tarvittavan työelämässä selviytymiseen. Kuitenkin ammatillisen koulutuksen tavoitteena tulee olla, että myös maahanmuuttajataustaiset opiskelijat pystyvät valmistumisensa jälkeen työllistymään suomalaisille työmarkkinoille.

3 Ohjaus ja tuki nuorten koulutus- ja ammatinvalinnassa

Työelämän tarpeiden lisäksi keskeistä on, että osaaminen kohtaa myös yksilöiden tarpeita. Kun oppijat suuntautuvat itselleen tarkoituksenmukaiseen koulutukseen, alalle ja ammattiin, oppimisen mielekkyys kasvaa, opintojen keskeyttämisriski pienenee sekä alalla pysymisen ja työelämään siirtymisen mahdollisuus lisääntyy. Koulutusjärjestelmän, työmarkkinoiden ja yhteiskunnan muutosten myötä nuorten koulutus- ja ammatinvalinta on monimutkaistunut. Samalla ohjauksen merkitys on kasvanut. Karvin arvioinnissa (Goman ym. 2020) todettiin, että perusopetuksessa jatko-opintoihin ja uravalintoihin ohjauksen saatavuus ja saavutettavuus ovat pääosin hyvällä tasolla, mutta osa opiskelijoista tarvitsee enemmän ohjausta ja tukea jatko-opintojen pohdintaan ja valintaan. Erityisesti ne opiskelijat, joilla oli peruskouluaikana ollut oppimiseen liittyviä vaikeuksia tai jotka olivat joutuneet toistuvan kiusaamisen kohteeksi, kokivat itsetuntemuksensa sekä tiedonhankinta- ja päätöksentekotaitojensa kehittyneen peruskouluaikana heikommin kuin muut. Heillä oli myös muita enemmän kokemuksia siitä, että ohjaus ei vastannut heidän tarpeisiinsa. Myös perusopetuksen jälkeisiin opintoihin kiinnittyminen oli näillä opiskelijoilla vaikeampaa.

Ohjaukseen liittyvien kehittämistoimien lisäksi arvioinnissa suositeltiin, että yhteistyötä nivelvaiheissa tiivistetään ja koulutustarjontaa kehitetään. Nivelvaiheyhteistyöhön on luotava nuorten siirtymiä, tiedonsiirtoa ja alueellista kehittämistä entistä paremmin tukevia toimintamalleja. Yhteistyötä on kehitettävä erityisesti siirtymissä valmentavaan koulutukseen, vapaan sivistystyön koulutuksiin ja nuorten työpajoille sekä siirtymissä niistä eteenpäin. Koulujen ja oppilaitosten sekä TE-palvelujen välistä tiedonvaihtoa ja nivelvaiheyhteistyötä tulee kehittää. Koulutustarjontaa ja saatavuutta on tarkasteltava kokonaisuutena niin, että alueen toimijoilla on yhteinen näkemys koulutustarpeista ja nuorten siirtymien tukemisesta ja näihin liittyvien palvelujen koordinoinnista ja kehittämisestä.

Valmentavan koulutuksen saatavuuden varmistamisen lisäksi on turvattava erityisen ja vaativan erityisen tuen saatavuus eri alueilla. Karvin arvioinnissa ammatillisen koulutuksen erityisestä tuesta (Goman ym. 2021) suositeltiin, että nivelvaiheen yhteistyö perusopetuksen ja toisen asteen kanssa aloitetaan nykyistä aikaisemmin niiden opiskelijoiden osalta, joilla on perusopetuksessa oppimiseen liittyviä haasteita. Vaativan erityisen tuen saatavuuteen tulee kiinnittää huomiota ja koulutuspaikkojen riittävyys eri alueilla tulee varmistaa. Osalla yleisissä oppilaitoksissa opiskelevista opiskelijoista voi olla niin suuria tuen tarpeita, että oppilaitoksen tuen muodot tai tukeen liittyvä osaaminen eivät riitä. Opiskelijoiden mahdollisuutta siirtyä tarvittaessa tuen muodosta toiseen tulee entisestään kehittää ja yleisten oppilaitosten ja erityisoppilaitosten yhteistyötä tulee tiivistää.

