Kenen ääni kuuluu koulutuksen kehittämisessä?

Kansallisia koulutuksen arviointeja toteutettaessa osallistetaan ja kuullaan laajasti eri ryhmiä: kehittämisestä ja päätöksistä vastaavia tahoja, koulujen ja oppilaitosten johtoa, opetus- ja ohjaushenkilöstöä, sidosryhmiä ja huoltajia. Erityisesti arvioinneissa tulee kuitenkin kuulla keskiössä olevia oppijoita – lapsia ja nuoria. Lasten ja nuorten oikeus tulla kuulluksi on kirjattu myös YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen ja Suomessa kansalliseen lapsistrategiaan. Arviointi- ja tutkimustiedon tuottajat, Karvi mukaan lukien, kantavat siis vastuuta siitä, kenen ääni kuuluu. Vastuullamme on tuoda esiin lasten ja nuorten ääntä.

Moninäkökulmaisuus, vuorovaikutteisuus ja kehittävä arviointi ovat olleet koulutuksen arviointitoiminnan tunnuspiirteitä jo hyvin pitkään. Kehittävässä arvioinnissa kuulluksi tuleminen ja arvostava kohtaaminen muodostavat toiminnan arvopohjan. Itsearviointi, oma toiminnan reflektiivinen tarkastelu ja esimerkiksi vertaisarviointi ovat kehittävän arvioinnin menetelmiä. Kysymys on yhteisestä tiedonrakentamisesta ja osaamisen sekä ymmärryksen lisääntymisestä. Lasten ja nuorten kuuleminen lähtee heidän lähtökohdistaan. Tärkeää on mahdollisuus keskustella ja pohtia asiaa esimerkiksi vertaisryhmissä nuorten kesken.

Poikkeusoloissa lasten ja nuorten kuuleminen nousee entistä tärkeämmäksi

Lasten ja nuorten kuuleminen sekä kokemukseen perustuvan tiedon kerääminen on erityisen tärkeää poikkeusaikana. Oppimisessa ja opiskelussa on tapahtunut ennalta arvaamattoman suuria muutoksia kuluneen vuoden aikana. Koronaepidemian vaikutukset lasten ja nuorten elämään ovat olleet huomattavan suuria.

Karvin tuoreen arvioinnin mukaan poikkeusoloissa tapahtunut opiskelu on koettu henkisesti kuormittavaksi, ja tilanne on vaikuttanut merkittävästi opiskelijoiden jaksamiseen ja opiskelumotivaatioon. Huoli opiskelijahyvinvoinnista koskee kaikkien koulutusasteiden oppilaita ja opiskelijoita. Oppilaiden ja opiskelijoiden saama tuki ei ole ollut riittävää. Opetus- ja ohjaushenkilöstö on myös kokenut oppilaiden ja opiskelijoiden kanssa tapahtuvan vuoro­vaikutuksen selkeästi vaikeammaksi poikkeusolojen aikana normaalitilanteeseen verrattuna. Arvioinnin mukaan lähiopetuksen ja -ohjauksen puute saa aikaan tuen tarvetta erityisesti oppijoilla, joilla on muita enemmän ongelmia opintojen etenemisessä. On ensiarvoisen tärkeää, että tukea tarvitsevien oppijoiden tarpeita tunnistetaan tehokkaammin ja tarjotaan yksilöllistä tukea. Oppimiseen kohdistuvien ja sosiaalisten vaikutusten arviointia on jatkettava vielä myös akuutin poikkeustilanteen jälkeen, sillä osa tilanteen vaikutuksista hyvinvointiin ja opiskeluun voi ilmetä pidemmällä aikavälillä.

Osallistamisen ja kuulluksi tulemisen lisäksi on tärkeää tehdä päätökset ja toimenpiteet näkyviksi. Poikkeustilanteessa tapahtuneet isot muutokset opiskelussa ja tilanteeseen liittyvä laaja epätietoisuus nostavat konkreettisten toimenpiteiden merkitystä entisestään. Avoimuus, pitkäjänteinen asioiden tilan arviointi ja seuraaminen sekä tietoon pohjautuva päätöksenteko lisäävät luottamusta. Luottamusta tulevaan rakennetaan myös kohdentamalla arviointeja siten, että voidaan tunnistaa vahvuuksia ja onnistumisia. Suomalaisesta koulutusjärjestelmästä vahvuuksia löytyy onneksi paljon. Niiden kannattelemana voidaan kulkea yli haastavienkin aikojen.

Poikkeustilanteen alkaessa vuosi sitten Karvi laati synteesin pitkällä aikavälillä arvioiduista suomalaisen koulutusjärjestelmän vahvuuksista ja kipukohdista. Synteesi toimi pohjana poikkeuksellisten opetusjärjestelyjen vaikutusten arvioinnille, joka toteutettiin kevään ja syksyn 2020 aikana ja jonka raportti toimenpidesuosituksineen on nyt julkaistu. Arvioinnin tulosten yhteisen käsittelyn tueksi ja opiskelijoiden näkemysten kuulemiseksi Karvi järjestää webinaarin otsikolla Kuulunko mä? – Opiskelijoiden hyvinvointi ja yhteisöllisyys poikkeusoloissa. Tilaisuus on samalla osa Karvin osallistumista Ylen koordinoimaan Hyvin sanottu / Bra sagt -hankkeeseen, joka pyrkii vahvistamaan suomalaisen keskustelukulttuurin parhaita puolia ja luomaan turvallisia keskusteluympäristöjä. Keskusteluympäristöjen tulee olla turvallisia myös lapsille ja nuorille, sillä osallistuminen ja aktiivinen kansalaisuus ovat lasten ja nuorten oikeuksia ja hyvinvoinnin edistäjiä.