Positiivinen erityiskohtelu edistää yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon toteutumista

projektijohtaja Heidi Stenberg, Metropolia ammattikorkeakoulu

Karvin maahanmuuttajat korkeakoulutuksessa -arviointiryhmä on kuluneena vuonna vieraillut yhteensä 11 suomalaisessa korkeakoulussa ja yliopistossa. Arviointivierailujen tavoitteena on ollut selvittää ulkomaalaistaustaisten opiskelijoiden henkilökohtaista kokemusta yhteenkuuluvuudesta ja osallisuudesta korkeakouluyhteisössä. Opiskelijoiden kokemusten lisäksi arvioinnissa on kartoitettu korkeakoulujen ja opiskelijayhteisöjen luomia käytäntöjä yhteenkuuluvuuden ja osallisuuden kokemisen lisäämiseksi. Vierailut ovat olleet antoisia, ja nyt ryhmämme onkin arvioinnin siinä vaiheessa, että analysoimme ja kokoamme yhteen saamaamme arviointiaineistoa. Tässä blogissa minulla on ilo jakaa kanssanne pohdintaani aineistosta nousevista kysymyksistä liittyen yhdenvertaisuuden, koulutusmahdollisuuksien tasa-arvon ja positiivisen diskriminaation käsitteisiin.

Yhdenvertaisuus korkeakoulujen toimintaa ohjaavana periaatteena

Yhdenvertaisuus on ollut esillä tuoreessa OECD:n vuoden 2018 Education at a Glance -raportissa, jossa todetaan, ettei yleinen koulutustason nousu takaa Suomessakaan hyötyjä kaikille: ulkomailla syntyneet ansaitsevat selvästi vähemmän kuin samantasoisesti koulutetut Suomessa syntyneet. Tiedetään myös, että vanhempien koulutus, sukupuoli, maahanmuuttajatausta ja syntymämaa vaikuttavat koulutuspolkuun ja työllistymiseen (OKM 2018). Yhdenvertaisuuden käsite esiintyy laajasti korkeakoulujen toimintaa kuvaavissa kirjauksissa sekä johdon ja henkilöstön diskurssissa. Arviointimme kohteena olleiden korkeakoulujen johto ja henkilöstö korostivatkin arviointivierailuilla toimivansa yhdenvertaisesti ja vakuuttivat, että kaikki saavat samat palvelut ja että yhdenvertaisuuden periaate toteutuu tätä kautta. Karvin arviointiryhmän vierailujen yhdenmukainen havainto korkeakouluista olikin se, että arvioinnin kohteena olevia maahanmuuttaja- ja maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita ei ole tunnistettu korkeakoulujen strategisissa linjauksissa eikä läheskään aina myöskään operatiivisessa toiminnassa, koska tälle ei korkeakoulujen yhdenvertaisuustulkinnan pohjalta nähdä tarvetta.

Koulutusmahdollisuuksien tasa-arvon toteutuminen mietityttää

Koulutusmahdollisuuksien yhdenvertaisuutta korkea-asteen koulutuksessa on Suomessa tutkittu mm. opiskelijoiden sukupuolijakauman, valmistuneiden työmarkkinoiden ansiotason ja vanhempien koulutustaustan näkökulmasta. Suomalainen koulutuspolitiikka nojaakin retorisesti edelleen koulutusmahdollisuuksien tasa-arvoon: yhtenäiseen peruskouluun, avoimiin koulupolkuihin ja tasa-arvoisiin mahdollisuuksiin. Oikeudenmukaisen mahdollisuuksien tasa-arvon määritelmä sisältää ajatuksen vapaudesta: ”Oikeudenmukainen tasa-arvopohja nojautuu erilaisiin hyväksyttyihin identiteetteihin, positioihin ja statuksiin, yksilöjen välisten erojen ja ryhmien välisten suhteiden tunnistamiseen. – – Oikeudenmukaisuutta tavoitteleva koulutuspolitiikka tunnistaa myös yksilölliset ja sosiaaliset erot sekä yksilöiden tarpeet ja taipumukset.” (Silvennoinen ym. 2016, 73.) Toisin kuin korkeakouluissa käydyissä keskusteluissa korostui, yhdenvertaisuuden virallinen määritelmä korostaakin sitä, ettei yhdenvertaisuuden toteutuminen tarkoita ”kaikille samoja palveluita ja kohtelua”.

Pitäisikö siis tosiasiallisen yhdenvertaisuuden toteutumiseksi ja koulutusmahdollisuuksien tasa-arvon näkökulmasta tunnistaa eri opiskelijaryhmät ja eri ryhmien erot ja tarpeet?  

Arviointivierailujen opiskelijatyöpajoissa keskeisinä havaintoina nousivat eri opiskelijaryhmien kielelliset tarpeet sekä osallisuuden kokemukseen, ohjaukseen ja oppimiskulttuuriin liittyvät tarpeet. Toisaalta sekä henkilökunta että opiskelijat olivat usein sitä mieltä, ettei tausta ole se mielekkäin selittävä tekijä eroja tarkasteltaessa, vaan yksilölliset erot, esimerkiksi elämäntilanne, selittivät eroja paremmin. Arvointiamme varten kerätty tilastoaineisto osoittaa kuitenkin selkeitä eroja maahanmuuttajien ja kantaväestön opinto-oikeuksissa.

