Koulupoissaoloihin liittyvät toimintamallit ovat tärkeitä ennaltaehkäisevässä työssä
Perusopetuksen oppilaiden poissaolojen lisääntyminen herättää huolta, sillä kouluakäymättömyydellä on monenlaisia kielteisiä seurauksia sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta. Tässä blogikirjoituksessa käsitellään sitouttavan kouluyhteisötyön arvioinnin alustavia tuloksia.
Koulu on lapselle ja nuorelle tärkeä kehitysympäristö niin oppimisen kuin sosiaalisen kehityksen kannalta. Näin ollen toistuvat tai pitkittyneet poissaolot koulusta voivat vaikuttaa merkittävästi lapsen ja nuoren hyvinvointiin sekä tulevaisuuden kehityskulkuun. Pitkittyneet poissaolot vaarantavat oppilaan mahdollisuuksia suoriutua oppivelvollisuudesta ja sitä kautta syrjäyttävät opinnoista. Koulusta lapsi saa myös tärkeitä kokemuksia yhteisön jäsenenä toimimisesta. Näillä kokemuksilla on suuri merkitys sille, miten lapsen sosiaalinen identiteetti suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan rakentuu.
Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) toteuttaa vuosina 2021–2023 sitouttavan kouluyhteisötyön arviointihankkeen. Arvioinnissa sitouttavalla kouluyhteisötyöllä tarkoitetaan tavoitteellista oppilaiden hyvinvointia edistävää toimintaa, joka vahvistaa koulunkäyntiin ja kouluyhteisöön kiinnittymistä sekä ennaltaehkäisee poissaoloja ja niiden vaikutuksia. Arviointi liittyy opetus- ja kulttuuriministeriön keväällä 2021 käynnistämään valtakunnalliseen kehittämistyöhön. Sitouttavan kouluyhteisötyön valtakunnallista mallia kehitetään pilotoimalla. Pilotteihin osallistuu perusopetuksen 5.–9. vuosiluokkien oppilaita ja koulujen henkilökuntaa yhteensä 126 opetuksen järjestäjän kouluissa. Tässä blogikirjoituksessa käsitellään arvioinnin alustavia tuloksia.
Karvin arvioinnin tehtävänä on tuottaa tietoa sitouttavan kouluyhteisötyön valtakunnallisen toimintamallin kehittämisen tueksi. Kehittävän arvioinnin periaatteiden mukaisesti yksi arvioinnin tavoitteista on tukea paikallista kehittämistyötä koulupoissaolojen ehkäisemiseksi. Arviointi kulkee kehittämistyötä toteuttavien opetuksen järjestäjien ja koulujen rinnalla koko prosessin ajan. Arvioinnissa ei siis tarkastella toteutettuja kehittämistoimenpiteitä vain taustapeilin kautta taaksepäin ja pohdita jälkikäteen sitä, miten kehittämistyö on onnistunut, vaan alustavaa arviointitietoa sekä arvioinnissa esiin nousseita huomioita jaetaan verkoston kanssa pitkin matkaa. Näin arviointitieto tukee osaltaan kehittämistyön kohdentamista ja suuntaamista mielekkäällä tavalla.
Arviointi käynnistyi opetuksen järjestäjille syksyllä 2021 toteutetulla alkukartoituksella, jonka avulla selvitettiin opetuksen järjestäjien näkökulmaa siihen, miten laajasti poissaoloihin liittyen on laadittu yhtenäisiä toimintatapoja, millaista vaihtelua poissaolojen ennaltaehkäisyn, puuttumisen ja seuraamisen käytännöissä on ja millaisia kehittämistarpeita näihin liittyen tunnistetaan.
Opetuksen järjestäjien käytössä olevissa toimintamalleissa on suurta vaihtelua
Karvin kysely opetuksen järjestäjille (n = 112) osoitti, että koulupoissaolojen toimintamallit sekä poissaoloihin puuttumiseen liittyvät toimenpiteet vaihtelevat Suomessa opetuksen järjestäjien välillä suuresti. Kyselyyn vastanneista opetuksen järjestäjistä lähes kaikilla on jo olemassa toimintamalli poissaolojen ehkäisyyn, puuttumiseen ja seurantaan tai joihinkin näistä osa-alueista. Pääsääntöisesti opetuksen järjestäjät ovat laatineet kaikkia koulujaan koskevan yhteisen toimintamallin poissaolojen ehkäisemiseksi, puuttumiseksi ja seuraamiseksi. Toimintamalleja on laadittu myös laajemmin usean opetuksen järjestäjän yhteisinä. Vain 14 % opetuksen järjestäjistä ilmoitti, että heidän kouluillaan on täysin omat toimintamallinsa.
Poissaoloihin liittyvien toimintamallien sisällöt ja kokemukset niiden toimivuudesta vaihtelevat. Kartoituksen tulosten mukaan poissaolojen toimintamalleissa on pääsääntöisesti kuvattu laajasti, miten toimitaan pitkittyneissä poissaolotilanteissa. Sen sijaan poissaoloja ennaltaehkäisevän työn kuvaaminen on vähäisempää. Myös oppilaiden osallisuuden huomioimisessa poissaoloja ennaltaehkäisevän työn suunnittelussa oli kehitettävää.
Myös poissaoloihin puuttumisen kynnysrajat vaihtelivat kartoituksen tulosten mukaan erittäin paljon eri opetuksen järjestäjien välillä. Ensimmäisten toimenpiteiden käynnistyminen vaihteli välittömästä puuttumisesta aina 60 tunnin poissaolomäärään saakka. Myös intensiivisten tukitoimien käynnistyminen vaihteli 30 tunnista 150 tuntiin.
Näin suuri vaihteluväli siinä, kuinka nopeasti poissaolotilanteisiin puututaan, osoittaa tarvetta vahvistaa yhteistä ymmärrystä koulupoissaoloista lasten ja nuorten hyvinvointia ja oppimista vaarantavana ilmiönä. On varmistettava, että oppilaat eri puolilla Suomea saavat yhdenvertaisesti riittävän varhaista ja tarpeenmukaista tukea. Koulupoissaoloissa on usein kyse asteittain kehittyvästä ongelmasta, jonka ensimerkkien tunnistaminen ja oikea-aikainen puuttuminen on ensiarvoisen tärkeää. Poissaolojen jatkuessa lisääntyy riski siitä, että lapsi tai nuori jää kokonaan pois koulusta. Niin yksittäisen oppilaan kuin perheenkin näkökulmasta on tärkeää, että poissaoloihin puututaan riittävän varhain ja niiden taustalla olevia syitä tarkastellaan systemaattisesti. Varhaisella puuttumisella ja auttamisella voidaan vähentää ongelmien vaikeutumista ja kasautumista sekä tätä kautta myös monien eri palvelujen tarvetta.
Poissaoloihin liittyvä toimintamalli on parhaimmillaan myös ennaltaehkäisevän työn väline
On itsestään selvää, että pelkästään toimintamallin olemassaolo ei itsessään ratkaise ongelmia. Kun kokosimme kartoituksen tuloksia, pohdimme arvioinnin asiantuntijaryhmässä sitä, että kirjattuihin toimintamalleihin keskittyvä tarkastelu ohjaa helposti mekanistiseen ja etäännyttäväänkin lähestymistapaan. Tällöin voi käydä niin, että huomio kiinnittyy prosessikuvauksiin ja poissaoloihin puuttumisen kynnysrajoihin sen sijaan, että keskiössä olisi apua ja tukea tarvitseva oppilas ja tämän perhe.
Sitouttavan kouluyhteisötyön kehittämistyössä arvokasta on ollut se, että toimintamallien merkitystä niin koulun toimijoita kuin perheitäkin tukevana välineenä on nostettu esiin. Poissaolojen ehkäisyn ja puuttumisen toimintamalli on parhaimmillaan kiinteä osa koulun yhteisöllistä oppilashuoltoa. Silloin se on ennaltaehkäisevää työtä tekeville tärkeä työkalu, joka tarjoaa yhteiset raamit kuhunkin tilanteeseen sopiville toimintatavoille. Yhtenäinen toimintamalli ja siihen liittyvä ohjeistus mahdollistavat yhdenvertaisen tuen kaikille oppilaille.
Arvioinnin haastatteluissa erityisesti ne opettajat, jotka toimivat yläkoulun luokanohjaajina, ovat korostaneet selkeän toimintamallin merkitystä myös kotien kanssa tehtävässä yhteistyössä. Koulupoissaolojen taustalla voi olla monenlaisia haasteita, eikä opettajan ole aina helppoa ottaa huolta puheeksi huoltajien kanssa. Kynnys yhteydenottoon kotiin madaltuu, kun opettaja voi käyttää yhtenäistä toimintatapaa ja sovittua toimintamallia selkänojanaan. Toimintamalliin nojautuminen tarjoaa mahdollisuuden korostaa huoltajalle sitä, että taustalla on kaikille yhteinen toimintatapa, jonka tavoitteena on selvittää, miten huoltajat kokevat tilanteen ja millaista apua ja tukea oppilas mahdollisesti tarvitsee. Mitä varhaisemmassa vaiheessa poissaoloihin puututaan, sitä paremmin ja nopeammin ongelmiin voidaan tarttua. Tämä näkökulma konkretisoitui myös huoltajille tehdyn kyselyn avovastauksissa:
”Opettaja on ollut yhteydessä kahteen kertaan lapseni poissaoloihin liittyen tietyn tuntimäärän täytyttyä. Tässä kohtaa on kysytty, onko vanhemmilla ollut huolta koulunkäynnistä ja koska ei ole ollut eikä opettajallakaan ole ollut huolta, on yhdessä päädytty siihen, ettei tukitoimia tarvita. Tämä on ollut mielestäni hyvä toimintatapa, koska jos olisin havainnut tuen tarvetta, siitä olisi helppo ollut kertoa opettajalle ja tukitoimet olisivat alkaneet oikea-aikaisesti.”
Oppilaat mukaan kehittämään kouluun kiinnittymistä tukevia toimintatapoja
Sitouttavan kouluyhteisötyön arviointiin on kuulunut myös kouluvierailuita, joiden tavoitteena on ollut syventää koulun eri toimijoiden näkökulmaa kouluun kiinnittymiseen vaikuttavista tekijöistä ja toimintatavoista sekä koulupoissaoloihin liittyvistä käytännöistä. Kouluhyvinvoinnista ja sen kehittämisestä keskusteltaessa käytetään usein hyvin abstrakteja käsitteitä; puhutaan koulun toimintakulttuurista sekä hyvinvointia tukevista rakenteista. Kouluvierailut ovat tarjonneet tärkeän mahdollisuuden käydä niin koulun johdon, opettajien, oppilashuollon henkilöstön kuin oppilaidenkin kanssa keskustelua siitä, mitkä tekijät edistävät tai estävät tunnetta kouluyhteisöön kuulumisesta ja miten koulun toimintaa voisi kehittää.
Koulun toimintakulttuuri on kouluvierailuilla konkretisoitunut nimenomaan arkisina kohtaamisina koulussa. Etenkin oppilaat ovat tuoneet esiin, miten tärkeää koulussa viihtymisen kannalta on, että koulun arjessa on mahdollisuuksia kuulumisten vaihtoon. Itseäni on vierailuilla yllättänyt se, miten merkitykselliseksi oppilaat kokevat sen, että opettajat osoittavat olevansa kiinnostuneita oppilaiden kuulumisista. Oppilaat ovat kouluvierailuilla tuoneet esiin runsaasti erittäin oivaltavia huomioita myös hyvinvointia edistäviin pedagogisiin ratkaisuihin liittyen: opettajien toivotaan esimerkiksi ohjaavan ryhmien ja parien muodostamista oppitunnilla, jotta kenenkään ei tarvitse pelätä jäävänsä ulkopuolelle. Oppilaat toivoivat myös, että opettajat huomioisivat paremmin sellaiset tekijät, jotka voivat aiheuttaa jännitystä oppitunneilla ja tarjoaisivat monenlaisia mahdollisuuksia osoittaa tuntiaktiivisuutta ja osaamista.
Kouluun kiinnittymistä tukeva työ on osa osallisuutta vahvistavaa toimintakulttuuria koulussa. Yhteisöön kuulumisen kokemusten rakentuminen sekä kohtaaminen vaativat aikaa ja tilaa, mikä tulee huomioida myös koulun rakenteita kehitettäessä. Oppilaat tunnistavat koulun vuorovaikutuskulttuurissa tekijöitä, jotka jäävät helposti koulun aikuisilta piiloon. Nämä tekijät liittyvät niin koulun henkilöstön ja oppilaiden väliseen kohtaamiseen kuin oppilaiden keskinäiseen vuorovaikutukseenkin. Oppilaiden kokemukset ja näkemykset on tärkeää ottaa huomioon, kun kehitetään koulupoissaoloja ehkäiseviä toimintatapoja.
Sitouttavan kouluyhteisötyön kansallista kehittämistyötä sekä arvioinnin alustavia tuloksia esiteltiin opetus- ja kulttuuriministeriön järjestämässä Kevätwebinaarissa 12.5.2022. Katso webinaarin tallenne sekä tutustu esitysmateriaaleihin.
Tutustu sitouttavan kouluyhteisötyön alkukartoituksen tuloksiin
Lue lisää arvioinnin toteutuksesta sekä alustavista kehittämissuosituksista
Artikkelin kuva: Oppilaiden työpajoissa kerätty sanapilvi siitä, mikä koulussa on mukavinta. Työpajat järjestettiin osana sitouttavan kouluyhteisötyön arviointia. Osallistujat olivat 5.–9.-luokkalaisia yhtenäiskoulun oppilaita.