Eurooppalaisten korkeakouluverkostojen kehittämisen tukemista vai kohti yhteiseurooppalaista korkeakoulujen laadunhallinnan arviointia?

Blogi Korkeakoulutus

Osallistuin viime viikolla kiinnostavaan ”Outcomes of the EUniQ Pilots and Implications for the Framework for QA of European Universities” -webinaariin. Webinaarissa esiteltiin EUniQ-projektin toteuttaman neljän eurooppalaisen korkeakouluverkoston pilottiarviointien tuloksia. Pilottiarvioinneissa olivat mukana myös Helsingin yliopiston (UNA Europa), Aalto-yliopiston (UNITE!) ja Itä-Suomen yliopiston (YUFE) eurooppalaiset korkeakouluverkostot. Euroopan komission osittain rahoittamia korkeakouluverkostoja on yhteensä 41.

Webinaarin jälkeen jäin pohtimaan, miltä pilottiarvioinnit näyttävät Karvin ja korkeakoulujen laadunhallinnan arvioinnin näkökulmasta.

Mikä EUniQ?

EUniQ on Euroopan komission rahoittama projekti, jonka tarkoitus on luoda ulkoisen laadunhallinnan viitekehys eurooppalaisille korkeakouluverkostoille (European Universities). Suunnitelmiin kuului ajatus siitä, että malli voisi korvata jossain vaiheessa kansallisia arviointimalleja. Hollannin ja Flandersin arviointiorganisaatio NVAO polkaisi projektin käyntiin nopeasti, jopa ennen kuin komissio oli tehnyt ensimmäiset päätökset eurooppalaisista korkeakouluverkostoista. Pilottiarviointien raporttien yhteenvetojen mukaan toiminta oli korkeakouluverkostoissa vielä monelta osin käynnistymisvaiheessa, kun pilottien arviointi toteutettiin. Tämä asetti haasteita myös arvioitaville verkostoille. Laadunhallinnan arvioinnin viitekehyksen toimivuutta ei näin ollen piloteissa vielä testattu, sillä monet asiat ovat olleet vasta suunnitteilla ja toiminta projektiluontoista. Toisaalta pilottiverkostojen ja arviointiryhmien palautteet oletettavasti vaikuttavat viitekehyksen lopulliseen versioon. Päällisin puolin verkostojen palaute arvioinnista oli myönteinen.

Arvioinnin tarkoitus epäselvä

Hieman ristiriitaiset arvioinnin tavoitteet ja intressit sekoittuvat projektissa. Arvioinnin tarkoituksen epäselvyys tuli myös esiin verkostojen palautteessa. Webinaarissa kysyttiin, onko mallin tarkoitus tukea verkostoja toiminnan kehittämisessä ja tavoitteidensa saavuttamisessa, fasilitoida keskustelua, toimia itsearvioinnin tai EU-projektiarvioinnin työkaluna vai korvata kansalliset arviointimallit. Verkostojen edustajien ja arviointiryhmien puheenjohtajien puheissa viitekehys nähtiin toiminnan kehittämisen välineenä, ei kansallisia malleja korvaavana mallina. Kansallisten mallien korvaaminen ei myöskään ole ihan yksinkertaista, sillä pelkästään nykylainsäädäntö monessa Euroopan maassa olisi sille este. Sen edellytyksenä olisi myös, että yhteistyö olisi viety niin pitkälle, että verkoston korkeakouluissa olisi yksi yhteinen laatujärjestelmä.

Jotain uutta, jotain vanhaa

Viitekehys perusidealtaan muistuttaa paljon NVAOn Flandersin mallia. Viitekehys perustuu jatkuvan parantamisen kehään (PDCA-sykli) sekä arvostavaan lähestymistapaan (appreciative approach). Korkeakouluverkostojen omat tavoitteet ovat mallissa keskiössä. Kriteeristö on yksinkertainen ja kuvattu yleisellä tasolla, mikä on edellytyksenä sille, että se taipuu verkostojen moninaisiin ja innovatiivisiin tavoitteisiin. Webinaarissa verkostojen edustajat tukivat ajatusta avoimesta, kehittävästä ja kevyestä viitekehyksestä, joka huomioisi verkostojen omat periaatteet ja tavoitteet ja jopa radikaalit ideat. Pilottiverkostojen palautteissa arviointiin ja arviointiryhmän osaamiseen haluttiin vahvemmin mukaan tutkimus sekä yhteiskunnallinen vuorovaikutus ja vaikuttavuus. Verkostojen tavoitteet ja toiminta eivät kohdistu ainoastaan koulutukseen, ja verkostoista useat hakevat globaalia vaikuttavuutta toiminnalleen.