Maahanmuuttajataustaisten opinto-oikeuksia oli vähän (1 400), ja vuoden 2017 aineiston pohjalta ne olivat keskittyneet ammattikorkeakouluihin (56 %) sekä alempiin korkeakoulututkintoihin (33 %). Samana vuonna suomalaistaustaisten opiskelijoiden opinto-oikeudet (n. 267 650) jakautuivat vastaavasti ammattikorkeakoulututkintoon (44 %), alempiin korkeakoulututkintoihin (29 %) ja ylempään korkeakoulututkintoon (18 %). (Väätäinen & Sarparanta 2019). 

Positiivinen erityiskohtelu keinona edistää ulkomaalaistaustaisten integraatiota Suomeen

Arviointivierailuilla muutamat opiskelijat kertoivat aloittaneensa tutkintoon johtavat ammattikorkeakouluopinnot avoimen ammattikorkeakoulun tarjoaman väylän kautta. Avointa yliopistoa alun perin kehitettäessä tasa-arvotehtävä on ollut määrittelyissä vahvasti mukana. Alun perin avoimen opinnoista haluttiinkin tehdä saavutettavia ja mahdollisia kaikille. Alkuvaiheen kehityksessä avoin yliopisto nähtiin erityisesti aikuisten osaamisen kehittymisen koulutuksellisena välineenä ja myöhemmin myös väyläopintoja tarjoamalla tutkintoon johtavana koulutusväylänä nuorillekin (Haltia 2016). Suomenkieliset avoimessa yliopistossa ja ammattikorkeakouluissa tarjotut opinnot edellyttävät kuitenkin edistynyttä C1-kielitaitotason suomen kielen taitoa, jolloin korkeakoulujen avoimen opinnot eivät edistä parhaalla mahdollisella tavalla ulkomaalaissyntyisten nopeaa integraatiota suomalaiseen yhteiskuntaan.

Ammattikorkeakoulut ovat vuodesta 2010 järjestäneet ammattikorkeakouluopintoihin valmentavia opintoja. Osallistujien ja suoritettujen opintopisteiden määrä on kasvanut vuodesta 2017 alkaen. (Vipunen 2019). Karvin vuonna 2017 tekemän, valmentaviin koulutuksiin liittyvän selvityksen mukaan arviolta 1/3 valmentavan koulutuksen suorittaneista saavutti tutkinto-oikeuden korkeakouluun. Heistä neljännes (25 %) jatkoi opintoja avoimen väylän polkuopintojen kautta kohti tutkinto-opiskelua. 90 % tutkinto-oikeuksista sijoittui ammattikorkeakouluopintoihin ja 10 % yliopistoon. (Lepola 2017.)

Tulisiko ammattikorkeakoululaissakin mainittuja maahanmuuttajille suunnattuja valmentavia opintoja kehittää avoimen väyläopintojen mukaisiksi, jotta polku korkeakouluopintoihin olisi mahdollinen myös suoraan valmentavan koulutuksen kautta?

Yhdenvertaisuuslaissa säädetään, että viranomaisilla, koulutuksen järjestäjillä ja työnantajilla on velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta. Positiivinen erityiskohtelu on oikeutettua, jos sen tarkoituksena on tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistäminen.  Esimerkkejä positiivisesta diskriminaatiosta:

• kieli- tai muu koulutus maahanmuuttajille helpottamaan suomalaiseen yhteiskuntaan kotouttamista
• kiintiöt oppilaitokseen ryhmille, jotka ovat alttiita syrjinnälle tai ovat yhteiskunnallisesti heikommassa asemassa
• kohdistettua valmennusta tietylle ryhmälle oppilaitoksen valintakoetta varten (Yhdenvertaisuusvaltuutettu 2019).

Arvioinnin tässä vaiheessa mielessäni pyörivät kysymykset: 

Miten suomalaisissa korkeakouluissa ymmärretään ja halutaan ymmärtää tosiasiallinen yhdenvertaisuus? 

Millä keinoilla korkeakouluissa ja yliopistoissa pystyttäisiin edistämään tosiasiallista yhdenvertaisuutta?

Lähteet

Haltia N. 2016. Avoin yliopisto ja tasa-arvon muuttuvat tulkinnat. Teoksessa Silvennoinen H., Kalalahti M. & Varjo J. (toim.) 2016. Koulutuksen tasa-arvon muuttuvat merkitykset. Kasvatussosiologian vuosikirja 1. Suomen kasvatustieteellinen seura. Kasvatusalan tutkimuksia 73, 265–294.

Lepola L. 2017. Ammattikorkeakoulujen maahanmuuttajille järjestämä korkeakouluopintoihin valmentava koulutus vuosina 2010–2017. Karvi Julkaisut 2017:15

OKM 2018. OECD-vertailu: Naiset ja maahanmuuttajat hyötyvät koulutuksesta muita vähemmän. Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedote 11.9.2018. https://minedu.fi/artikkeli/-/asset_publisher/naiset-ja-maahanmuuttajat-hyotyvat-koulutuksesta-muita-vahemman (viitattu 19.10.2018)

Silvennoinen H., Kalalahti M. & Varjo J. (toim.) 2016. Koulutuksen tasa-arvon muuttuvat merkitykset. Kasvatussosiologian vuosikirja 1. Suomen kasvatustieteellinen seura. Kasvatusalan tutkimuksia 73, 351–366.

Vipunen 2019. Tutkintoon johtamaton AMK-opetus. Vipunen, (viitattu 2.8.2019).

Väätäinen H., Sarparanta T. 2019. Maahanmuuttajataustaiset korkeakouluopiskelijat ovat osa kansainvälistyvän Suomen kansallista potentiaalia. Karvin blogi (viitattu 15.8.2019).

Yhdenvertaisuusvaltuutettu 2019. Mikä ei ole syrjintää? (viitattu 15.8. 2019).