Lausunto valtioneuvoston selontekoon kotoutumisen edistämisen uudistamistarpeista (VNS 6/2021 vp)

Diaarinumero OPH-1037-2021

Yleiset selontekoa koskevat kommentit

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (jäljempänä Karvi) kiittää mahdollisuudesta antaa asiantuntijalausuntonsa koskien valtioneuvoston selontekoa kotoutumisen edistämisen uudistamistarpeista. Lausunto perustuu Karvin tuottamiin arviointituloksiin, jotka ovat saatavilla Julkaisut-sivulla.

Karvi toteaa yleisenä huomiona selonteosta, että sen valmistelussa on käytetty ja hyödynnetty laajasti Karvin tuottamaa arviointitietoa sekä arviointien kehittämissuosituksia.

Kokonaisuudessaan selonteossa esitetyille keskeisille uudistuksille (kotoutumisohjelma, peruspalveluiden ja yleisen koulutusjärjestelmän kehittäminen sekä ohjauksen ja neuvonnan vakinaistaminen ja vahvistaminen) asetetut tavoitteet ovat kannatettavia.

Kotoutumisen edistämisen valtavirtaistaminen

Karvin näkökulmasta tavoite vahvistaa maahanmuuttajien työllisyyttä ja osallisuutta varmistamalla tarvittaessa sujuvat siirtymät kotouttamispalveluista muun muassa koulutuspalveluin sekä vahvistaa koulutusjärjestelmän kykyä vastata kasvavan maahanmuuttajaväestön tarpeisiin on kannatettava.

Maahanmuuttajien koulutuspolkujen sujuvuuden varmistamiseksi ja päällekkäisyyksien välttämiseksi aktiivinen yhteistyö erityisesti opiskelijan koulutuspolun nivelvaiheissa on tärkeää. Karvin arvioinnissa (Hievanen ym. 2020) havaittiin, että vapaan sivistystyön lukutaitokoulutuksen, aikuisten perusopetuksen ja ammatillisen koulutuksen järjestäjien yhteistyö TE-toimistojen, kuntien, maahanmuuttajien osaamiskeskusten, kotoutumiskoulutuksen ja myös toistensa kanssa on pääosin toimivaa silloin, kun yhteistyötä on. Toisaalta kaikilla järjestäjillä ei systemaattista yhteistyötä ole esimerkiksi kotoutumiskoulutuksen kanssa. Arvioinnissa todettiinkin, että yhteistyöverkostojen ja toimintamallien vakiinnuttaminen vaatii lisäpanostuksia. Esimerkiksi vapaan sivistystyön lukutaitokoulutuksen järjestämisen osalta yhteistyökenttä näyttäytyy kansallisesti vaihtelevana ja koordinoimattomana. Toiminta on osin yksittäisten toimijoiden ja opettajien aktiivisuuden varassa. Tähän vaikuttaa paitsi vakiintuneiden toimintamallien puute, myös maahanmuuttajien kotoutumisen osaamiskeskusten keskittyminen suuriin kaupunkeihin ja paikallisten toimijoiden saatavuus. Lisäksi kilpailutettujen kotoutumiskoulutusten toimijat vaihtuvat usein, mikä ei edistä yhteistyömallien vakiintumista. Kuitenkin vapaan sivistystyön oppilaitoksissa koetaan yhteistyön muiden koulutusten ja hankkeiden kanssa tuovan lisäarvoa opiskelijoille sekä opintojen aikana (esimerkiksi työelämäyhteistyö) että koulutuksen nivelvaiheissa.

Erityisen merkityksellistä yhteistyö on koulutuspolun siirtymävaiheissa, jotta opiskelija ohjautuu tarpeidensa ja osaamisensa kannalta oikeaan koulutukseen. Myös yhteistyötä työelämän kanssa on tarpeen vahvistaa koulutuksen jälkeisen työllistymisen sujuvuuden varmistamiseksi. Työllistymistä tukeva yhteistyö tulisi aloittaa jo koulutuksen aikana erityisesti niiden opiskelijoiden osalta, joille työllistyminen on keskeinen tavoite.

Karvin maahanmuuttajien koulutuspolkujen arvioinnissa (Hievanen ym. 2020) todettiin, että vapaan sivistystyön lukutaitokoulutuksen, aikuisten perusopetuksen ja ammatillisen koulutuksen järjestäminen toteutuu oppilaitoksissa maahanmuuttajien koulutuspolkujen edistämisen näkökulmasta keskimäärin hyvin.

Parannetaan matalan kynnyksen tiedon, neuvonnan ja ohjauksen saatavuutta maahanmuuttajille

Karvi pitää kannatettavana maahanmuuttajille suunnatun ohjauksen ja neuvonnan sisältöjen ja saatavuuden parantamista.

Vapaan sivistystyön lukutaitokoulutuksen järjestämiselle on hyvät edellytykset, sillä koulutuspaikkoja on tarjolla riittävästi suhteessa kysyntään (Hievanen ym. 2020). Koulutus ei kuitenkaan tavoita tavoitteiden mukaisesti muun muassa työssäkäyviä ja kotona pitkään olleita maahanmuuttajia. Lukutaitokoulutuksesta tiedottamista tulisi vahvistaa oikean kohderyhmän tavoittamiseksi ja koulutukseen ohjaamiseksi. Tiedottamisessa tulee ottaa huomioon kohderyhmälähtöinen viestintä ja hyödyntää monipuolisesti eri kanavia kuten esimerkiksi neuvolat ja järjestöt. Kohderyhmään kuuluville on tärkeää jakaa tietoa myös koulutukseen osallistumista helpottavista muista palveluista, kuten varhaiskasvatuksesta. Lasten osallistuminen varhaiskasvatukseen tukisi sekä lasten että vanhemman kotoutumista ja mahdollistaisi vanhemmalle tavoitteellisen opiskelun. (Hievanen ym. 2020.)

Vaikka maahanmuuttajien ohjautuminen ammatilliseen koulutukseen toteutuukin (Hievanen ym. 2020) pääosin hyvin, on siinäkin kehitettävää. Koulutuksen järjestäjien näkemyksen mukaan koulutukseen ohjaavilla tahoilla, kuten TE-toimistojen henkilöstöllä, ei välttämättä ole riittävää tuntemusta erilaisista koulutuksista voidakseen ohjata opiskelijan hänelle parhaiten sopivaan koulutukseen. Opiskelijat hakeutuvat myös usein itsenäisesti ammatilliseen koulutukseen jatkuvan haun kautta.

Luodaan kotoutumisohjelma alkuvaiheen kotoutumisen tukemiseksi

Karvi kannattaa ehdotusta kotoutumisohjelman luomisesta alkuvaiheen kotoutumisen tukemiseksi ja yhteistyön ja yhtenäisten toimintatapojen vahvistamiseksi.

Tavoitteena työllisyyden, kielitaidon ja yhteiskunnan tuntemuksen tukeminen

Karvi kannattaa ehdotusta, että mikäli maahanmuuttajan kielitaitotaso on kotoutumisohjelman päätyttyä alle toimivan kielitaitotason (B1.1.) ja mikäli hän ei ole työllistynyt, sovitaan asiakkaan kanssa toimista kielitaidon jatkokehittämiseksi esimerkiksi työllisyyssuunnitelmassa, mikäli henkilö ei ole työllistynyt. Kuten selonteossa todetaan, riittävää peruskielitaitoa tarvitaan muun muassa ammatillisessa koulutuksessa, joka usein seuraa kotoutumiskoulutusta. Karvin arvioinnissa (Hievanen ym. 2020) todettiin, että osalla maahanmuuttajataustaisista opiskelijoista kielitaito ei ammatillisten opintojen alussa ole tasolla, jota opinnoista selviytyminen edellyttää eikä se kaikilla myöskään opintojen aikana kehity tasolle, jota työelämässä ja arjessa selviytymiseksi tarvitaan.

Kotoutumisohjelman tarkempien tavoitteiden yksilöiminen osallistujan tarpeet huomioiden ja yksilöllisten edellytysten ja palvelutarpeiden parempi tunnistaminen edistää myös maahanmuuttajien koulutuspolkujen sujuvuutta. Karvin arvioinnissa (Hievanen ym. 2020) tuotiin esiin, että samaan aikaan kun on tärkeää tukea osaamiseltaan vahvempien maahanmuuttajien siirtymistä työelämään, on mahdollistettava hitaat koulutuspolut niille opiskelijoille, joille se perusosaamisen vahvistamiseksi on tarpeen. Lisäksi tulisi vahvistaa vaihtoehtoisten polkujen mahdollisuuksia niille, joiden osalta koulutuspolun jatkaminen ei ole mielekäs vaihtoehto.

Ohjelman sisällöt ja palveluiden kehittäminen

Yhteinen kotoutumisen johdantojakso

Selonteossa esitetään, että osana johdantojakson tueksi kehitettäviä valtakunnallisen ohjauksen kriteerejä kehitetään ja pilotoidaan nykyistä tarkempi opiskelijaprofilointi kotoutumiskoulutuksen, lukutaitokoulutuksen ja aikuisten perusopetuksen kohderyhmistä ja jatko-ohjauksesta tarkoituksenmukaiseen koulutukseen tai työllistymistä tukevaan palveluun. Karvi pitää sekä opiskelijaprofiloinnin että jatko-ohjauksen kehittämistä tärkeänä.

Arvioinnissa yhtenä vaihtoehtona opiskelijaprofiilien selkiyttämiseksi esitettiin, että lukutaidottomat, alkavan lukutaidon tai kehittyvän lukutaidon omaavat maahanmuuttajat ohjattaisiin ensi sijassa aikuisten perusopetuksen lukutaitovaiheeseen silloin, kun sitä paikkakunnalla on saatavilla ja tämä on perusteltua opiskelijan kokonaistilanne ja tavoitteet huomioiden. Valtaosalta näistä henkilöistä puuttuu myös yleissivistävä perusosaaminen, jonka aikuisten perusopetus voisi heille tarjota. Vapaalle sivistystyölle ominaisista tavoista järjestää koulutusta puolestaan hyötyisivät opiskelijat, jotka ovat työvoiman ulkopuolella tai muista syistä tarvitsevat joustavia opetusratkaisuja. Tällä hetkellä ainoastaan latinalaisen kirjaimiston vahvistamista tarvitsevien opiskelijoiden luku- ja kirjoitustaidon koulutus järjestetään ensi sijassa osana kotoutumiskoulutusta. Karvi pitää tätä linjausta tarkoituksenmukaisena.

Työvoimakoulutuksena järjestettävä kotoutumiskoulutus, lukutaitokoulutus ja aikuisten perusopetus

Arvioinnin (Hievanen yms. 2020) tulokset tukevat esitystä kotoutumiskoulutuksen saatavuuden parantamisesta henkilöille, joilla on kotoutumiskoulutuksen tarve, muttei voimassa olevaa kotoutumissuunnitelmaa. Arvioinnin perusteella vapaan sivistystyön lukutaitokoulutukseen osallistuminen ei tällä hetkellä toteudu opiskelijan näkökulmasta tarveperusteisesti, vaan mahdollisuutta määrittää Suomessa vietetty aika. Osa koulutuksen järjestäjistä ilmoitti ottavansa koulutukseen ainoastaan henkilöitä, joiden kotoutumissuunnitelmaan koulutus sisältyy. Näin ollen osa uudistuksen kohderyhmään kuuluvista jää joillakin alueilla koulutuksen ulkopuolelle, vaikka he koulutustarpeidensa osalta kuuluvatkin kohderyhmään. Arvioinnin johtopäätöksenä esitettiin, että rahoitusta tulee osoittaa myös muiden kuin kotoutumissuunnitelman omaavien lukutaitokoulutukseen, jotta esimerkiksi työssä käyvät ja pitkään maassa oleskelleet saadaan koulutuksen piiriin. Lisäksi koulutuksen järjestäjien tietoisuutta esimerkiksi opintosetelistä ja muista lisärahoituksen muodoista tulisi lisätä, jotta näitä osataan hyödyntää nykyistä paremmin. Selonteossa esitetty selvitys mahdollisuudesta laajentaa maksuton vapaan sivistystyön koulutus luku- ja kirjoitustaidon koulutusta ja perustaitojen vahvistamista tarvitseville henkilöille, joilla ei ole oikeutta kotoutumissuunnitelmaan, on kannatettava.

Karvin arvioinnissa (Hievanen ym. 2020) tuli esiin, että aikuisten perusopetuksessa maahanmuuttajien koulutuspolkujen sujuvuutta haastaa se, että hylätytkin kurssisuoritukset kuluttavat opiskelijakohtaista valtionosuudella rahoitettujen kurssien määrää. Arvioinnin tulokset tukevat selonteossa esitettyä toimenpidettä mahdollistaa aikuisten perusopetuksessa rahoitus myös opiskelijoiden kertaamista kursseista. Varsinkin lukutaitovaiheessa ja alkuvaiheessa hitailla oppijoilla voi olla tarve kerrata kursseja. Arvioinnissa nousi myös esiin, että erityisesti alkuvaiheeseen sisältyvän lukutaitovaiheen rahoitus koettiin riittämättömäksi, sillä opetus edellyttää pienryhmäopetusta ja opiskelijan monipuolista tukemista.

Arvioinnin (Hievanen ym. 2020) tulokset tukevat myös esitystä osaamisen tunnistamisen menetelmien ja arviointikriteerien yhdenmukaistamiseksi kansallisesti luomalla työkaluja oppilaitosten käyttöön. Karvi kannattaa toimenpide-ehdotusta siitä, että Opetushallitus täsmentäisi arviointiohjeistustaan oppilaitoksissa suoritettavaan arviointiin sekä suuntaa opetushenkilöstölle täydennyskoulutusta.

Osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen näkökulmasta on tärkeää, että ohjaavan tahon ja oppilaitoksen välillä tapahtuva tiedonkulku toimii erityisesti opintojen alkuvaiheessa ja jatko-opintomahdollisuuksia suunniteltaessa. Tärkeää olisi myös huolehtia siitä, että osaamisen tunnistamista ja tunnustamista koskevat tiedot tulevat kirjatuiksi ja välitetyiksi eteenpäin osana opiskelijan jatkosuunnitelmaa. Arvioinnin suositusten mukaan tiedonkulun sujuvuutta voitaisiin edistää mm. kuvaamalla oppilaitosyhteistyö TE-toimiston tai kunnan laatimaan ohjaussuunnitelmaan.

Arvioinnin (Hievanen ym. 2020) perusteella tiedetään, että vapaan sivistystyön lukutaitokoulutuksessa oppilaitoksissa suoritettavaa opiskelijan lähtötason arviointia vaikeuttaa valtakunnallisten osaamisen arvioinnin testausmateriaalien, arviointikriteereiden ja arvioinnin työkalujen puuttuminen. Myös opiskelijoiden oppimistuloksia ja osaamisen tasoa koulutuksen loppuvaiheessa on vaikea arvioida, koska tavoitteita ei ole määritelty kriteeriperusteisesti. Arvioinnissa suositeltiin, että Opetushallitus laatisi vapaan sivistystyön lukutaitokoulutukseen yhtenäisen mallin ja materiaalit paitsi päättöarvioinnin osalta, myös oppilaitoksissa suoritettavaan lähtötason arviointiin sekä opetushenkilöstön kouluttamiseen sen tekemiseksi. Hyvien käytäntöjen levittämistä suositeltiin tuettavaksi esimerkiksi digitaalisen alustan avulla. Aikuisten perusopetuksen osalta arvioinnoissa nähtiin tarpeelliseksi kehittää alkuvaiheen arviointia samaan suuntaan kuin päättövaiheen arviointia. Osaamistavoitteiden määrittely ja arviointikriteerit alkuvaiheessa selkiyttäisivät kurssien vaativuustasoa päättövaiheen näkökulmasta. Yhdenmukaisempi osaamisen arviointi alkuvaiheessa tukee järjestäjien ja opettajien yhteistä käsitystä opiskelijoiden osaamisen tasosta. Numeroarviointia erityisesti alkuvaiheen viimeisillä suomen, englannin ja matematiikan kursseilla on syytä harkita samoista syistä.

Mainitun arvioinnin tulokset tukevat selonteossa esitettyä toimenpide-ehdotusta opetushenkilöstölle suunnattavasta täydennyskoulutuksesta. Arvioinnissa suositeltiin täydennyskoulutuksen lisäksi vertaisoppimisen mahdollistamista aikuisten perusopetuksen opetus- ja ohjaushenkilöstölle. Arvioinnin tulosten pohjalta aikuisten perusopetuksessa tärkeimmät täydennyskoulutuksen teemat ovat kielitietoinen opetus, monikulttuurisuuden ymmärtäminen ja erityisopetus. Arvioinnissa suositeltiin hyvien käytäntöjen levittämisen tukemista esimerkiksi digitaalisen alustan avulla ja opetushenkilöstön täydennyskoulutuksella.

Karvi pitää tarpeellisena selonteossa esitettyjen joustavien, muun muassa kotona lapsia hoitaville vanhemmille soveltuvien, toteutusmallien kehittämistä ja levittämistä tukemaan lukutaitokoulutukseen, muuhun vapaaseen sivistystyöhön ja aikuisten perusopetukseen osallistumista.

Hallitus käynnisti vuosille 2018–2021 kokeilun viisivuotiaiden maksuttoman varhaiskasvatuksen järjestämisestä. Kokeilun tavoitteena on ollut muun muassa lisätä viisivuotiaiden lasten ja heidän sisarustensa osallistumista varhaiskasvatukseen sekä kehittää varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa ja palveluohjausta. Karvi arvioi opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiantona kokeilun tavoitteiden toteutumista.

Arvioinnin mukaan viisivuotiaiden lasten osallistuminen varhaiskasvatukseen lisääntyi kokeilukunnissa muita kuntia enemmän. Kokeilu lisäsi vähäisesti vieraskielisten lasten varhaiskasvatukseen osallistumista. Osallistumisen lisääntyminen oli kuitenkin vieraskielisillä merkittävästi vähäisempää kuin lapsilla, joiden äidinkieli oli ruotsi tai suomi. Lisäksi arvioinnin mukaan tiedottaminen kohdistui ennen muuta perheisiin, jotka olivat jo palvelujen piirissä. (Siippainen ym. 2020.) Karvi näkeekin, että perheiden tiedottamista ja palveluohjausta on hyödyllistä kehittää edelleen, jotta voidaan tavoittaa myös ne ryhmät, jotka eivät ole varhaiskasvatuspalveluiden piirissä.

