Erityinen tuki on kuuntelua, kunnioitusta ja kannustamista

Ammatillisessa koulutuksessa erityisen tuen tavoitteena on mahdollistaa ammattiin opiskelu niille opiskelijoille, joilla on oppimisvaikeuksien, vamman, sairauden tai muun syyn vuoksi tavanomaista enemmän haasteita opiskelussaan ja oppimisessaan. Opiskelijoiden tuen tarpeet voivat olla hyvin erilaisia, minkä vuoksi tuen suunnittelu yksilöllisesti on tärkeää.

Tuen avulla edistetään opiskelijan ko­konaisvaltaista hyvinvointia. Osa opiskelijoista tarvitsee pedagogisten tukitoimien lisäksi myös muuta tukea. Erityisessä tuessa korostuukin moniammatillinen ja monialainen yhteistyö.

Opetushallitus järjesti marraskuun lopussa ammatillisen koulutuksen erityisen tuen päivät, joiden aikana kuultiin monia mielenkiintoisia puheenvuoroja eri näkökulmista. Opiskelukyvystä ja koulukuntoisuudesta puhunut erikoislääkäri, nuorisolääketieteen dosentti Silja Kosola kiteytti kohtaamisen taidon kolmeen osa-alueeseen: kuunteluun, kunnioitukseen ja kannustukseen. Nämä ovat keskeisiä asioita myös erityisessä tuessa.

Onnistumisen kokemuksista innostusta ja uusiutuvaa energiaa oppimiseen

Karvi toteutti vuosien 2020–2021 aikana ammatillisen koulutuksen erityisen tuen arvioinnin. Arviointihankkeessa haastatellut opiskelijat arvostivat välittävää kohtaamista. Opettajien ja ohjaajien aito kiinnostus, opiskelijan kuunteleminen ja hänen ajatustensa ja kokemustensa arvostaminen ovat tärkeitä edellytyksiä yksilölliselle tuen suunnittelulle ja toteutukselle. Osa opiskelijoista kertoi, että ilman erityistä tukea he eivät olisi millään selvinneet opinnoistaan. Tämä kuvastaa tuen suurta merkitystä opiskelijoille.

Opiskelijoiden onnistumisen kokemukset liittyivät usein käytännön töihin ja tehtäviin, kuten ammattiopintoihin, työsalitoimintaan tai näyttöihin. Vaikeudet liittyivät yleensä opintojen teoriaosuuksiin, yhteisiin tutkinnon osiin ja kirjallisiin tehtäviin. Ammattiin opiskelevalle nuorelle on tärkeää saada kokemuksia siitä, että hän on oikealla alalla ja onnistuu opinnoissaan.  Onnistumisen kokemukset saavat aikaan positiivista kehää, innostusta ja uusiutuvaa energiaa oppimiseen. Sopiva tuki ja ohjaus puolestaan lisäävät opiskelijan mahdollisuuksia onnistua. Opiskelijoiden haastatteluissa nousi kuitenkin esille, että opettajissa ja ohjaajissa on myös eroja asennoitumisen ja tukemiseen liittyvän osaamisen suhteen.

Erityinen tuki edellyttää vahvaa pedagogista osaamista ja yhteistyötä

Ammatillisen koulutuksen erityisen tuen päivillä yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta puhunut professori Kristiina Brunila toi esille, että avun tai tuen tarpeessa olevat nuoret nähdään usein yksilöön kiinnitettyjen ongelmien, puutteiden tai poikkeavuuksien kautta. Tätä ajattelua olisi hänen mukaansa tärkeää laajentaa siten, että nuorten kohtaamia ongelmia tarkasteltaisiin entistä enemmän ympäröivän yhteiskunnan ja yhteisöjen rakenteista, käytännöistä, oletuksista ja asenteista käsin.

Inkluusioajattelu lähtee siitä, että kaikki opiskelijat kuuluvat mahdollisimman pitkälle samaan oppimisyhteisöön ja kaikilla on mahdollisuus osallisuuteen ja toimijuuteen yhteisössä. Ryhmäytyminen, yhteisöllisyyden kokemukset ja vertaistuki ovat tärkeässä roolissa. Inklusiivinen pedagogiikka asettaa haasteita opettajien ja ohjaajien osaamiselle sekä yhteistyölle: tarvitaan monipuolisia kohtaamisen taitoja, tuen ja ohjauksen menetelmiä sekä yhteistyön muotoja, jotta yksilöiden ja ryhmien erilaisiin tarpeisiin voidaan vastata.

