Selvitys: Kunnilla erilaiset mahdollisuudet rahoittaa opetuksen kuluja

Opetuskustannukset ovat jääneet vuoden 2009 tasolle, vaikka rahoituksen tarve on yleisen kustannuskehityksen ja lisääntyneen oppimisen tuen myötä kasvanut jatkuvasti. Opetuksen järjestäjien mahdollisuudet rahoittaa opetuksen kuluja ovat hyvin erilaisia, ja oppilaiden saamissa koulutuspalveluissa on näin ollen suurta vaihtelua. 

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) on laatinut selvityksen vuosien 1997–2021 opetuskustannusten kehityksestä. Selvityksen mukaan vertailukelpoiset opetuskustannukset kasvoivat vuodesta 1960 vuoteen 2009, jonka jälkeen ne ovat käytännössä jääneet sille tasolle. Tästä on seurannut, että tässä kustannuskehityksessä Suomi on jäänyt jälkeen vastaavia verrokkejaan, kuten Ruotsia ja Baltian maita. 

Rahoitustarvetta on kuitenkin lisännyt muun muassa tukipäätöksen saaneiden oppilaiden määrän kasvu. Kuntakohtaisesti näiden oppilaiden osuudessa on hyvin suurta vaihtelua. Vuosien 2011–2021 aikana heidän määränsä on kasvanut noin 17 000 oppilaasta noin 65 000 oppilaaseen.

Opetuskustannusten kasvua selittää erityisesti opettajien määrän kasvu aina vuoteen 2002 saakka ja sen jälkeen erityisopetuksen lisääntyminen. Valtakunnallisesti lisääntyneisiin rahoitustarpeisiin on vastattu erilaisiin tarkoituksiin suunnatuilla tarveperusteisilla hankerahoituksilla, josta esimerkkinä on edellisen hallituksen myöntämä tasa-arvorahoitus. Hankerahoitusta on kohdentunut merkittävästi sellaisiin kouluihin, joissa muun muassa matemaattisen osaamisen taso on heikompi. 

Oppilaskohtaiset kustannukset vaihtelevat paljon

Keskimääräinen kokonaiskustannus yhdeksän vuoden aikana on noin 85 000–87 000 euroa oppilasta kohden. Oppilaskustannukset vaihtelevat järjestäjäkohtaisesti hyvin paljon ollen pienimmillään 57 000 €/oppilas ja suurimmillaan 724 000 €/oppilas. 

Opetuskustannuksista entistä suurempi osa on mennyt kiinteistöjen ylläpitokustannuksiin ja sisäiseen hallintoon. Tyypillisesti kustannukset ovat erittäin korkeita yksittäisissä erityisoppilaitoksissa, joissa oppilasmäärät ovat pieniä. Jokin tietty oppilasmäärä tai alueluokitus ei suoraan tarkoita kalliimpia tai edullisempia oppilaskohtaisia kustannuksia.

Perusopetuksen rahoituksella on oleellinen osuus osaamisen kehittymisessä, vaikkei rahoitusta voidakaan suoraan yhdistää yksittäisen oppilaan osaamiseen. Ilman perusopetuksen rahoitusta ja sen mukanaan tuomia opettajia ja oppikirjoja kansallinen osaamisen taso ei olisi sillä korkealla tasolla kuin se nyt on. Käytännössä kaikki opettajaan, opetukseen, läksyjen tekemiseen ja yleisesti kouluun yhdistyvät vaikutukset ovat syntyneet kunnallisen ja kansallisen rahoituksen kautta. 

Talouden näkökulmasta yhteiskunta ja kunnat ovat säästäneet merkittävästi vuosien 2010–2021 välillä jättämällä rahoitustarpeiden täysimääräisen kompensoinnin huomiomatta. Oppilaiden osaamisen näkökulmasta asia kuitenkin näyttäytyy eri valossa. Oppilaat eivät ole kuntalaisina ehkä saaneet sen tasoista palvelua kuin olisivat tarvinneet. He ovat keskimäärin saaneet aiempaa halvempaa, mutta myös kuntien taloustilanteen mukaan eriytyvää koulutuspalvelua.

– Taloudeltaan heikompien kuntien mahdollisuudet korvata kasvaneita kustannuksia ovat vähäisemmät. Konkreettisesti rahoituksen jälkeenjääneisyys kustannuskehityksestä voi näkyä esimerkiksi isompina luokkakokoina, kirjojen kierrättämisenä, vanhentuneina laitteina tai heikompilaatuisempana kouluruokana, kertoo arviointiasiantuntija Risto Hietala. 

Selvityksen perusteella Karvi suosittelee, että koulutusinvestointeja lisätään, jotta saavutamme keskeiset vertailumaat. Erityisesti opetukseen suuntautuvia koulutusinvestointeja tarvitaan kasvaneen tarpeen vuoksi. Lisäksi tarvitaan lisää tutkimusta siitä, mihin seikkoihin ja mille vuosiluokille sijoittamalla lisäinvestoinneilla saataisiin paras tuottavuus.

Miten selvitys tehtiin

Selvityksessä on hyödynnetty Karvin matematiikan oppimistulostietoja, Tilastokeskuksen Suomen virallisia tilastoja ja Opetushallituksen perusopetuksen kustannustilastoja.

Raportti

Osaamisen hinta – Perusopetuksen kustannukset matematiikan osaamisen viitekehyksessä