Varhaiskasvatuksen tehokkuuden arvioinnista sisällön arviointiin

Laura Repo, KT, arviointineuvos ja Janniina Vlasov, KT, arviointiasiantuntija, Kansallinen koulutuksen arviointikeskus

Viimeaikaisessa koulutuspoliittisessa keskustelussa huomio on kiinnittynyt aiempaa vahvemmin varhaiskasvatukseen. Tutkimuksen perusteella tiedämme, että varhaiskasvatus on monella tavoin vaikuttavaa ja nämä vaikutukset kohdistuvat paitsi lapsiin ja heidän perheisiinsä, myös laajemmin koko yhteiskuntaan. Varhaiskasvatuksella on kuitenkin havaittu olevan myönteisiä vaikutuksia vain silloin, kun se on riittävän laadukasta. Siksi se, mitä varhaiskasvatuksen arjessa tapahtuu, on merkityksellistä.

Varhaiskasvatuksella tarkoitetaan lapsen suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaa kokonaisuutta, jossa painottuu erityisesti pedagogiikka. Lain mukaan varhaiskasvatuksen järjestämisen lähtökohtana tulee olla lapsen etu. Tällöin myös varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin ja sitä seuraavan kehittämisen tulee pyrkiä vahvistamaan lapsen edun ensisijaisuutta.

Mitä sitten on laadukas varhaiskasvatus? Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) tehtäväksi asetettiin vuonna 2015 ensimmäistä kertaa Suomessa ryhtyä kehittämään varhaiskasvatuksen arviointia sen laadun varmistamiseksi. Työn ensimmäinen vaihe valmistui syksyllä 2018, kun Karvi julkaisi kansalliset varhaiskasvatuksen laatua kuvaavat määritelmät, indikaattorit. Samassa yhteydessä julkaistiin laaja tutkimuskooste siitä, mistä suomalaisen varhaiskasvatuksen laatu tänä päivänä koostuu. Indikaattorien tarkoitus on tarjota varhaiskasvatuksen järjestäjille selkeät kuvaukset siitä, mitä varhaiskasvatuksessa tulee tapahtua, jotta se olisi laadukasta ja lapsen edun mukaista.

Varhaiskasvatuksen laadun määrittely on sidoksissa arvoihin, jotka kertovat siitä, mitä varhaiskasvatuksessa tavoitellaan ja miksi jotakin asiaa pidetään tärkeänä.  Arvot ohjaavat näin myös arviointia. Arvioinnin lähtökohdat voivat poiketa toisistaan riippuen siitä, mitä tavoitellaan.  Siksi varhaiskasvatusta ohjaavista arvoista tulee käydä yhteiskunnallista keskustelua.

Yhteiskunnan rakenteet pakottavat arvioimaan esimerkiksi varhaiskasvatuksen taloutta ja tehokkuutta. Toisaalta kansainväliset trendit suuntaavat arvioimaan jopa viisivuotiaiden lasten oppimistuloksia. Molempien vaarana on, että näistä lähtökohdista tehtävien arviointien suositukset ovat lapsen edun toteutumisen kannalta vääriä, koska ne perustuvat kapeaan tietopohjaan ja yksinkertaistettuun ymmärrykseen kasvatuksen ja koulutuksen yhteiskunnallisista merkityksistä.

Arviointien perusteella tehdään kuitenkin varhaiskasvatusta ohjaavia johtopäätöksiä ja politiikkasuosituksia. On siis merkityksellistä pohtia, miksi ja ketä varten toimintaa arvioidaan ja kehitetään sekä mitä tiedolla tehdään.

Kansallinen koulutuksen arviointi perustuu niin sanotulle kehittävän arvioinnin periaatteelle. Sille tunnusomaista on, että arviointi pohjautuu toimijoiden väliseen luottamukseen. Varhaiskasvatuksessa luottamukseen perustuvalla arvioinnilla pyritään rakentamaan arviointikulttuuria, jossa kontrolliin tai tilivelvollisuuteen perustuvien menetelmien sijaan arviointi pohjautuu toimijoiden väliseen avoimeen keskusteluun ja dialogiin. Arvioinnin tehtävänä on auttaa  varhaiskasvatuksen henkilöstöä  kehittämään työkäytäntöjään. Tällainen kehittämiseen tähtäävä arviointi palvelee eri tarkoitusta kuin varhaiskasvatuksen lakisääteisten velvoitteiden valvonta, joka on aluehallintovirastojen sekä kuntien tehtävä.

Karvin tehtävänä on kehittää varhaiskasvatuksen laadun arviointia siten, että se tuottaa kehittämistyön pohjaksi tietoa lapsen kohtaamasta laadusta, kuten vuorovaikutuksesta, pedagogiikasta ja toiminnan sisällöistä. Kehitettävän mallin avulla turvataan tasalaatuiset varhaiskasvatuspalvelut ja tuotetaan monipuolista arviointitietoa niin paikallisen kehittämisen kuin poliittisen päätöksenteon tueksi.

Suomella on tavoite nostaa varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten määrää, joka nyt jää selvästi jälkeen muista Pohjoismaista sekä EU-maiden keskiarvosta. Varhaiskasvatus nähdään aiempaa useammin tehokkaana investointina tulevaisuuteen. Lapset tulisi kuitenkin nähdä arvokkaina kansalaisina, joilla on tasavertainen oikeus saada heidän senhetkistä hyvinvointiaan ja hyvää arkeaan tukevaa mielekästä varhaiskasvatusta, jonka toteutumista tuleva laadun arviointijärjestelmä tukee.