Näyttötoiminnan laatu ja näytöissä osoitettu osaaminen
Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) toteutti selvityksen ammatillisen koulutuksen järjestäjien näyttötoiminnan laadusta sekä näytöissä osoitetuista oppimistuloksista. Selvitys on osa opetus- ja kulttuuriministeriön ja Opetushallituksen yhteistyössä vuosina 2020–2022 toteuttamaa Oikeus osata -kehittämisohjelmaa. Kokonaisuudessaan selvityksen tavoitteena oli tuottaa tietoa siitä, miten hyvin ammatillisen koulutuksen 1.1.2018 voimaantullut lainsäädäntö toteutuu koulutuksen järjestäjien näyttötoiminnassa.
Selvitys sisältää keskeiset tulokset koulutuksen järjestäjien näyttötoiminnasta, kuten näyttöjen suunnittelu-, toteuttamis- ja arviointikäytännöistä sekä näyttöjen arvosanoista. Lisäksi selvitykseen sisällytettiin näyttötoiminnan keskeisiä vahvuuksia ja kehittämistarpeita. Selvitys toteutettiin ilman erillisiä tiedonkeruita ja siinä hyödynnettiin Karvin ja muiden tahojen toteuttamien arviointien ja selvitysten tuloksia, kansallisia amis- ja työelämäpalautteita sekä Koski-rekisteriä, jonka aineisto kattoi noin 350 000 opiskelijan ja 1 400 000 näytön tiedot ajalta 1.1.2018–13.9.2022.
Selvityksen keskeiset tulokset on tiivistetty tulosesitteeseen:
Keskeisiä tuloksia esiteltiin Karvin järjestämässä webinaarissa 14.3.2023.
Hyväksy analytiikkaevästeet katsellaksesi upotettua YouTube-videota
Keskeiset tulokset ja johtopäätökset
Valtaosalla koulutuksen järjestäjistä osaamisen arvioinnin toteuttamissuunnitelma on osa niiden laadunhallintajärjestelmää ja suunnitelma ohjaa melko kattavasti näyttöjen toteuttamista käytännössä. Osalla koulutuksen järjestäjistä arvioinnin toteuttamissuunnitelma ei kuitenkaan vielä ohjaa kovin kattavasti käytännön näyttötoimintaa, kuten näyttöjen suunnittelua, näyttöympäristöjen valintaa ja työpaikkaohjaajien perehdytystä. Arvioinnin toteuttamissuunnitelman koetaan ohjaavan erityisesti osaamisen arviointia.
Useilla koulutuksen järjestäjillä on käytössään monipuolisia ja vaihtoehtoisia tapoja työpaikkaohjaajien osaamisen kehittämiseen ja suurin osa järjestäjistä tarjoaa työpaikkaohjaajille säännöllisesti mahdollisuuksia ohjaus- ja arviointiosaamisen kehittämiseen. Kuitenkin työpaikkaohjaajien ohjaus- ja arviointiosaamisen varmistaminen ja kehittäminen on edelleen iso haaste osalla koulutuksen järjestäjistä. Työpaikkaohjaajien ohjaus- ja arviointiosaamisen varmistaminen ja kehittäminen vaihtelee myös paljon koulutuksen järjestäjien ja tutkintojen välillä.
Näyttöjen suunnittelu toteutuu yleisesti ottaen melko hyvin. Näyttöjen suunnittelukäytännöissä, eli esimerkiksi siinä, millä kokoonpanolla näytöt suunnitellaan, on vaihtelua koulutuksen järjestäjien ja tutkintojen välillä. Vaikka enemmistö näytöistä suunnitellaan yhdessä opettajan, opiskelijan ja työelämän edustajan kanssa, ei kolmikantainen suunnittelu aina toteudu. Näyttöjen toteuttamisessa työpaikoilla on vielä kehitettävää ja koulutuksen järjestäjien, alojen ja tutkintojen välillä on suurta vaihtelua siinä, kuinka suuri osuus näytöistä toteutetaan aidoissa työelämän tilanteissa. Eri alojen ja tutkintojen näyttöympäristöissä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia viimeisen neljän vuoden aikana. Myöskään koronapandemialla ei ollut merkittäviä vaikutuksia näyttöympäristöihin ja näyttöjen arviointiin.
Noin neljännes kaikista näytöistä on toteutettu oppilaitosympäristöissä vuosina 2018–2022. Reilu neljännes perustutkintojen ja noin vajaa viidennes ammattitutkintojen näytöistä on toteutettu oppilaitosympäristöissä. Erikoisammattitutkintojen näytöt suoritetaan pääsääntöisesti työpaikoilla.
Näyttöympäristöissä on suurta vaihtelua koulutusalojen välillä sekä niiden sisällä eri tutkinnoissa. Lähes kaikki terveys- ja hyvinvointialojen sekä kaupan ja hallinnon alan näytöt järjestetään työpaikoilla tai työpaikkojen ja oppilaitosten yhdistelmänäyttöinä. Sen sijaan enemmistö humanististen ja taidealojen sekä suuri osa myös tietojenkäsittelyn ja tietoliikenteen (ICT) alan näytöistä toteutetaan oppilaitosympäristöissä. Oppilaitosnäyttöjen määrässä on kuitenkin tapahtunut lievää laskua humanistisilla ja taidealoilla vuodesta 2019 lähtien. Noin kolmannes maa- ja metsätalousalojen, tekniikan alojen, luonnontieteiden sekä kasvatusalojen näytöistä on järjestetty oppilaitoksessa.
Oppilaitoksissa toteutettujen näyttöjen osuus vaihtelee myös koulutuksen järjestäjien välillä. Enemmistöllä järjestäjistä oppilaitoksessa toteutettujen näyttöjen osuus on alle neljänneksen. Reilulla kymmeneksellä järjestäjistä oppilaitoksessa toteutettujen näyttöjen osuus on yli puolet. Oppilaitostyypeittäin tarkasteltuna oppilaitosnäyttöjä on melko paljon (34–38 %) etenkin musiikkioppilaitoksissa, liikunnan koulutuskeskuksissa ja ammatillisissa erityisoppilaitoksissa. Niillä koulutuksen järjestäjillä, joilla oppilaitosnäytöt ovat enemmistönä, jakaantuivat ne useammalle koulutusalalle. Näyttöympäristöissä ei ole merkittäviä eroja koulutuksen järjestäjien sijainnin (AVI-alueen) mukaan tarkasteltuna.
Suurimmassa osassa (73 %) näytöistä opettaja ja työelämän edustaja ovat yhdessä päättäneet näytön arvosanasta. Työelämän edustajat osallistuvat kuitenkin vain harvoin oppilaitoksissa toteutettujen näyttöjen arviointiin ja kaiken kaikkiaan noin neljäsosa näytöistä on arvioitu ilman työelämän edustajaa. Lisäksi lain edellyttämä kahden arvioijan osallistuminen näytön arvosanasta päättämiseen ei toteudu noin joka kymmenennen näytön arvioinnissa. Kriteeriperusteinen arviointi sekä opiskelijoiden itsearvioinnin toteutuminen näytöissä nähdään kuitenkin näyttötoiminnan vahvuuksina.
Näyttöjen arviointikäytännöissä on osin suurtakin vaihtelua koulutuksen järjestäjien ja koulutusalojen välillä, mikä heikentää arvioinnin luotettavuutta ja yhteismitallisuutta. Valtaosalla (86 %) koulutuksen järjestäjistä opettajan ja työelämän edustajan yhdessä arvioimien näyttöjen osuus on yli puolet, mutta viidellä prosentilla järjestäjistä opettajan ja työelämän edustajan yhdessä arvioimien näyttöjen osuus jää alle 10 prosentin.
Perustutkintojen arvosanat olivat keskimäärin erittäin hyviä (ka. 3,9). Näyttöjen arvosanoista reilu puolet (55 %) oli hyviä (3–4) ja reilu kolmannes (35 %) kiitettäviä (5). Tyydyttävien (1–2) arvosanojen osuus oli noin kymmenen prosenttia. Selkeimmät erot arvosanoissa havaittiin koulutusalojen välillä. Suurimmat erot olivat terveys- ja hyvinvointialojen ja tekniikan alojen arvosanojen välillä. Terveys- ja hyvinvointialoilla noin puolet arvosanoista oli kiitettäviä. Tekniikan aloilla kiitettäviä arvosanoja oli neljännes. Työpaikalla suoritetuista näytöistä saatiin keskimäärin parempia arvosanoja kuin oppilaitoksissa toteutetuista näytöistä. Työpaikkanäytöissä kiitettävien arvosanojen osuus oli selvästi korkeampi (40 %) kuin oppilaitosnäytöissä (26 %). Oppilaitosnäytöissä vajaa viidennes (18 %) ja työpaikkanäytöistä vajaa kymmenesosa (7 %) arvosanoista oli tyydyttäviä. Arvosanoissa ei ollut merkittäviä eroja koulutuksen järjestäjien sijainnin ja koon sekä opiskelijan äidinkielen ja sukupuolen mukaan tarkasteltuna.
Raportti ja tiedote
Raportti: Näyttötoiminnan laatu ja näytöissä osoitettu osaaminen
Tiedote: Opiskelijoiden yhdenvertaisuus ammatillisen koulutuksen näyttötoiminnassa ei toteudu