Erityisen tuen päivillä puhuneet erityisopettajakoulutuksen lehtorit Seija Eskola ja Päivi Pynnönen nostivat esille tärkeitä havaintoja ammatillisten erityisopettajien työstä ja työn muutoksista. Erityisen tuen opiskelijoiden opetukseen ja ohjaukseen osallistuvat käytännössä kaikki opettajat ja ohjaajat. Erityisopettajilla on entistä suurempi rooli tuen suunnittelussa, koordinoinnissa, seurannassa sekä muun opetushenkilöstön tukemisessa ja moniammatillisessa yhteistyössä. Toimenkuva on laaja ja edellyttää erityispedagogisen osaamisen lisäksi monipuolista verkosto- ja kehittämisosaamista.

Karvin toteuttamassa erityisen tuen arvioinnissa havaittiin, että varsin monilla ammatillisten ja yhteisten tutkinnon osien opettajilla oli epäselvyyttä erityiseen tukeen liittyvistä vastuista ja työnjaosta. Osaltaan tässä on kysymys tiedonkulun haasteista eli siitä, miten opiskelijalle sovitut tukitoimet saadaan tiedoksi kaikille opiskelijaa opettaville ja ohjaaville. Toisaalta tämä liittyy myös haasteisiin määritellä ja kuvata opiskelijan tuen tarpeet ja tukitoimet niin, että opettajat ja ohjaajat saavat riittävästi tietoa konkreettisista tuen toteuttamisen tavoista. Kysymys on myös henkilöstön osaamisesta, jossa on vaihtelua. Arviointitulosten mukaan opetus- ja ohjaushenkilöstön sekä työpaikkaohjaajien osaamista erityisessä tuessa tulee kehittää suunnitelmallisemmin ja riittävä osaaminen tulee varmistaa kaikilla koulutusaloilla. Suositeltavaa on, että koulutuksen järjestäjät kehittävät samanaikaisopetusta ja -ohjausta osana erityisen tuen toteutusta. Jaetun asiantuntijuuden merkitystä ja erityisopettajien konsultatiivista roolia on myös tärkeää vahvistaa.

Erityisen tuen suunnittelu ja toteuttaminen edellyttää riittäviä henkilöstöresursseja ja ajallisia resursseja. Arviointitulosten mukaan tilanne vaihtelee koulutusaloittain. Tästä syystä onkin tarpeen, että järjestäjätasolla tehdään entistä näkyvämmäksi resurssien kohdentuminen erityiseen tukeen ja kehitetään kohdentumisen seurantaa. Näin resurssien riittävyyttä voidaan arvioida ja resursseja suunnata tarkoituksenmukaisella tavalla koulutusalojen, tutkintomuotojen ja toimipaikkojen kesken.

Tuen tasojen ja muotojen rajapintoihin tarvitaan selkeyttä

Karvin arvioinnin mukaan tuen, erityisen tuen ja vaativan erityisen tuen rajapintoja ja keskinäistä suhdetta on tarpeen selkeyttää ammatillisessa koulutuksessa. Osalla yleisissä oppilaitoksissa opiskelevista erityisen tuen opiskelijoista tuen tarpeet ovat niin suuria, että oppilaitoksen tuen muodot ja henkilöstön osaaminen eivät riitä. Keskeistä on varmistaa vaativan erityisen tuen saatavuus ja koulutuspaikkojen riittävyys. Myös opiskelijoiden mahdollisuutta siirtyä tarvittaessa tuen muodosta toiseen tulee kehittää ja yleisten oppilaitosten ja erityisoppilaitosten yhteistyötä tiivistää.

Ammatillisen koulutuksen erityisen tuen päivillä puhunut opetusneuvos Anne Ekroth kertoi opetus- ja kulttuuriministeriön tarttuneen vaativan erityisen tuen saatavuuskysymykseen. Ministeriö on käynyt keskustelua erityisoppilaitosten ja vaativan erityisen tuen rajatun tehtävän omaavien järjestäjien kanssa koulutuspaikkojen riittävyyden varmistamiseksi. Tuoreessa oppivelvollisuuden laajentamiseen liittyvässä rahoituspäätöksessä painopisteenä ovat vaativaa erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat.