Sitouttavan kouluyhteisötyön arviointi
Sitouttavan kouluyhteisötyön tavoitteena on tukea oppilaita ja koulujen henkilökuntaa koulupudokkuuden ehkäisemisessä, koulunkäyntiin sitouttamisessa, poissaolojen vaikutusten korjaamisessa sekä kouluyhteisön hyvinvoinnin vahvistamisessa. Opetus- ja kulttuuriministeriö käynnisti valtakunnallisen sitouttavan kouluyhteisötyön toimintamallin kehittämisen.
Karvi toteutti vuosina 2021–2023 arviointihankkeen, jossa arvioitiin sitouttavan kouluyhteisötyön erityisavustusta saavien pilottihankkeiden toteutusta ja vaikuttavuutta. Arvioinnin tehtävänä oli kehittävän arvioinnin menetelmillä tukea hankkeiden vaikuttavuutta ja tuottaa tietoa sitouttavan kouluyhteisötyön valtakunnallisen toimintamallin kehittämistyöhön. Lisäksi arviointihanke tuotti ehdotuksen oppilaiden poissaolojen valtakunnallisen tilastoinnin ja seurannan vakiinnuttamisesta.
Sitouttavaa kouluyhteisötyötä kehitettiin pilotoimalla
Sitouttavan kouluyhteisötyön mallia kehitettiin pilotoimalla oppilaiden sitoutumista tukevia toimintatapoja kunnissa ja kouluissa. Pilotteihin osallistui perusopetuksen 5.–9. vuosiluokkien oppilaita sekä koulujen henkilökuntaa eri puolilla Suomea. Opetus- ja kulttuuriministeriö johti sitouttavan kouluyhteisötyön valtakunnallisen toimintamallin kehittämistyötä.
Arvioinnin keskeisenä tehtävänä oli tuottaa pilottihankkeiden toiminnasta saadun tiedon perusteella suosituksia sitouttavan kouluyhteisötyön valtakunnallisen mallin laatimisen tueksi.
Arviointikysymykset jakautuivat kolmeen pääteemaan:
- Hallinnolliset ja rakenteelliset ratkaisut, jotka mahdollistavat sitouttavan kouluyhteisötyön ja koulupoissaolojen ehkäisemisen sekä niihin puuttumisen perusopetuksen 5.–9.-vuosiluokilla.
- Kouluun kiinnittymistä vahvistavat ja poissaoloja ennaltaehkäisevät käytännöt ja varhaisen puuttumisen keinot sekä pedagogiset ratkaisut.
- Poissaoloihin puuttumisen kohdennetut ja intensiiviset käytänteet.
Arviointi oli osa opetus- ja kulttuuriministeriön toimenpideohjelmaa kiusaamisen, väkivallan ja häirinnän ehkäisemiseksi.
Arvioinnin toteuttaminen
Arviointiaineisto kerättiin lukuvuosien 2021–2022 sekä 2022–2023 aikana usealla kyselyllä, jotka oli kohdistettu sitouttavan kouluyhteisötyön pilottihankkeiden koordinaattoreille, pilottihankkeiden työntekijöille, rahoitusta saaneille opetuksen järjestäjille, kehittämistyössä mukana olevien koulujen johdolle, opetushenkilöstölle sekä koulukohtaisille oppilashuoltoryhmille. Lisäksi kyselyitä kohdistettiin yläkouluissa luokanohjaajina tai -valvojina toimiville opettajille, kouluissa työskenteleville opetusvelvollisuuteen sitomattomille työntekijöille, oppilaille sekä oppilaiden huoltajille. Arviointiin kuului myös laadullista aineistoa, jota kerättiin koulujen henkilöstöltä, oppilailta ja huoltajilta haastatteluilla sekä työpajatyöskentelyllä. Lisäksi arviointiaineistoa kerättiin opetuksen sitouttavan kouluyhteisötyön kehittämistyössä mukana olevien opetuksen järjestäjien edustajille sekä kansallisesta ohjauksesta vastaaville tahoille suunnatuilla ryhmähaastatteluilla.
Kysymykset kohdistuivat koulussa käytössä oleviin poissaolojen toimintamalleihin, kouluun kiinnittymistä tukeviin toimintatapoihin sekä poissaoloihin puuttumisen, seurannan ja tilastoinnin käytäntöihin sekä eri toimijoiden väliseen yhteistyöhön.
Arvioinnin keskeiset tulokset
Arviointitulosten mukaan opetuksen järjestäjillä oli pääsääntöisesti käytössä kirjattu toimintamalli poissaolojen seurantaan ja puuttumiseen kehittämistyön alkaessa. Ennaltaehkäisevän työn kuvaus toimintamalleissa oli vähäistä ja erityisesti toimintamallien juurruttaminen oli puutteellista. Sitouttavan kouluyhteisötyön kehittämistoiminnan aikana laadittiin tai päivitettiin lähes 40 poissaoloihin liittyvää toimintamallia. Toimintamallien kehittämisessä näkyi kansallisessa kehittämistyössä esiin noussut muutos poissaoloihin liittyvässä ajattelutavassa ja viitekehyksessä. Valtaosa päivitetyistä toimintamalleista oli rakennettu vahvasti ennaltaehkäisevän työn näkökulmaa korostaen ja läsnäolon tukemista painottaen.
Kehittämistyön alkaessa poissaoloihin puuttumisen kynnysrajat toimintamalleissa vaihtelivat erittäin paljon opetuksen järjestäjien ja koulujen kesken. Tämä osoitti, että eri paikallisen tason toimijat olivat tulkinneet eri tavoin sitä, milloin poissaolot ovat huolta aiheuttavia tai ongelmallisia. Eri toimijoiden näkemykset vaihtelivat toimintamalleissa määriteltyjen poissaoloihin puuttumisen kynnysrajojen toimivuuden suhteen. Jatkossa onkin tärkeä arvioida, miten varhaisen puuttumisen näkökulmasta määritellyt poissaolojen kynnysrajat toimivat sekä kehittää tukimateriaalia ja -rakenteita, jotta opettajat eivät koe toimintatapoja liian kuormittavina.
Toimintamallien juurruttaminen ja niihin sitoutuminen nousi haasteena esiin arviointiaineistosta useiden toimijoiden näkökulmasta. Arviointiaineiston perusteella erityisesti opetuksen järjestäjätasolla tunnistettiin, että toimintamallien kehittämisessä on osaltaan kyse myös ajattelutavan sekä toimintakulttuurin muutoksesta.
Poissaolojen tilastointia ja seurantaa vaikeuttivat arviointitulosten mukaan yhtenäisten käytäntöjen ja toimintatapojen puute. Poissaolojen kirjaamisen haasteet vaikeuttivat vertailukelpoisen, yhdenmukaisen tiedon keräämistä. Kehittämistyön aikana pilotoitiin yhdenmukaista poissaolojen luokittelua yhteensä 13 opetuksen järjestäjän kouluissa. Koulujen edustajilta kerätyn palautteen perusteella luokittelu koettiin kattavaksi ja toimivaksi. Kehittämistarvetta tunnistettiin erityisesti poissaoloihin liittyvän tilastotiedon hyödyntämisessä. Myös opetuksen järjestäjiltä kerätty laadullinen haastatteluaineisto osoitti, että tiedolla johtamisen toimintatavat ovat eritasoisia ja poissaoloista kertynyttä seurantatietoa hyödynnetään vaihtelevasti. Opetus- ja kulttuuriministeriö antoi kesäkuussa 2023 julkaisemassaan käsikirjassa kansallisen suosituksen poissaolojen luokittelusta poissaolojen seurannan yhdenmukaistamiseksi.
Sitouttavan kouluyhteisötyön arvioinnin ensimmäisen vaiheen tulosten mukaan koulun henkilöstön, oppilaiden ja huoltajien käsitykset koulussa viihtymistä ja yhteisöllisyyttä edistävistä käytännöistä erosivat toisistaan. Henkilöstö korosti erillisiä ryhmäyttämis- ja teemapäiviä yhteisöllisyyden vahvistajina, kun taas oppilaat ja huoltajat korostivat arkisia kohtaamisia ja säännöllistä ryhmäyttämistä eli mahdollisuuksia tutustua luokkatovereihin, vaihtaa kuulumisia ja vahvistaa ryhmän yhteishenkeä osana arkista koulutyötä ja opetusta.
Arviointiaineiston perusteella useampi kuin joka kymmenes oppilas oli heikosti kiinnittynyt kouluun. Näiden oppilaiden kokemukset koulussa järjestetystä yhteisöllisyyttä edistävästä toiminnasta erosivat merkittävästi muiden kokemuksista. Onkin tärkeä, että koulussa tunnistetaan oppilaiden erilaiset mahdollisuudet ja motivaatio osallistua yhteiseen tekemiseen ja kehitetään yhteisöllisyyttä edistävää toimintaa oppilaiden erilaiset kokemukset huomioiden.
Arvioinnin tulokset nostivat esiin luokanopettajien ja yläkouluissa luokanohjaajien merkittävän roolin poissaolojen ehkäisyssä, seuraamisessa sekä varhaisessa puuttumisessa. Luokanohjaajina yläkoulussa toimivat opettajat kokivat laajemminkin tehtävän kuormittavaksi ja jopa kolmannes opettajista ei kokenut sitä itselleen mieluisaksi. Valtaosa opettajista piti kouluun kiinnittymisen tukemista tärkeänä osana luokanohjaajan työtä. Opettajat kaipasivat ryhmän toiminnan tukemiseen sekä lisää aikaa että osaamisen vahvistamista.
Sitouttavan kouluyhteisötyön pilottihankkeissa oli ohjattu resurssia opetusvelvollisuuteen sitomattomien työntekijöiden, eli kouluvalmentajien, toimenkuvan ja työtapojen kehittämiseen Opetusvelvollisuuteen sitomattomia työntekijöitä työskenteli sitouttavan kouluyhteisötyön kehittämishankkeissa lukuisilla eri nimikkeillä.
Arviointitulokset osoittivat, että kouluvalmentajien työ oli koettu niin koulun henkilöstön, oppilaiden kuin työntekijöiden itsensä näkökulmasta mielekkääksi ja tärkeäksi. Toimenkuvan rajaus ja selkeyttäminen vaatii edelleen kehittämistä. Kouluvalmentajien työn kohdentumisessa oli suurta vaihtelua työntekijöiden välillä, mutta pääsääntöisesti työ keskittyi yhteisöllisiin työmuotoihin. Niin oppilaat kuin kouluvalmentajat itse tunnistivat työllä olevan monenlaisia välittömiä vaikutuksia. Eniten oppilaat tunnistivat kouluvalmentajan toiminnan ja läsnäolon vaikuttaneen siihen, että koulussa kuunnellaan enemmän oppilaiden mielipiteitä ja ollaan kiinnostuneita oppilaiden kuulumisista. Huomionarvoista on se, että heikommin kouluun kiinnittyneet oppilaat kokivat kouluvalmentajien toiminnalla olleen vähemmän myönteisiä vaikutuksia ja he olivat harvemmin tietoisia kouluvalmentajan työstä omassa koulussa. Kouluvalmentajien työn tuloksellisuuden kannalta merkityksellistä oli kouluvalmentajan työn kiinnittäminen osaksi yhteisöllisen työn rakenteita koulussa sekä yhteisössä käytävä yhteinen keskustelu työn tavoitteista, työmuodoista sekä eri toimijoiden välisen yhteistyön käytännöistä.
Sitouttavan kouluyhteisötyön rahoituksella pilotoitiin myös oman ryhmän tunteja, joiden tavoitteena oli oppilaiden ryhmäyttäminen ja tunne- ja vuorovaikutustaitojen vahvistaminen. Pilotointia tehtiin paikallisesti hyvin erilaisin painotuksin, mikä haastoi myös tähän liittyvän arviointiaineiston keräämistä. Valtaosa kehittämistyöstä kohdistui oppilaiden hyvinvointia edistävien sekä tunne- ja vuorovaikutustaitoja vahvistavien rakenteiden luomiseen sekä erilaisten tukimateriaalien laatimiseen. Opettajille järjestettiin teemaan liittyen myös täydennyskoulutusta kehittämistyön aikana.
Arviointiaineiston perusteella poissaoloihin puuttumisen käytäntöjä tulee edelleen selkeyttää ja kehittää. Luokanohjaajina toimivilta opettajilta kerätty arviointiaineisto osoitti, että luokanohjaajat kokevat jäävänsä poissaolotilanteissa liian usein ilman riittävää tukea muilta koulun ammattilaisilta. Monialaisen yhteistyön käytäntöjen sekä eri toimijoiden roolien ja yhteistyön toimintatapojen selkeyttäminen nousikin esiin kehittämiskohteena. Kouluissa on tärkeää luoda ja vakiinnuttaa monialaisen työskentelyn toimintapolut sekä pyrkiä avoimeen yhteistyöhön oppilaan, huoltajien, koulun ja opiskeluhuoltopalveluiden sekä koulun ulkopuolisten yhteistyötahojen välillä.
