Perusopetuksen päättävillä nuorilla merkittäviä eroja kielellisessä osaamisessa – Asenteilla selvä yhteys lukemisen ja kirjoittamisen taitoihin

Yhdeksäsluokkalaisten osaaminen suomen kielen ja kirjallisuuden oppiaineessa eriytyy selvästi oppilaiden välillä. Oppimistulosten arvioinnin perusteella osaamiserot olivat ennemminkin tyttöjen ja poikien kuin maantieteellisten alueiden välisiä. Myös koulujen välillä oli eroja oppilaiden osaamisessa.

Yhdeksäsluokkalaisten suomen kielen ja kirjallisuuden taitoja on selvitetty laajasti kansallisessa oppimistulosten arvioinnissa. Karvin toteuttamaan arviointiin osallistui yhteensä 6044 oppilasta eli noin 11 % kaikista yhdeksäsluokkalaisista vuonna 2019.

Sukupuolten välinen osaamisero oli selvä ja samansuuntainen kaikilla oppiaineen sisältöalueilla. Suurimmat sukupuolten väliset osaamisen erot olivat kirjoittamisessa reilun arvosanan verran. Kielitiedossa ja kirjallisuuden tulkinnassa ero oli hieman alle arvosanan ja mediatekstien tulkinnassa reilut puoli arvosanaa. Vähintään arvosanaa 8 vastaavaan tulokseen ylsi tytöistä 18–31 prosenttiyksikköä enemmän oppilaita kuin pojista. Kielellisessä osaamisessa havaittiin myös koulujen välisiä eroja, jotka ovat verrattavissa PISA 2018 -lukutaitotutkimuksen tuloksiin.

Tyttöjen ja poikien osaamisero kirjoittamisessa ennallaan

Tyttöjen ja poikien suhteellinen osaamisero kirjoittamisessa on säilynyt samana koko 2000-luvun. Tytöt ovat vahvasti edustettuina taidoiltaan vahvimmassa neljänneksessä oppilaista ja pojat heikoimmassa neljänneksessä. Arvioinnin tuloksessa oli miltei yhden arvosanan ero niiden oppilaiden välillä, joiden asenteet olivat yhtäältä kielteisimmät, toisaalta myönteisimmät kirjoittamista kohtaan. Koulupolun aikana muodostuneet tunteet ja asenteet näkyivät erityisesti kirjoittamisen taidoissa sekä oppilaan käsityksissä itsestä tekstien laatijana.

Oppilaiden suhtautuminen kirjoittamiseen sekä suomen kielen ja kirjallisuuden opiskeluun ylipäänsä oli yhteydessä oppiaineen osaamiseen perusopetuksen päättövaiheessa.  Merkittävä yhteys kielelliseen osaamiseen havaittiin oppilaiden asenteilla, lukemisharrastuksella, kotitehtävien tekemisellä ja digitaalisten medioiden käytöllä. Lukemisharrastus oli kuitenkin jatkanut hiipumistaan yhdeksäsluokkalaisilla luettujen kirjojen määrällä mitattuna. Suurin ero osaamisessa oli niiden oppilaiden välillä, jotka lukivat ainakin yhden kirjan kuukaudessa verrattuna kirjoja lukemattomiin.

Vain kohtalaiset kielelliset taidot ovat hälytysmerkki

Perusopetuksen päättävien oppilaiden lukemisen ja kirjoittamisen taidot olivat eri puolilla Suomea samansuuntaiset. Kuitenkin Itä-Suomen tulokset jäivät kansallista keskiarvoa alhaisemmiksi. Korkeintaan arvosanaa 6– vastaavat kirjoitustaidot oli miltei neljäsosalla itäsuomalaisista yhdeksäsluokkalaisista. Tasa-arvoisen oppimisen mahdollisuuksia tulisikin tukea kansallisen koulutuspolitiikan keinoin erityisesti niillä alueilla, joissa oppilaiden kielellisen osaamisen taso jäi keskimäärin matalaksi.

Tulosten perusteella on ilmeistä, että luetun ymmärtäminen monenlaisista teksteistä ja oman ajattelun kielentäminen ovat vielä yläkoulussakin harjoiteltavia perustaitoja. Suositeltavaa on lisäksi tehdä näkyväksi jokaisen oppilaan kokemuksia kirjoittamisesta sekä jakaa niitä vertaisten kesken.

Oppilaiden moninaiset kielelliset taidot koulussa näkyviin

Yrittäminen ja tehtäviin paneutuminen olivat yhteydessä osaamiseen. Tuotetun tekstin sanamäärä ja tehtävien tekemiseen käytetty aika selittivät yhdessä oppilaiden asenteiden ja lukemisharrastuksen kanssa merkittävästi tyttöjen ja poikien välistä osaamiseroa. Erityisesti pojat eivät luultavasti osoittaneet arvioinnissa parasta mahdollista osaamistaan.

– Opetuksessa kannattaakin tehdä kielenkäyttöä näkyväksi monin tavoin. Tekstien ja vuorovaikutuksen tarkastelu eri käyttötilanteissa ja oma tekeminen sytyttävät parhaiten oppilaiden kiinnostuksen kieleen. Tällä puolestaan on yhteys oppilaiden asenteisiin ja samalla osaamiseen, toteaa projektipäällikkö Merja Kauppinen. Koulussa olisi huolehdittava siitä, että oppilaat voivat tuoda oppimistehtävissä esiin omia kielellisiä taitojaan, vahvuuksiaan ja sitä, mitä ovat eri tilanteissa oppineet. Esimerkiksi pelimaailmassa toimiminen kehittää parhaimmillaan ongelmanratkaisutaitoja ja videoiden tekeminen kerronnallista ilmaisua.

Päättöarviointia on syytä kehittää edelleen – vaikuttaa nuoren itsetuntoon ja toimii portinvartijana jatko-opintoihin

Perusopetuksen päättöarvioinnissa havaittiin epätasa-arvoa koulujen kesken, sukupuolten välillä sekä oppilaiden koulutusaikeiden (ammatilliset- tai lukio-opinnot) perusteella. Päättöarvosanalla on nuorelle suuri merkitys, sillä se toimii portinvartijana jatko-opintoihin. Lisäksi sillä on vaikutusta nuoren itsetuntoon, erityisesti käsitykseen itsestä oppijana ja kielenkäyttäjänä. Arvioinnin perusteiden toimivuuteen on syytä kiinnittää huomiota edelleen, samoin suomen kielen ja kirjallisuuden oppimäärän tavoitteiden määrään ja laatuun.

Raportti:

Kauppinen, Merja & Marjanen, Jukka 2020. Millaista on yhdeksäsluokkalaisten kielellinen osaaminen? – Suomen kielen ja kirjallisuuden oppimistulokset perusopetuksen päättövaiheessa 2019. Helsinki: Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. 25

Lisätietoja:

Johtava arviointiasiantuntija Jukka Marjanen, jukka.marjanen@karvi.fi, 050 339 6788