Miltä pilotoitu laadunhallinnan viitekehys näyttää Karvin näkökulmasta? Arvioinnin viitekehyksessä ja kriteeristössä ei ole kovin paljon uutta Suomelle tai muille auditoiville, kehittävää arviointia toteuttaville maille. Vastaavaa mallia on Suomessa käytetty toistakymmentä vuotta. Ehkä innovatiivisuus viitekehyksessä tulee korkeakouluverkostojen tavoitteista ja toiminnasta sekä rohkeista uusista avauksista.

Tilivelvollisuusnäkökulma on pitkälle dominoinut keskustelua laadunhallinnasta Euroopan tasolla. Bolognan prosessi on nähty yhtenä tekijänä, joka vahvisti koulutusohjelmien akkreditointien merkitystä Euroopassa kehittävän arvioinnin kustannuksella (esim. Haakstad 2001, Westerheijden 2013). Euroopan komission roolia akkreditointijärjestelmän edistäjänä Euroopassa on myös korostettu (Amaral 2007). Vuoden 2015 Bologna Implementation Reportin mukaan noin kolmasosassa Euroopan maista toteutti korkeakoulujen laadunhallinnan arviointeja kehittävällä orientaatiolla. Se, mikä minulle näyttäytyy vanhan pyörittämisenä, onkin ehkä raikas tuulahdus uudesta. Kehittävän arvioinnin ja auditointimallin vahvistuminen eurooppalaisten korkeakoulujen laadunhallinnassa. Tälle peukutan.

Luottamus kaiken toiminnan perusta

Yksi webinaarin keskustelujen keskeisistä teemoista oli luottamus. Liz Marr, YUFE-pilottiarvioinnin puheenjohtaja painotti, että luottamus on kaiken yhteistyön ja toiminnan perusta. Sen täytyisi ulottua myös arviointiorganisaatioihin ja sääntelystä vastaaviin toimijoihin. Marr tosin totesi, että tämä on ehkä unelma tai kaukainen visio. Mutta miksi emme luottaisi toisiimme? kysyi Marr. Verkostojen edustajat toivat hienosti esiin, miten toiminnan lähtökohtana on ollut moninaisuuden kunnioittaminen ja sen hyödyntäminen, ja yhteistyötä rakennetaan luottamuksen ympärille. Verkostojen potentiaali onkin, että niissä luodaan mahdollisuuksia toisilta oppimiseen ja hyvien käytäntöjen hyödyntämiseen samalla, kun luodaan jotain uutta.

Eurooppalaiset korkeakouluverkostot jatkossa vahvemmin mukaan kehittämiseen

Laadunhallinnan viitekehyksen suunnitteluprosessi ei kaikilta osin näyttäydy täysin avoimena ja osallistavana. Ehkä yksi syy tähän on, että viitekehystä suunnitellaan rajatussa EU-rahoitteisessa projektissa projektikonsortion voimin. Esimerkiksi arvioinnin viitekehys ja kriteeristö eivät olleet avoimesti saatavilla pilottiprosessin aikana. Mitkä ovat eurooppalaisten korkeakouluverkostojen sekä kansallisten toimijoiden vaikuttamismahdollisuudet? Erityisesti korkeakouluverkostoilla voisi olla suurempi rooli kehittämisprosessin seuraavissa vaiheissa.

Kehittävän arvioinnin ideologiaan kuuluu vahvasti keskeisten tahojen osallistaminen arvioinnin suunnitteluun. Se myös loisi pohjaa sille, että viitekehys ehkä omaksuttaisiin osaksi omaa toimintaa, olisi tarkoituksenmukainen ja tukisi korkeakouluverkostojen kehittämistä.