Kouluun paluun tukeminen poissaolotilanteiden jälkeen nousi arviointiaineiston perusteella yhdeksi poissaoloihin puuttumisen toimintatapoihin liittyväksi kehittämiskohteeksi, jonka osalta koettiin tarvetta myös asenteiden ja toimintakulttuurin muutokselle.
Arviointiaineiston mukaan huoltajat olivat epätietoisia siitä, miten erilaisissa poissaolotilanteissa tuli toimia. Viidennes huoltajista ilmoitti kuitanneensa hyväksytyiksi sellaisiakin poissaoloja, joille ei ole varsinaista syytä. Huoltajat saivat viestiä koulussa käytössä olevasta poissaoloihin puuttumisen mallista ja siitä, mitä erilaiset toimenpiteet tarkoittavat.
Sitouttavan kouluyhteisötyön kehittämistyötä tehtiin uudenlaisella rakenteella, jossa yhdistyi pilottihankkeiden rahoitus, yhteiskehittäminen ja laaja verkostoyhteistyö sekä Karvin toteuttama kehittävä arviointi. Kehittämistyön asetetut tavoitteet toteutuivat hyvin. Perusopetuslain 26 pykälää muutettiin niin, että opetuksen järjestäjän on ennaltaehkäistävä poissaoloja sekä seurattava ja puututtava niihin suunnitelmallisesti. Laki sekä siihen kytkeytyvät perusopetuksen opetussuunnitelman muutokset astuivat voimaan 1.8.2023 lähtien.
Arviointiaineiston perusteella kehittämistyössä mukana olevat toimijat kokivat kansallista ja paikallista kehittämistyötä yhdistäneen lähestymistavan mielekkääksi ja verkostomaisen kehittämistyön koettiin tuoneen mahdollisuuksia hyvien käytäntöjen jakamiseen kehittämistyön aikana. Tiivistahtinen kehittämistyö, jossa yhtäaikaisesti kehitettiin paikallisia toimintamalleja ja -tapoja, kansallisia suuntaviivoja ja normiohjausta sekä kerättiin kansallista arviointitietoa, toi mukanaan myös haasteita erityisesti kehittämistyön aikataulutuksen näkökulmasta. Kehittämishankkeita ja toimenpideohjelmia kehitettäessä olisikin tärkeä huolehtia siitä, että kehittämiselle, kokeiluille ja niiden arvioinnille jää riittävästi aikaa, jotta kehittämistyö on aidosti tietoperustaista.
Julkaisut ja materiaalit
Seuraavien linkkien kautta pääset tutustumaan arvioinnin aikana julkaistuihin tuloksiin ja materiaaleihin.
Arvioinnin loppuraportti: Sitouttavan kouluyhteisötyön arviointi
Osajulkaisu I: Huoltajat ovat usein epätietoisia koulun toimintatavoista oppilaiden hyvinvoinnin edistämiseksi ja poissaoloihin puuttumiseksi
Osajulkaisu III: Erilaisia lähestymistapoja ja vaihtelevia asenteita – opetuksen järjestäjien kokemuksia poissaoloihin liittyvien toimintatapojen kehittämisestä
Osajulkaisu IV: ”Porukkaan kuulumista, ulkopuolisuutta ja yksilöllisiä toiveita” – oppilaiden kokemuksia kouluhyvinvoinnin edistämisestä
Sitouttavan kouluyhteisötyön arviointi – arvioinnin väliraportti
Sitouttavan kouluyhteisötyön kaikille avoimet webinaarit
Seuraavasta linkistä löydät lisätietoja ja materiaaleja kaikille avoimesta webinaarista.
Jokainen koulupäivä on tärkeä – Sitouttavan kouluyhteisötyön päätösseminaari to 4.5.2023 klo 9-15
Arviointi toteutettiin ajalla 1.3.2021–31.5.2023.
Hanke kohdistui painopistealueisiin Koulutusjärjestelmän toimivuuden lisääminen, Jatkuvan kehittämisen tukeminen sekä Yhdenvertaisuuden edistäminen.
Lisätietoja:
