Arviointifoorumissa oltiin ydinkysymysten äärellä

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) järjesti 17.9.2021 Arviointifoorumi-webinaarin, jonka teemat ja keskustelut käsittelivät yhdenvertaisuuden ja koulutuksen tasa-arvon tilaa Suomessa. Tilaisuuden tallenne on julkaistu Karvin Youtube-kanavalla.

Tilaisuuden verkkoalustalla käytiin päivän aikana vilkasta keskustelua, ja siellä nostettiin esille paljon tärkeitä näkökulmia, joista osan olen koonnut tähän kirjoitukseen. Yhteisesti todettiin, että Arviointifoorumissa oltiin ydinkysymysten äärellä oppijalähtöisyys keskiössä.

Osaamisen eriytyminen huolestuttaa

Keskustelussa todettiin, että koulu ei ole tasa-arvoinen, jos sen oppilaat eivät saa kykyjensä mukaista opetusta. Siitä kärsivät esimerkiksi matemaattisesti lahjakkaat tai ne, joilla ei ole riittäviä taitoja, motivaatiota tai mahdollisuuksia opiskella vaativampia sisältöjä. Oppimääriä on pitänyt karsia, ja toiselle asteelle siirtyvistä kaikilla ei ole edellytyksiä menestyä opinnoissaan. Eräs keskustelija muistutti, että ensimmäisessä Pisa-tutkimuksessa Suomi oli huipulla, mutta jo 1980-luvulta lähtien oli havaittavissa erityisesti matematiikan osaamisen alamäki.

Karvin toteuttamissa arvioinneissa on havaittu sama suuntaus, ja osaamisen polarisoituminen huolestuttaa meitä karvilaisia. Peruskoulu ei kykene tasaamaan oppilaiden kotitaustojen vaikutuksista johtuvia eroja. Osaaminen eriytyy ja sukupuolten sisäiset osaamiserot kasvavat. Sosiaalisen eriarvoi­suuden kasvaminen heikentää tasa-arvoisia mahdollisuuksia menestyä koulutuspolulla. Tämän vuoksi olisi tärkeää vahvistaa koulun kykyä käsitellä eriarvoisuutta.

Oppijoiden osallistaminen koettiin tärkeäksi

Sanotaan, että koko kylä kasvattaa. Keskustelussa osallisuuden toteutumisesta kysyttiin, pitäisikö sen sijaan sanoa, että koko Suomi kasvattaa ja osallistaa. Pohdinnat etenivät läheisten huomioimiseen ja siihen, onko meillä voimavaroja ja aikaa kiinnittää huomiota lähipiirissämme eläviin lapsiin ja nuoriin. Eräs keskustelija totesi, että lasten ja nuorten toiminnan negatiivisia puolia korostetaan usein julkisessa keskustelussa. Onkin tärkeää, että heidän osallisuutensa positiiviset vaikutukset saadaan näkyviin. Hyviä käytäntöjä ja vaikutuksia jakamalla voidaan oppia toisilta ja saada hyväksi havaittuja toimintatapoja levitetyksi. Hyvien käytäntöjen jakaminen on myös yksi Karvin kehittävän arvioinnin perusperiaatteista.

Itseäni ilahdutti erityisesti, että eri ikäisten oppijoiden – varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen –  osallistaminen koulutuksen suunnitteluun ja kehittämiseen koettiin niin tärkeäksi. Opiskelijoiden tulee voida kokea, että heidän näkökulmillaan ja palautteellaan on aidosti merkitystä. Palautteen antamiseen ei motivoi, jos opiskelijoilla on tunne, että heidän näkökulmillaan ja palautteellaan ei ole vaikutusta.

Opiskelijoiden osallistaminen huomioidaan myös Karvin arvioinneissa. Esimerkiksi korkeakoulujen auditoinneissa arvioidaan muun muassa opiskelijoiden osallistamista toiminnan kehittämiseen, palautejärjestelmien toimivuutta ja vastapalautteen antamista opiskelijoille. Opiskelijat nähdään vahvasti korkeakouluyhteisön jäseninä, ei pelkästään palautteen antajina. Toisena esimerkkinä voidaan mainita Karvin arviointi opiskelijoiden kasvusta aktiivisiksi ja kriittisiksi kansalaisiksi. Siinä toisen asteen opiskelijoilta kysyttiin muun muassa, kuinka paljon he voivat vaikuttaa eri asioihin oppilaitoksessa, käsitelläänkö heidän antamaansa palautetta yhdessä henkilöstön kanssa ja hyödynnetäänkö sitä oppilaitosten toiminnan kehittämisessä.

Osallisuutta edistävä yhteisöllinen toimintakulttuuri rakentuu positiivisesta ilmapiiristä, vuorovaikutteisesta kohtaamisesta ja huomioimisesta, ystävällisyydestä ja kohteliaisuudesta – ihan kaikissa koulun ja yhteiskunnan tilanteissa.

Koulujen lakkauttamisen vaikutukset ja tilkkutäkkimäinen rahoitusmalli

Keskustelussa koulutuksen saavutettavuudesta nostettiin esiin kysymykset kouluverkosta, etäisyyksistä sekä koulumatkoihin käytetystä ajasta. Vuonna 1990 Suomessa oli noin 5 000 peruskoulua. Tänä vuonna niitä on enää noin 2 000. Koulukuljetusmatkat ovat koko ajan pidentyneet, ja matka-ajat lähestyvät yhä useammin perusopetuslaissa mainittua kahden ja puolen tunnin maksimiaikaa.

Koulujen lakkauttamisen vaikutuksia esitettiin arvioitavaksi. Tulisi selvittää, mitä vaikutuksia lakkauttamisilla on hyvinvointiin, osaamiseen, väitettyihin säästöihin ja yhdenvertaisiin sivistyksellisiin perusoikeuksiin. Perusopetuksen kustannukset ovat nousseet kaikista koulutusasteista eniten, ja voidaankin kysyä, onko koulujen lakkauttamisesta syntynyt säästöjä. Samaan aikaan osaaminen sekä lasten ja nuorten hyvinvointi ovat heikentyneet. Lähikouluperiaate on olemassa enää vain lainsäädännössämme, kun taas käytännön ratkaisuja johtaa keskittäminen ja aluekoulujen rakentaminen.

Ilokseni voin todeta, että maaseutupolitiikan neuvosto, saaristoasian neuvottelukunta ja lapsiasiavaltuutetun toimisto ovatkin käynnistäneet arviointitutkimuksen maaseutu- ja saaristoalueilla asuvien lasten sivistyksellisten ja sosiaalisten oikeuksien toteutumisesta peruskoulujen lakkautuksissa. Samalla tarkastellaan lakkautusten vaikutuksia alueiden elinvoimaan. Karvi toteuttaa tämän arvioinnin, jonka tulokset valmistuvat loppuvuodesta 2022.

Riittävien resurssien varmistaminen ja yhteensovittaminen on tärkeää. Hankerahoitusta tulee eri kanavista erilaisilla kriteereillä, mikä voi haitata ja jopa estää toiminnan järkevän ja tuloksellisen toteuttamisen. Esimerkiksi aikuisten perusopetuksen rahoitusmalli on ongelmallinen. Olemme Karvin arvioinneissa todenneet saman! Rahoituksen sirpaleisuus voi johtaa tilkkutäkkimäiseen toimintaan, jossa peittoa saatetaan jatkaa lyhentämällä sitä toisesta päästä. Pitkäjänteisyys ja suunnitelmallisuus ovat parhaat perustat rahoitukselle.

Opetuksellisen tasa-arvon haasteet pienten koulujen osalta ovat monitahoiset. Lähikouluperiaate ja mahdollisuus opiskeluun kodin lähellä on hyvin tärkeää. Samaan aikaan eriarvoisuutta lisää se, että pienet koulut eivät voi tarjota esimerkiksi valinnaisaineita ja vieraita kieliä. Keskustelussa todettiin, että pienessä yksikössä on positiiviset puolensa tiiviin yhteisön näkökulmasta, mutta samaan aikaan pieni yksikkö on haasteellinen erilaisuuden kohtaamisessa. Isommasta yksiköstä voi löytää helpommin itsensä kaltaisia ystäviä eikä siellä joudu silmätikuksi niin helposti.

Keskustelussa saatavuudesta ja saavutettavuudesta todettiin myös, että neuvonnan ja ohjauksen tulee olla saavutettavaa esimerkiksi näkö- tai kuulovammaiselle oppijalle.

Oppimisen ja perheiden tukeen täytyy panostaa

Lukutaito, lukutaitotyö ja lukutaidon tuki puhuttivat Arviointifoorumissa. Lukutaidon tukea tarvitsevien määrä on lisääntynyt viime vuosikymmenen aikana. Myös sosioekonominen asema lukutaidon erojen taustalla on yhä ilmeisempi, ja eriytymistä tapahtuu sekä alueiden välillä, mutta myös alueiden ja koulujen sisällä.  Lukuliikkeen tavoitteena on edistää kaikenikäisten Suomessa asuvien lukutaitoa. Se myös nostaa esiin sitä hyvää työtä, jota eri tahot tekevät lukutaidon parantamiseksi.

Osallistujilla oli hyviä kokemuksia siitä, miten perheitä tukemalla voidaan tehdä paljon lapsen hyvinvoinnin eteen jo varhaisessa vaiheessa. Tässä työssä tarvitaan usein monia eri yhteistyötahoja. Resurssien riittämättömyys näkyy, ja perheiden tukemiseen jo neuvolassa sekä varhaiskasvatuksessa tulee panostaa nykyistä enemmän.

Hyvinvointitutorit ja pedagogiset tutorit puolestaan ovat esimerkkejä hyvistä käytännöistä, joilla tuetaan koulun aikuisia heidän työssään ja yhteistyössään.

Oppijakeskeisyys ja oppijan kohtaaminen olivat osallistujille tärkeitä teemoja – ja ne olivat myös Arviointifoorumin kantavia ajatuksia. Tärkeää on myös pohtia sitä, mitä opettajuus on ja mitä opettajilta odotetaan. Mihin tarinaan liitymme ja mitä tarinaa kerromme, eräs opettaja kysyi. Liitymmekö omien tulkintojemme kanssa arviointitarinaan vai korostammeko oppimisessa toivoa, luottamusta, tyytyväisyyttä ja iloa? Ovatko molemmat tarinat mahdollisia rinnakkain?