Oppivelvollisuus laajenee – ohjauksen merkitys korostuu

Eduskunta hyväksyi hallituksen esittämän oppivelvollisuuslain ja oppivelvollisuusiän nostamisen 18 ikävuoteen. Samalla eduskunta hyväksyi toisen asteen tutkinnon suorittamisen maksuttomuuden. Peruskoulun keskeyttäminen tai ilman peruskoulun jälkeistä jatkopaikkaa jääminen on Suomessa melko harvinaista, mutta osa nuorista tarvitsee lisäaikaa suunnan miettimiseen esimerkiksi valmentavassa koulutuksessa. Toisella asteella keskeyttäminen ja ilman toisen asteen tutkintoa jääminen ovat olleet keskeisiä huolenaiheita, joihin oppivelvollisuuden laajentamisella pyritään löytämään ratkaisuja.

Koulutusjärjestelmän, työmarkkinoiden ja yhteiskunnan muutosten myötä nuorten koulutus- ja ammatinvalinta on monimutkaistunut. Ensiarvoisen tärkeää on, että oppilaat saavat tarvitsemaansa ohjausta koulutus- ja uravalintoihinsa perusopetuksessa. Riittävä ohjaus opintoihin kiinnittymiseksi tulee turvata myös uusien opintojen alussa.

Vaihtoehtoja, valintoja ja uusia alkuja

Perusopetuksen aikana oppilaat orientoituvat opintojen jatkamiseen toisella asteella sekä tekevät koulutuspolkuunsa ja ammatilliseen suuntautu­miseensa liittyviä valintoja ja ratkaisuja. Ohjauksen keskeisenä tehtävänä on tukea oppilaiden itsetuntemuksen kehittymistä, lisätä tietoisuutta erilaisista vaihtoehdoista ja mahdollisuuksista, kehittää valmiuksia valintojen ja päätösten tekemiseen sekä antaa eväitä elämän muutostilanteiden kohtaamiseen. Karvi julkaisi alkuvuodesta 2020 arvioinnin ohjauksen toimivuudesta perusopetuksessa, toisella asteella ja nivelvaiheen koulutuksissa.

Arviointitulosten mukaan perusopetuksessa jatko-opintoihin ja uravalintoihin ohjauksen saatavuus ja saavutettavuus ovat pääosin hyvällä tasolla. Valtaosa opiskelijoista oli saanut tarvitsemaansa henkilökohtaista ohjausta jatko-opintojen suunnitteluun, ja enemmistö koki itsetuntemuksensa sekä tiedonhankinta- ja päätöksentekotaitojensa kehittyneen hyvin peruskoulussa.

Osa jää ilman riittävää tukea ja ohjausta

Osa opiskelijoista olisi kuitenkin tarvinnut enemmän ja paremmin tarpeitaan vastaavaa ohjausta. Jos nuorella on vaikeuksia oman suunnan pohtimisessa sekä valintojen ja päätösten tekemisessä perusopetuksen jälkeisistä opinnoista, tarvitaan enemmän mahdollisuuksia keskustella ohjaajan kanssa. Myös toisella asteella ja nivelvaiheen koulutuksissa osa opiskelijoista olisi arvioinnin mukaan tarvinnut enemmän tukea opintoihinsa kiinnittymiseen.

Opiskelijat, joilla oli kokemuksia oppimiseen liittyvistä vaikeuksista tai jotka olivat peruskouluaikana joutuneet toistuvasti kiusaamisen kohteeksi, kokivat muita useammin, että heitä ei riittävästi kannustettu pohtimaan jatko-opintovaihtoehtoja, ja että ohjaajilla ei ollut riittävästi aikaa keskustella heidän kanssaan. Nämä opiskelijat myös kokivat itsetuntemuksensa sekä tiedonhankinta- ja päätöksentekotaitojensa kehittyneen heikommin kuin muut opiskelijat.

Kokemukset kiusaamisesta ja oppimiseen liittyvistä vaikeuksista heijastuivat myös perusopetuksen jälkeisten opintojen käynnistymiseen. Esimerkiksi opiskelijaryhmään kuulumisen tunne ei ollut yhtä vahva kiusaamista tai oppimisen vaikeuksia kokeneilla kuin muilla opiskelijoilla. Tästä syystä toimia oppilaiden ja opiskelijoiden hyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden edistämiseksi ja kiusaamisen ehkäisemiseksi tulee tehostaa kaikilla koulutusasteilla.

Ohjauksen muodoissa on kehitettävää ja erilaisiin jatko-opintovaihtoehtoihin tutustumista tarvitaan enemmän

Arvioinnin mukaan ohjauksen muodoista yksilöohjaus toimii hyvin koulutus- ja uravalintojen tukena, mutta tämän lisäksi tulee aktiivisesti hyödyntää ja kehittää muita vuorovaikutteisia menetelmiä, kuten ryhmäohjausta ja vertaisohjausta. Lisäksi luokkamuotoista ohjausta tulee kehittää tukemaan entistä paremmin oppilaiden jatko-opintojen pohdintaa, suunnittelua ja päätöksentekoa. Opinto-ohjaajien perus- ja täydennyskoulutuksessa on tärkeää varmistaa, että ohjaajat hankkivat riittävät valmiudet erilaisiin ohjauksen muotoihin ja työtapoihin. Myös oppilaiden ja opiskelijoiden mahdollisuuksia vaikuttaa ohjauksen sisältöihin ja toteutukseen sekä osallistua ohjauksen kehittämiseen tulee lisätä.

Arviointitulosten mukaan erilaisiin jatko-opintopaikkoihin liittyvää tietoa ja tutustumismahdollisuuksia on tarpeen lisätä. Erityisesti valmentaviin ja vapaan sivistystyön koulutuksiin sekä nuorten työpajoihin liittyvää tiedottamista ja tutustumismahdollisuuksia tarvitaan lisää perusopetuksessa. Monelle nuorelle nämä ovat tärkeitä paikkoja pohtia omia jatko-opintovaihtoehtoja. Samalla on huolehdittava siitä, että ohjausta antavilla henkilöillä on riittävästi tietoa eri koulutusvaihtoehdoista ja niiden vaatimuksista. Työelämään tutustumista ja TET-jaksoja tulisi kehittää menetelmällisesti niin, että ne palvelevat oppilaita paremmin jatko-opintoihin ja uravalintoihin liittyvässä suunnittelussa ja päätöksenteossa.

Opintojen jatkamista ja uravalintoja koskeva pohdinta on jatkumo, jossa oppilaat vähitellen selkiyttävät omaa suuntautumistaan. On siis tärkeää, että tätä pohdintaa tukevaa ohjausta toteutetaan suunnitelmallisesti myös ennen perusopetuksen päättöluokkaa.

Perusopetuksen jälkeisten opintojen alkuvaiheessa varmistettava riittävä ohjaus

Opintojen alkuvaiheen ohjaus, neuvonta ja muu tuki ovat tärkeitä tekijöitä opiske­lijoiden opintoihin kiinnittymisen kannalta. Opintojen alussa opiskelijat orientoituvat opiskelu­paikkaan, opintoihin ja oppimisympäristöihin sekä tutustuvat muihin opiskelijoihin ja opetus- ja ohjaushenkilöstöön. Ohjauksella tuetaan käynnistyvien opintojen suunnittelua sekä vahvistetaan opiskelijoiden koulutus- ja urasuunnitelmia.

Arvioinnin tulosten mukaan lukiokoulutuksessa ja ammatillisessa koulutuksessa ohjauksen saatavuus ja saavutettavuus opintojen alkuvaiheessa ovat pääosin hyvällä tasolla. Opiskelijat olivat saaneet tarvitsemaansa tietoa opintojen tavoitteista ja sisällöistä. Opiskelijoiden tarpeita ja tavoitteita huomioidaan melko hyvin opintojen suunnittelussa, mutta heidän elämäntilanteensa tulisi ottaa kokonaisval­taisemmin huomioon, ja oppimisen vaikeuksiin ja oppimistaitoihin liittyvässä tarvelähtöisessä tuessa on kehitettävää molemmilla sektoreilla. Tarpeista lähtevällä ohjauksella tue­taan opiskelijoiden sitoutumista opintoihin ja vähennetään opintojen keskeyttämistä, mutta tarvittaessa myös autetaan opiskelijaa esimerkiksi koulutuksen tai tutkinnon vaihdossa.

Opintojen alkuvaiheessa on tärkeää varmistaa, että opiskelijat saavat riittävästi ohjausta opintojen suun­nitteluun sekä henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman tai osaamisen kehittämissuunnitelman laatimiseen. Suunnitelman laadintaan ja toteutumisen seurantaan tulee olla menettelyt, jotka on kirjattu järjestäjän ja koulujen tai oppilaitosten ohjaussuunnitelmaan. Henkilökohtaistamiseen liittyy myös opiskelijoiden tuen tarpeiden selvittäminen. Heti opintojen alkuvaiheessa on tärkeää tunnistaa opiskelijan mahdolliset erityistarpeet ja huomioida ne ohjauksessa ja tuen muodoissa.

Opiskelijoiden urasuunnittelutaitojen kehittymistä tulisi vahvistaa toisen asteen opinnoissa ja ohjauksessa. Tärkeää on, että opiskelijoiden pohdinta jatko-opintoihin ja työuraan liittyvistä vaihtoehdoista käynnistyy opintojen alusta lähtien.

Laajenevan oppivelvollisuuden tavoitteena on, että jokainen peruskoulun päättävä nuori suorittaa toisen asteen koulutuksen. Tätä tavoitetta tukee se, että oppilaat saavat perusopetuksen aikana riittävästi mahdollisuuksia tutustua eri opintovaihtoehtoihin, pohtia niiden soveltuvuutta itselleen sekä kehittää valmiuksiaan tehdä jatko-opintoihin ja ammatilliseen suuntautumiseen liittyviä valintoja ja ratkaisuja.

Riittävä ohjaus ja oikein kohdentuvat tukitoimet valmentavan ja toisen asteen koulutuksen alussa edesauttavat opiskelijan kiinnittymistä opintoihin, vähentävät keskeyttämisriskiä ja vahvistavat opiskelijan tunnetta oman opintopolun löytymisestä.

Jani Goman, Niina Rumpu

Arviointineuvos Jani Goman ja arviointiasiantuntija Niina Rumpu toimivat asiantuntijoina Karvin arvioinnissa ohjauksen toimivuudesta perusopetuksessa, toisella asteella ja nivelvaiheen koulutuksissa.