Maahanmuuttajien koulutuspolkuja tarkastellut Karvin arviointi osoitti (Hievanen ym. 2020), että vapaan sivistystyön maahanmuuttajille tarjoaman lukutaitokoulutuksen saatavuudessa on vielä haasteita työssäkäyvien ja kotona pitkään olleiden osalta. Kotivanhempien osallistumisen haasteena on lastenhoidon järjestäminen. Arvioinnissa todetaan muun muassa lastenhoidon takia joustavia opetusratkaisuja tarvitsevien maahanmuuttajaopiskelijoiden hyötyvän eniten vapaalle sivistystyölle ominaisista tavoista järjestää koulutusta.

Kotoutumiskoulutuksen päättöarviointi

Karvi kannattaa ehdotusta selvittää ulkopuolisella tutkimushankkeella lukutaitokoulutuksen ja muun kotoutumissuunnitelmaan sisältyvän koulutuksen kohdentumista ja vaikuttavuutta ja kehittää samalla menetelmiä säännölliseen kotoutumissuunnitelman mukaisen koulutuksen vaikuttavuuden arviointiin. Karvi pitää tärkeänä, että mahdollinen tutkimushanke toteutetaan toimijakenttää tutkimukseen osallistaen niin, että se itsessään jo kehittää kotoutumissuunnitelmaan sisältyvää koulutusta. Myös kehitettävät menetelmät säännölliseen vaikuttavuuden arviointiin tulee laatia laajassa yhteistyössä eri toimijaryhmiä, kuten koulutuksen järjestäjät ja opiskelijat, kuullen.

Muut tarvelähtöiset palvelut ja jatko-ohjaus

Arvioinnin (Hievanen ym. 2020) tulokset tukevat selonteon esitystä, että ohjauksella ja palveluita kehittämällä varmistetaan sujuva siirtymä kotoutumisohjelmasta jatkokoulutukseen, työllistymistä tukevaan tai muuhun tarpeen mukaiseen palveluun tai suoraan työelämään. Kotoutumisohjelman päättyessä maahanmuuttajalle laadittaisiin jatkosuunnitelma työhön tai muihin työllistymistä edistäviin palveluihin siirtymiseksi. Esimerkiksi vapaan sivistystyön lukutaitokoulutuksessa jatko-opintopolkujen löytäminen erityisesti alkavan lukutaidon omaaville ja oppimisvaikeuksista kärsiville on osoittautunut haasteelliseksi.

Kesto yksilöllinen ja pääsääntöisesti enintään 2 vuotta

Selonteossa esitetään, että kotoutumisohjelman kesto määritellään yksilöllisesti ja enintään kahden vuoden pituiseksi. Karvin arviointien perusteella ei voida ottaa kantaa kotoutumisohjelman kestoon. Maahanmuuttajien tosiallisten koulutusmahdollisuuksien turvaamiseksi Karvi näkee välttämättömänä, että selonteossa mainitut kotoutumisohjelman keston joustot, työttömyysetuudella omaehtoisten opintojen tukemisen edellytysten uudistus ja luku- ja kirjoitustaidon ja perustaitojen koulutuksen maksuttomuuden säilyttäminen vapaan sivistystyön oppilaitoksissa toteutetaan.

Opintoihin käytettävissä oleva aika haastaa jo nyt osaa maahanmuuttajaopiskelijoista. Karvin arvioinnissa (Hievanen ym. 2020) havaittiin, että toimeentuloetuudet vaikuttavat maahanmuuttajaopiskelijoiden ammatilliseen koulutukseen osallistumiseen. Erityisesti TE-toimiston rahoittaman omaehtoisen opiskelun 24 kuukauden enimmäiskeston koulutuksen järjestäjät kokivat olevan useiden maahanmuuttajien kohdalla liian lyhyt aika ammatillisen perustutkinnon suorittamiseen. Aikuisten perusopetuksen opetussuunnitelman sisällöt taas koettiin vaativiksi suhteessa opintoihin käytettävissä olevaan aikaan ja opiskelijoiden opiskeluvalmiuksiin. Muun muassa aikuisten perusopetuksen reaaliaineiden kurssien vaativuutta on tarpeen tarkastella. Hitaiden koulutuspolkujen tulisi olla eri koulutusasteilla mahdollisia niille opiskelijoille, joille se perusosaamisen vahvistamiseksi on tarpeen. Lisäksi Karvi suosittelee, että mahdollisuutta järjestää opiskelijahuollon palveluita vapaan sivistystyön maahanmuuttajakoulutusten osallistujille selvitettäisiin. Tällöin opintojen etenemiseen vaikuttavia tekijöitä voitaisiin myös vapaan sivistystyön koulutuksissa käsitellä opiskelijahuoltoryhmissä moniammatillisesti ja opiskelijoiden kokonaistilanne huomioiden.

Osaamisen kehittämisellä ja työelämän vastaanottavuudella nopeammin työelämään

Työllisyyspolitiikan kehittäminen maahanmuuttajien ja työnantajien tarpeisiin

Karvi pitää työvoimapalveluiden tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluissa työskentelevien osaamisen kehittämistä koulutuksella kannatettavana toimenpiteenä. Näiden henkilöiden osaamisen kehittämisessä tulee huomioida koulutusjärjestelmän tuntemuksen lisääminen. Karvin arvioinnin (Hievanen ym. 2020) perusteella koulutukseen ohjaavat tahot eivät välttämättä tunne muun muassa ammatillista koulutusta riittävästi voidakseen opiskelijoita sinne parhaalla mahdollisella tavalla. Maahanmuuttajien koulutuspolkujen sujuvuuden varmistamiseksi ja päällekkäisyyksien välttämiseksi yhteistyötä työvoimapalveluiden, vapaan sivistystyön, aikuisten perusopetuksen ja ammatillisen koulutuksen järjestäjien kesken tulisikin lisätä.

Lisätään työelämän vastaanottavuutta ja työssä oppimista

Karvi kannattaa ehdotusta edistää Työpaikkasuomi- ja Työpaikkaruotsi-koulutusten laajempaa käyttöä tuotteistamalla palvelut ja tehostamalla niiden markkinointia. Karvin arvioinnin (Hievanen ym. 2020) mukaan maahanmuuttajilla tulee olla mahdollisuus uran aikaiseen oppimiseen ja työuralla etenemiseen, ja kielitaidon sekä mahdollisesti aiemmin puutteelliseksi jääneen perusosaamisen vahvistaminen on tähän yksi edellytys. Arvioinnissa suositeltiinkin, että opetus- ja kulttuuriministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö kehittävät työssäkäyvien maahanmuuttajien mahdollisuuksia vahvistaa perustaitojaan ja suomen tai ruotsin kielen osaamistaan esimerkiksi vapaan sivistystyön koulutuksena tai työvoimakoulutuksena.

Nostetaan osaamistasoa vastaamaan muuttuviin osaamistarpeisiin

Karvi pitää tärkeänä osaamistason nostamista vastaamaan muuttuvia osaamistarpeita.

Ammatillinen koulutus

Karvi kannattaa ehdotusta parantaa mahdollisuuksia tarjota ammatillisessa tutkintokoulutuksessa opiskeluvalmiuksia tukevia opintoja (OPVA) kehittämällä opintojen toteutusmuotoja tutkintokoulutuksen yhteydessä. Karvin arviointi (Hievanen ym. 2020) osoitti, että ammatilliseen koulutukseen pääsee opiskelemaan heikommalla kielitaidolla kuin ennen vuonna 2018 voimaan astunutta ammatillisen koulutuksen uudistusta. Tämän seurauksena osalla opiskelijoista kielitaito ei opintojen alussa ole tasolla, jota opinnoista selviytyminen edellyttää, eikä se kaikilla myöskään opintojen aikana kehity tasolle, jota työelämässä ja arjessa selviytymiseksi tarvitaan. Osalla opiskelijoista myös opiskeluvalmiudet ovat opintojen alussa heikot. Maahanmuuttajien ammatillisten opintojen tukemiseen OPVA-opinnot tarjoavat hyvän keinon, mutta syksyllä 2019 39 prosentilla ammatillisen koulutuksen järjestäjistä OPVA-opintoihin ei osallistunut lainkaan maahanmuuttajaopiskelijoita.

Karvi pitää myös tavoitetta lisätä kielitietoiseen opetukseen liittyvää opetustoimen henkilöstön täydennyskoulutusta keskeisenä, jotta ammatillinen koulutus voi vastata sille asetettuihin tavoitteisiin maahanmuuttajien kouluttajana. Jotta maahanmuuttajaopiskelijat saavat tarvitsemansa tuen ja saavuttavat oppimistavoitteet, tulee opetushenkilöstön maahanmuuttajien opettamisen ja kielitietoisen opettamisen osaamista kehittää (Hievanen ym. 2020). Karvin arvioinnissa myös havaittiin, että osaamisen kehittämisen lisäksi ammatilliseen koulutukseen kaivataan paikoitellen lisää opetus- ja ohjaushenkilöstöä, jotta maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden tarpeisiin voidaan vastata. Karvi kannattaakin ehdotusta ottaa ammatillisen koulutuksen rahoituksessa käyttöön vieraskielisyyteen perustuva tekijä, jotta koulutuksen järjestäjillä on tosialliset mahdollisuudet vastata maahanmuuttajaopiskelijoiden tarpeisiin.

Arvioinnissa (Hievanen ym. 2020) havaittiin, että ammatillisessa koulutuksessa maahanmuuttajaopiskelijat tarvitsevat usein paljon tukea erityisesti yhteisissä tutkinnon osissa. Suurimmalle osalle opiskelijoista tavoitteena on koko tutkinnon suorittaminen, jolloin myös yhteisten tutkinnon osien suorittaminen on pakollista. Ammatillisen koulutuksen yhteisten tutkinnon osien suorittamistapojen kehittäminen edelleen siten, että ne soveltuvat nykyistä paremmin aikuisopiskelijoilla ja maahanmuuttajille on kannatettava. Arvioinnissa suositeltiin, että Opetushallitus tarkentaa osaamisen arvioinnin toteuttamisen tietosisältöä erityisesti yhteisten tutkinnon osien osalta niin, että se kannustaa osaamisen arvioinnin toteuttamiseen integroidusti ja työelämälähtöisesti myös yhteisten tutkinnon osien osalta. Myös koulutuksen järjestäjien osaamista yhteisten tutkinnon osien järjestäjäkohtaisten arvioinnin toteuttamissuunnitelmien laadinnassa tulee kehittää, jotta yhteisten tutkinnon osien arviointitavat monipuolistuvat. Nämä toimet tukisivat yhteisten tutkinnon osien suorittamista työelämässä oppimisen yhteydessä. Yhteisten tutkinnon osien suorittamisen huomioiminen osana tulevaa tutkintokoulutukseen valmentavaa koulutusta on kannatettava toimenpide.

Korkeakoulutus

Karvi arvioi vuonna 2017 maahanmuuttajille tarjottuja korkeakouluopintoihin valmentavia koulutuksia (Lepola 2017), ja arvioinnin pohjalta valmentavia koulutuksia kehitettiin[1]. Maahanmuuttajien pääsyä korkeakoulutukseen tulee edelleen tukea huomioon ottaen eri väylät: todistusvalinta, avoin väylä, pääsykokeet. Suomenkielisiin koulutusohjelmiin pääsy edellyttää hyvää suomen kielen taitoa, jonka tukeminen on erityisen tärkeää.

Karvi kannattaa korkeakoulutusta koskevia toimenpiteitä, joilla vahvistetaan SIMHE-korkeakoulujen toimijuutta ja tuetaan palveluiden laajenemista korkeakoulujärjestelmän sisällä, vakinaistetaan ja monipuolistetaan pätevöitymiskoulutustarjontaa sekä tarjotaan edistyneemmän tason S2-opintojen kursseja digitaalisesti ja läsnäoloratkaisuin, ulottaen kielitarjonnan myös oman korkeakoulun ulkopuolisille opiskelijoille. Myös korkeakouluille osoitettu toimenpide lisätä korkeakoulutukseen valmentavan opetuksen tarjontaa ja kehittää positiivisen erityiskohtelun käytäntöjä on kannatettava.

Karvin Taustalla on väliä -arvioinnissa (Airas ym. 2019) kehotettiin koulutuspoliittisia päätöksentekijöitä kehittämään yhteistyössä korkeakoulujen kanssa koulutuspolkuja, joilla voidaan vahvistaa jo aiemmin korkeakoulututkinnon hankkineiden maahanmuuttajien työelämävalmiuksia ja osaamista, sekä vahvistamaan korkeakoulujen ja työnantajien yhteistyötä muualla hankitun osaamisen tunnistamisessa. SIMHE-toiminnan laajentaminen on eräs keino vastata Karvin arvioinnissa esitettyyn suositukseen siirtyä hankeperusteisuudesta kohti toiminnan systemaattista kehittämistä.

