Arvioinnin ihanuudesta – ja vähän kurjuudestakin

Markus Laitinen, kansainvälisten asioiden päällikkö, Helsingin yliopisto

Kun Karvista otettiin yhteyttä elokuussa 2018 ja pyydettiin mukaan Maahanmuuttajat korkeakoulutuksessa -hankkeen arviointiryhmään, olivat tunteet vähän ristiriitaiset. Vaikka olin ollut erilaisten arviointien ja auditointien kanssa tekemisissä, ei minulla ollut aiempaa kokemusta tämäntyyppiseen arviointiin osallistumisesta. Lisäksi mietin, kuuluvatko maahanmuuttajaopiskelijat siihen vahvimpaan ammatilliseen osaamisalueeseeni eli kansainväliseen korkeakoulutukseen.

Täytyy myöntää, että hetken pohdin myös sitä, millaisia vaikutuksia tällaiseen hankkeeseen lähtemisellä olisi: Leimautuisinko ”maahanmuuttaja-asiantuntijaksi”? Voisiko sosiaalisen median käyttöä jatkaa samaan tapaan kuin ennenkin?

Päätin kuitenkin heittää epäilyt syrjään ja lähteä katsomaan, mitä uusia kokemuksia arviointiryhmä toisi tullessaan. Kuulin, että arviointiryhmässä meillä jokaisella olisi oma tulokulmansa ja osaamisalueensa teemaan. Lisämotivaatiota mukaan lähtemiselle antoi se, että arvioinnissa tarkasteltaisiin ensimmäistä kertaa opiskelijoita, jotka ovat tulleet Suomeen muussa kuin opiskelutarkoituksessa. Tämä ryhmä on parissakin mielessä väliinputoaja; ei kansainvälinen, ei peruskotimainen, vaikeasti määriteltävissä ja lähtökohtaisesti huonosti tunnistettu, mutta lukumääräisesti kasvavana suuren yhteiskunnallisen merkityksen omaava.

Halusin olla mukana tässä uraauurtavassa työssä. Ensin tietysti piti saada työnantajan suostumus, mutta kuten tavallista, Helsingin yliopistossa arvostetaan aktiivisuutta oman varsinaisen tehtävän ulkopuolella, eikä esimieheni kauaa miettinyt ennen suostumuksensa antamista.

Arviointiryhmäytymistä ja opiskelijatarinoita

Meillä on toistaiseksi takana useita valmistelevia kokouksia Karvin toimitiloissa Helsingin Postitalossa sekä arviointikäyntejä suomalaisissa ammattikorkeakouluissa. Alusta alkaen henki arviointiryhmässä on ollut erittäin hyvä, mistä on ehdottomasti ollut hyötyä varsin intensiivisessä kevään työskentelyssä. Virallisten sähköisten työskentelyalustojen lisäksi epävirallista viestintää ryhmän sisäisessä Messenger-ryhmässä on ollut runsaasti, ja sitä voi aiheellisesti kutsua ajoittain värikkääksikin – useimmiten suoraan arviointiin liittyväksi, ei tosin aina. Jotkut ryhmän jäsenistä ovat niin omistautuneita ryhmään kuulumiselle, että päätyivät valitsemaan yhtenäiset arviointijalkineetkin. Itselleni ei toistaiseksi ole löytynyt oikeaa kokoa (46–47).

Arviointiryhmän opiskelijajäsenet David ja Getuar ovat tehneet meihin lähtemättömän vaikutuksen aktiivisuudellaan ja omakohtaisella kokemuksellaan siitä, millaista on olla maahanmuuttajataustainen opiskelija Suomessa.

Opiskelijoista puheen ollen parasta tässä arvioinnissa toistaiseksi on ollut maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden kohtaaminen arviointikäynneillä. Kun omassa työssä ei enää säännöllisesti kohtaa opiskelijoita, ovat keskustelut heidän kanssaan olleet todella energisoivia. Opiskelijoiden taustat ja tarinat ovat olleet hyvinkin erilaisia, mutta heitä on yhdistänyt voimakas halu kouluttautua sekä olla osa omaa korkeakouluaan ja suomalaista yhteiskuntaa. Kaikki ei välttämättä aina ole mennyt kuin Strömsössä, mutta ehkä juuri siksi he ovat tehneet vaikutuksen.

Loppuraportti: Pantomiimia, nukketeatteria, kuiskaamista vai jotain muuta?

Tätä kirjoittaessa arviointihankkeessa on edessä vielä arviointiraportin koostaminen ja siihen liittyvä pohjatyö. Puheenjohtajamme Maija on hiukan joutunut suitsimaan luovimpia ajatuksiamme siitä, että kirjallisen loppuraportin sijasta voisimme raportoida pantomiimin tai nukketeatterin keinoin. Tai että raportti tehtäisiin äänitiedostoksi kuiskaamalla. Aika näyttää, mihin kaikkeen päädymme, mutta sen olemme päättäneet, että perinteisen kirjallisen raportin rinnalla tahtoisimme kokeilla uudenlaisia tapoja viestiä arviointituloksista.

Aloitin tämän blogin kirjoittamisen valitsemalla otsikon ja huomaan, etten ole juuri arvioinnin kurjuudesta mitään maininnut. Se on ainakin selvä, että arvioinnin positiiviset puolet ammatillisesti ja henkilökohtaisesti ovat selkeästi ylittäneet kaiken muun. Jos kaikki arvioinnit ovat tällaisia, voin suositella!