Osaavia humanisteja tulevaisuudessakin

Professori Riitta Pyykkö, Turun yliopisto

Pääsihteeri Kimmo Levä kiinnitti blogissaan huomiota humanistien osaamisen ja työelämän tarpeiden kohtaanto-ongelmaan. Toisaalta hän nosti vahvuudeksi alan tutkintojen ja osaamisen laaja-alaisuuden. Juuri se mahdollistaa tulevaisuuden toimintaympäristön muutoksiin vastaamisen. Levä muistutti myös siitä, että humanistien työllistymistä ei voi pitää huonona, vaikka se onkin tekniikan ja kaupan alalta valmistuneita alhaisempi. Tämä tuli esiin humanistisen alan korkeakoulutuksen arvioinnissa.

Osaamisen tunnistaminen vahvemmaksi

Humanistien osaamista ei tunneta eivätkä alalta valmistuneet aina itsekään osaa sitä riittävän hyvin kuvata. Tästä osaamisen sanoittamisen tarpeesta kirjoitti myös opiskelija Sini Saarinen blogitekstissään erityisesti kansainvälistymisosaamisen näkökulmasta.

Yksi selitys siihen, että humanistien osaamista ei riittävästi tunneta, löytynee siitä, että yliopistot eivät tee alalla systemaattista yhteistyötä työnantajien kanssa. Koulutuksen kehittämisessä hyödynnetään monenlaista tietoa, erityisesti opiskelijapalautekyselyitä, mutta työnantajille kyselyitä kohdennetaan vain satunnaisesti. Humanistien työnantajien kirjo on laaja ja vaikeasti haltuun otettava, mutta tyypillisimpiä historian, kulttuurien ja taiteen tutkimuksen sekä kielten alalta valmistuneiden työtehtäviä voidaan kuitenkin tunnistaa.

Osaamisen kohdalla on tärkeä myös katsoa tulevaisuuteen. Nyt alan profiilin onnistuneisuutta arvioidaan tavallisimmin hakijamäärien kehityksellä ja valmistuneiden työllistymisellä. Arvioinnin perusteella myös tulevaisuuden ennakointia tehdään, mutta varsinkin yliopistoissa siinä hyödynnetään eniten oman tieteenalan kehityksen seurantaa.

Profiloitumisesta apua koulutuksen kehittämiseen?

Yksi arvioinnissa tarkasteltu aihe oli yliopistojen profiloituminen. Tulosten mukaan tutkimuksessa on profiloiduttu, mutta koulutuksessa vain vähän, vaikka profiloitumisten tulisi kulkea rinnakkain. Profiloituminen on asia, joka näyttäytyy suuremmille ja pienemmille aloille tai oppiaineille eri valossa. Varsinkin pienemmissä tutkinto-ohjelmissa profiloituminen tulkitaan helposti poisvalinnoiksi. Suuremmilla aloilla se voisi olla sisällöllistä tai menetelmällistä suuntautumista. Voisiko vahvempi profiloituminen tehdä myös humanistisen alan osaamisen nykyistä näkyvämmäksi?

Pienten alojen profiloitumisenpelko on ymmärrettävä ja aito. Tarkoituksenmukaista työnjakoa kuitenkin tarvitaan. Ellei siihen päästä, uhkana on kaikkien pienten yksikköjen hiipuminen, mikä voitaisiin järkevällä yhteistyöllä estää. Nykyistä vahvempi yhteistyö on siten sekä edellytys että mahdollistaja. Yhteistyötä tarvitaan myös jatkuvan, elinikäisen oppimisen kehittämisessä.

Kansallista yhteistyötä vahvistettava

Alan sisäisen kansallisen yhteistyön vahvistaminen erityisesti yliopistosektorilla tunnistettiin myös arvioinnissa keskeiseksi kehittämiskohteeksi. Ammattikorkeakouluilla on toimiva kansallinen malli: Arenen humanistisen alan kehittämistyöryhmä. Mikko Tolonen painotti blogitekstissään yhteistyön välttämättömyyttä myös digitalisaation haltuunotossa ja humanistisen alan koulutuksen kehittämisessä.

Alakohtaisia verkostoja kuitenkin on. Vuosien mittaan on ollut useita hyviä hankkeita tai malleja, joissa yhteistyötä on kehitetty. Arvioinnissa nimettiin esimerkiksi 2000-luvun alun ”suuren tutkinnonuudistuksen” aikana tehty laaja yhteistyö, Unifin rakenteellisen kehittämisen ryhmät viitisen vuotta sitten, ja viime vuosilta opiskelijavalintojen uudistaminen sekä kärkihankkeet. Ne eivät toistaiseksi ole kuitenkaan tuottaneet pysyvämpiä yhteistyörakenteita.

Jotta meillä on osaavia humanisteja tulevaisuudessakin, yhteistyön pelosta on päästävä. Se edellyttää myös korkeakouluilta itseltään kannustimia ja arvostusta.