Jännite yhtenäistämisen ja moninaisuuden hyväksymisen välillä

Kieltämättä tulee tunne, että samat keskustelut jylläävät vuosikymmenestä toiseen. Jännite laadunhallinnan yhtenäistämisen ja moninaisuuden kunnioittamisen välillä ei ole hävinnyt minnekään. Vaikka meillä on yhteiset eurooppalaiset laadunhallinnan kriteerit (ESG), ovat erilaiset korkeakoulujärjestelmät, kulttuurit ja kansalliset perinteet sekä säädökset ja ohjaus johtaneet erilaisiin ulkoisen laadunhallinnan malleihin Euroopassa. Joidenkin mielestä tämä on ongelma. Varmasti helpottaisi korkeakoulujen kansainvälistä yhteistyötä, jos eri puolin Eurooppaa laadunhallintaa arvioitaisiin samalla mallilla. Kansallisilla arviointimalleilla on muitakin tarkoituksia kuin kansainvälisen yhteistyön ja liikkuvuuden mahdollistaminen. Esimerkiksi Karvissa auditointimallin keskeinen tavoite on suomalaisten korkeakoulujen kehittämisen tukeminen ja eri toimijoiden osallistaminen prosessin.

Korkeakoulujen arviointineuvoston pitkäaikainen puheenjohtaja Riitta Pyykkö (2010, s.72) on osuvasti todennut:

Eurooppalaisella korkeakoulutuksen laadunvarmistuksella on edessään monia yh­teisiä haasteita. Keskeisin on yhtenäisyyden vaatimusten ja kansallisen suvereniteetin keskinäinen suhde ja tasapainoilu niiden välillä. Kansallisten arviointiorganisaatioi­den toiminta pohjautuu kansalliseen kontekstiin ja traditioihin sekä maan historian vaiheeseen. (…) Jotta arviointitoiminta tukisi korkeakoulujen toimintaa ja olisi kansallisesti uskottavaa, kansallista kontekstia tulisi kunnioittaa. Linjakasta on, että kun kunnioi­tetaan korkeakoulujen autonomiaa, tulee kunnioittaa myös kansallisten arviointielimi­en autonomiaa ja moninaisuutta.

Nyt onkin kiinnostavaa seurata, millä kärjellä viitekehystä lähdetään viemään eteenpäin. On myös hyvä huomioida, että tässä ollaan samalla luomassa uutta markkinaa eurooppalaisille arviointiorganisaatioille. Jos tällainen uusi markkina luodaan, olemme siinä kehityksessä mukana.

9.3.2021 EUniQ-webinaarin tallenne: https://www.youtube.com/watch?v=bCafzbv5ZNA

Lähteet

Amaral, A. (2007). Quality Assurance to Accreditation – A Satirical view. CHEPS, Towards a cartography of higher education policy change A Festschrift in Honour of Guy Neave (pp. 79-86). Center for Higher Education Policy Studies (CHEPS).

Haakstad, J. (2001). Accreditation: The new quality assurance formula? Some reflections as Norway is about to reform its quality assurance system. Quality in Higher Education, 7(1), 77-82.

Pyykkö, R. (2010). Korkeakoulujen arviointitoiminnan tausta ja kehitysvaiheet. Esko Korkeakoski & Päivi Tynjälä (toim.), Hyötyä ja vaikuttavuutta arvioinnista. Koulutuksen arviointineuvoston julkaisuja 50, 61-75.

Westerheijden, D.F. (2013). Achieving the focus on enhancement. R. Land & G. Gordon (toim.), Enhancing quality in higher education: international perspective (pp.39-48). International studies in higher education. Routledge.

 

Lisää tietoa

EUniQ:

NVAO:n sivuilla https://www.nvao.net/en/euniq 

Pilottiarviointien tulokset: https://www.nvao.net/en/euniq-pilot-evaluation-reports

Eurooppalaiset korkeakouluverkostot:

Opetushallituksen sivuilla https://www.oph.fi/fi/ohjelmat/eurooppalaiset-yliopistot

Euroopan komission sivuilla https://ec.europa.eu/education/education-in-the-eu/european-education-area/european-universities-initiative_en

Keskustele kirjoituksesta Karvin Facebook-sivulla

Teksti:

Mirella Nordblad

Mirella Nordblad

Mirella Nordblad työskentelee Kansallisessa koulutuksen arviointikeskuksessa johtavana arviointiasiantuntijana ja korkeakoulujen auditointien prosessivastaavana.