Työelämässä oppiminen ja työelämäyhteistyö ammatillisessa koulutuksessa

Ammatillisen koulutuksen työelämässä oppimisen ja työelämäyhteistyön arviointi tuotti tietoa työelämässä oppimisen toteutumisesta, toteuttamisen tavoista, toimivuudesta ja vaikuttavuudesta. Lisäksi arvioinnissa tuotettiin tietoa koulutuksen järjestäjien ja työelämän yhteistyön rakenteista ja muodoista sekä niiden toimivuudesta ja kehittämistarpeista.

Arviointiaineisto koostui tilasto- ja rekisteritiedosta, kyselyistä koulutuksen järjestäjille ja ammatillisia tutkinnon osia opettavalle henkilöstölle sekä työnantajien ja työpaikkaohjaajien haastatteluista. Lisäksi arvioinnin alustavia johtopäätöksiä ja kehittämissuosituksia työstettiin sidosryhmien kanssa kehittämiswebinaarissa ennen niiden lopullista muotoilua.

Keskeiset tulokset ja johtopäätökset

Valtaosa koulutuksen järjestäjistä on kartoittanut alueellaan työelämässä oppimiseen soveltuvat työpaikat. Lisäksi lähes kaikilla koulutuksen järjestäjillä on työelämän kanssa joitain yhteistyöfoorumeja ja -elimiä, joiden he kokevat vahvistavan koulutuksen työelämälähtöisyyttä. Yhteistyön muodot työelämän kanssa ja työelämälle tarjottavat palvelut ovat myös melko monipuoliset, vaikkakin niitä tulisi kehittää entistä paremmin työelämän tarpeisiin vastaaviksi. Koulutuksen järjestäjät myös seuraavat, arvioivat ja kehittävät työelämässä oppimista ja muuta työelämäyhteistyötä melko säännöllisesti. Toisaalta kehittämistoiminta kerätyn tiedon pohjalta näyttää olevan melko vähäistä ja toiminta näyttää keskittyvän aiemmin omaksuttujen käytäntöjen, toimintatapojen ja suhteiden varaan.

Työelämässä oppimisen toteumista haastaa kuitenkin se, osalla koulutusaloista ja tutkinnoista on vaikeaa löytää osaamisen hankkimiseen ja näyttöihin soveltuvia työpaikkoja. Vaikeudet työpaikkojen saatavuudessa koskevat ensi sijassa perustutkintoja. Yleisimmin vaikeuksia on humanistisilla ja taidealoilla ja siellä erityisesti media-alan ja kuvallisen ilmaisun, taideteollisuusalan ja esittävien alojen tutkinnoissa. Työpaikkojen puute tai niiden vähyys sekä alan luonteesta johtuen yritysten pienuus ja yksinyrittäjyys sekä työpaikkojen vastaamattomuus tutkinnon perusteisiin olivat yleisimpiä syitä, jotka vaikeuttivat soveltuvien työpaikkojen saantia työelämässä oppimiseen. Työelämässä ei myöskään tunneta vielä riittävästi oppisopimuskoulutusta ja sen tarjoamia mahdollisuuksia.

Työelämässä oppimista ei aina suunnitella yhteistyössä opettajan, opiskelijan ja työpaikkaohjaajan kanssa, mikä vaikeuttaa onnistuneen työelämässä oppimisen jakson toteuttamista. Lisäksi ammatillisten oppilaitosten henkilöstön ja työpaikkaohjaajien käsityksissä siitä, onko opiskelijoiden osaaminen riittävällä tasolla työelämässä oppimisen alussa, on eroja. Koulutustoimijoiden ja työelämän välistä keskustelua siitä, millä tasolla opiskelijoiden osaamisen tulisi olla työelämässä oppimisen jakson alkaessa tarvitaankin edelleen lisää. Opiskelijoiden ohjaamisen ja osaamisen kehittymisen seurannan käytäntöjen sopimisessa oppilaitosten ja työpaikkaohjaajien kesken on myös puutteita. Ammatillisten oppilaitosten henkilöstön ja työpaikkaohjaajien kokemukset toistensa panoksesta opiskelijoiden ohjaamiseen ja osaamisen kehittymisen seurantaan olivat ristiriitaiset, mikä saattaa osin johtua siitä, että opettajat usein ohjaavat opiskelijoita mm. oppimispäiväkirjojen kautta, jolloin yhteydenpito ei välttämättä näy työpaikkaohjaajalle,

Työelämässä oppimisen vahvuuksia ovat näytöt ja osaamisen arviointi. Näyttöjen toteutus osana työelämässä oppimista toteutuu hyvin ja opiskelijat ovat useimmiten tyytyväisiä näyttöjen toteutukseen. Useimmat työpaikkaohjaajat kokevat saaneensa riittävästi perehdytystä näyttöjen arviointiin ja näytön toteutus yhteistyössä oppilaitoksen kanssa on onnistunut pääsääntöisesti hyvin. Näyttöjen suunnittelu yhdessä opettajan, opiskelijan ja työelämän edustajan kanssa ei kuitenkaan aina toteudu. Lisäksi koulutuksen järjestäjien välinen yhteistyö työpaikalla järjestettävän koulutuksen ja etenkin näyttöjen toteuttamisessa on vielä melko vähäistä.

Koulutuksen järjestäjillä on olemassa monipuolisia menetelmiä työpaikkaohjaajien ohjaus- ja arviointiosaamisen kehittämiseen. Suurin osa järjestäjistä myös tarjoaa työpaikkaohjaajille säännöllisesti mahdollisuuksia ohjaus- ja arviointiosaamisensa kehittämiseen.

Ammatillisen koulutuksen ja työelämän yhteistyö hyödyttää niin ammatillisten oppilaitosten henkilöstöä, opiskelijoita kuin työelämää. Valtaosa oppilaitosten opetus- ja ohjaushenkilöstöstä koki työelämäyhteistyön kehittävän heidän ammattialakohtaista osaamistaan. Opiskelijoiden kokemuksen mukaan ammatillinen koulutus ja siihen sisältyvät työelämässä oppiminen paransivat heidän valmiuksiaan työelämään siirtymiseen ja siellä toimimiseen. Ammatillisen koulutuksen ja työelämän välinen yhteistyö myös edistää osaavan työvoiman saatavuutta ja edistää opiskelijoiden työllistymistä. Työnantajille keskeinen syy työelämässä oppimisen paikkojen tarjoamiseen onkin sen mukanaan tuoma mahdollisuus rekrytoida opiskelijoista uusia työntekijöitä.

Kehittämissuositukset

Uusia keinoja työelämässä oppimiseen soveltuvien työpaikkojen lisäämiseksi tulee kehittää.
Oppilaitosten ja työelämän odotuksia ja rooleja osaamisen tuottamisessa tulee selkeyttää.
Ohjauksen ja osaamisen kehittymisen seurannan käytännöistä ja vastuista tulee sopia yhdessä oppilaitosten ja työpaikkojen kanssa.
Näyttöjen suunnittelua yhdessä opettajan, opiskelijan ja työpaikkaohjaajan kanssa tulee vahvistaa.
Koulutussopimuksen ja erityisesti oppisopimuksen tunnettavuutta työelämän keskuudessa tulee edelleen lisätä.
Koulutuksen järjestäjien tulee edelleen panostaa työpaikkaohjaajien ohjaus- ja arviointiosaamisen kehittämiseen ja mahdollisuuksia osaamisen päivittämiseen ja kehittämiseen tulee tarjota nykyistä useammin.
Koulutuksen järjestäjien tulee mahdollistaa ja kannustaa opettajia osaamisen jatkuvaan kehittämiseen. Erityisen tärkeää on varmistaa opettajien ammattialakohtainen osaaminen.
Koulutuksen järjestäjien tulee edelleen kehittää työelämän tarpeista lähtevien palveluiden ja koulutusten tarjontaa. Myös koulutuksen järjestäjien välistä yhteistyötä palveluiden ja koulutusten tarjonnassa työelämälle tulee tiivistää ja yhtenäistää.
Työelämässä oppimisen ja työelämäyhteistyön seurantaa, arviointia ja kehittämistä tulee jatkaa edelleen ja oppilaitosten henkilöstön roolia siinä selkeyttää. Erityisesti muuta kuin työelämässä oppimista koskevaa yhteistyötä tulee kehittää paremmin työelämän tarpeita vastaavaksi ja hyödyntää siinä saatua palautetta.