Myös kielitaidon kehittymisen turvaaminen näyttäytyi arvioinnissa (Airas ym. 2019) keskeisenä keinona lisätä osallisuutta. Arvioinnissa havaittiin, etteivät ulkomaalaistaustaisten korkeakouluopiskelijoiden suomen kielen opinnot tukeneet riittävästi heidän akateemisen kielitaitonsa kehittymistä. Arvioinnissa suositeltiin, että korkeakoulujen tulisi tunnistaa tulevaisuudessa paremmin ulkomaalaistaustaisten opiskelijoiden asiantuntijatason kielen kehittymiseen liittyvät tarpeet. Nämä tarpeet tulisi huomioida koko koulutuspolun ajan ja jatkuvan oppimisen lähtökohdat huomioiden. Arvioinnissa havaittiin, että useissa korkeakouluissa on ryhdytty kirjaamaan strategioihin ja vastaaviin dokumentteihin moninaisen yhteisön, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tavoitteita. Arviointivierailut korkeakouluihin kuitenkin osoittivat, että erityiskohtelun tarvetta maahanmuuttajien osalta ei tunnisteta. Tästä johtuen esimerkiksi tiedotus erilaisista koulutukseen hakeutumisen väylistä ja opiskelumahdollisuuksista ei tavoita kyseistä kohderyhmää eikä opintojen aikana ole tarpeeksi tukitoimia maahanmuuttajaopiskelijoille. Hakua tukevat toiminnot ovat myös tällä hetkellä pääsääntöisesti keskittyneet ammattikorkeakouluihin. Arvioinnissa korkeakouluja kannustettiin aktiivisesti pohtimaan erilaisia positiivisen erityiskohtelun muotoja, jotka edesauttavat hakuvaihetta, opintojen sujumista, kokemusta osallisuudesta ja ohjautumista työelämään. Korkeakouluja suositeltiin vahvistamaan opintojen aikaista yhteyttä työelämään. Osaamisen tunnistamista tulisi entisestään edistää, opintojen työharjoittelumahdollisuuksia lisätä sekä tarjota työelämäverkostoitumisen tukea opintojen aikana.

Karvi pitää tärkeänä korkeakoulutuksen saavutettavuussuunnitelmatyötä, jossa tarkastellaan saavutettavuutta sosioekonomisen aseman, alueiden, sukupuolen, maahanmuuttajataustan, etnisten ryhmien, kieliryhmien ja toimintarajoitteisten kannalta. Työn tarkoituksena on, että laadittujen suuntaviivojen pohjalta korkeakoulut valmistelisivat omat saavutettavuussuunnitelmansa esimerkiksi osaksi lakisääteisiä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmiaan.

Edistetään kotoutumista tukemalla perheitä

Nuorten kotoutumisen ja osallisuuden tukeminen

Maahanmuuttajalasten ja -nuorten koulutusta kehitetään koulutuspoliittisessa selonteossa esitetyillä toimilla. Karvi haluaakin nostaa esiin, että perusopetuksen päättövaiheen suomi toisena kielenä -kriteereillä arvioituna oppilaiden hyväkään suomen kielen osaaminen ei takaa riittävää kielitaitoa eri oppiaineiden käsitteiden ja sisältöjen hallintaan. Tilanteessa, jossa maahanmuuttajataustaisella nuorella on takanaan viisi vuotta perusopetusta Suomessa, ovat eri tiedonalojen kieli- ja tekstitaidot vasta kehittymässä ja erityisesti kirjallisen tuottamisen taidot kaipaavat harjoitusta, jotta eri tiedonalojen opiskelu onnistuu. (Kuukka & Metsämuuronen 2016.)

Harri Peltoniemi
Johtaja

Kirsi Hiltunen
Yksikön johtaja

Lähteet

Airas M., Delahunty D., Laitinen M., Shemsedini G., Stenberg H., Saarilammi M-L., Sarparanta T., Vuori H. & Väätäinen H. (2019) Taustalla on väliä. Ulkomaalaistaustaiset opiskelijat korkeakoulupolulla. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 22:2019.

Hievanen R., Frisk T., Väätäinen H., Mustonen K., Kaivola J., Koli A., Liski S, Muotka V. & Wikman-Immonen A. (2020) Maahanmuuttajien koulutuspolut – Arviointi vapaan sivistystyön lukutaitokoulutuksesta, aikuisten perusopetuksesta ja ammatillisen koulutuksen kielitaitovaatimusten joustavoittamisesta. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 11:2020.

Kuukka, K. & Metsämuuronen, J. (2016) Perusopetuksen päättövaiheen suomi toisena kielenä (S2) -oppimäärän oppimistulosten arviointi 2015. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 13:2016.

Lepola L. 2017. Ammattikorkeakoulujen maahanmuuttajille järjestämä korkeakouluopintoihin valmentava koulutus vuosina 2010–2017. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 2017:15

Siippainen, M., Paananen, M., Metsämuuronen, J. Repo, L., Sarkkinen, T., Alasuutari, M., Koivisto, P. & Saarikallio-Torp, M. (2020) Viisivuotiaiden maksuttoman varhaiskasvatuskokeilunarvioinnin väliraportti: Varhaiskasvatukseen osallistuminen, kokeilun kustannukset ja järjestäminen Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 14:2020.

Viitteet

[1] Stenberg H., Hirard T., Autero M., Korpela E. (Eds.)., (2019). Korkeakouluvalmiuksia maahanmuuttajille – hyvät käytänteet ja suositukset valmentavaan koulutukseen, In: Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. TAITO-sarja., Metropolia Ammattikorkeakoulu.