Harri Peltoniemi

Johtaja

Kirsi Hiltunen

Yksikön johtaja

Lähteet

Frisk, T., Isoaho, K., Hietala, R., Kotiranta, L., Hirsjärvi, I., Huttula, T., Kankare, P., Löytänen, O., Myllykangas, P., Mäki, M., Stenbacka, Å., Suomala, P. 2022. Koulutusjärjestelmän kyky vastata jatkuvan oppimisen haasteisiin äkillisissä rakennemuutostilanteissa. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 8:2022. Helsinki.

Goman, J., Rumpu, N., Kiesi, J., Hietala, R., Hilpinen, M., Kankkonen, H., Kjäldman, I.-O., Niinistö-Sivuranta, S., Nykänen, S., Pantsar, T., Piilonen, H., Raudasoja, A., Siippainen, M., Toni, A. & Vuorinen, R. 2020. Vaihtoehtoja, valintoja ja uusia alkuja – Arviointi nuorten opintopoluista ja ohjauksesta perusopetuksen ja toisen asteen nivelvaiheessa. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 6:2020. Helsinki.

Goman, J., Hievanen, R., Kiesi, J., Huhtanen, M., Vuojus, T., Eskola, S., Karvonen, S., Kullas-Norrgård, K., Lahtinen, T., Majanen, A., & Ristolainen, J. 2021. Erityinen tuki voimavaraksi – Arviointi ammatillisen koulutuksen erityisestä tuesta. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 17:2021. Helsinki.

Hakamäki-Stylman, V. 2021. Ammatillinen osaaminen ja pedagoginen toiminta logistiikan perustutkinnossa. Julkaisut 7:2021. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Helsinki.

Hievanen, R., Frisk, T., Väätäinen H., Mustonen, K., Kaivola, J., Koli, A., Liski, S., Muotka V. & Wikman-Immonen A. 2020. Maahanmuuttajien koulutuspolut – Arviointi vapaan sivistystyön lukutaitokoulutuksesta, aikuisten perusopetuksesta ja ammatillisen koulutuksen kielitaitovaatimusten joustavoittamisesta. Julkaisut 11:2020. Helsinki.

Hievanen, R., Kilpeläinen, P., Tuurnas, A., Huhtanen M., Loukusa, V., Pylväs, L., Rasinaho, k., Taakala, J., Tujula, M. & Vieltojärvi M. 2022. Ammatillisen koulutuksen työelämäläheisyys ja työelämäyhteistyö. (Julkaistaan syksyllä 2022)

Kilpeläinen, P. 2021. Ammatillinen osaaminen ja pedagoginen toiminta sosiaali- ja terveysalan perustutkinnossa. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 6:2021.

Konkola, K., Hauta-aho H., Hiilamo H., Karttunen M., Niemi, J., Tuominen M., Huusko M. & Väätäinen H. 2021. Sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksen arviointi. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 14:2021.

Mähönen, J., Airaksinen, M., Korte, A., Mattsson, A., Mielityinen, S., Niemi, J., Paso, M., Rantanen, J., Moitus, S., Partanen, L. & Huusko, M. 2021. Oikeustieteellisen alan korkeakoulutuksen arviointi. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 22.

Opetushallitus 2019. Osaamisrakenne 2035. Alakohtaiset tulevaisuuden osaamistarpeet ja koulutuksen kehittämishaasteet – Osaamisen ennakointifoorumin ennakointituloksia. Raportit ja selvitykset 2019:14.

Opetushallitus 2020. Koulutustarvekortit. Osaamisen ennakointifoorumi.

Pirttilä, A., Silvén, O., Harrikari, H., Joukkola, E., Juvonen, L., Kontio, J., Rehn, A. & Leppänen O. 2020. Tekniikan korkeakoulutuksen arviointi. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 3.

Pyykkö R., Tolonen M., Levä K., Mahlamäki-Kultanen S., Pantermöller M., Pettersson T., Saarinen S. & Huusko M. 2020. Humanistisen alan korkeakoulutuksen arviointi. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 1.

Pyykkö, R., Kivistö, J., Pirttilä, A., Wallenius, J., Huusko, M., Leppänen, O., Mustonen, K. & Nordblad, M. 2020. Korkeatasoisella osaamisella työelämään. Humanistisen alan, kauppatieteiden ja liiketalouden, tekniikan ja yhteiskuntatieteellisen korkeakoulutuksen arvioinnit. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Tiivistelmät 1.