Lausunto esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden luonnoksesta (OPH-3855–2024 /esiopetus)

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (myöhemmin Karvi) kiittää mahdollisuudesta lausua esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden luonnoksesta (OPH-3855-2024 /esiopetus). Pidämme perusteluonnosta ja siihen tehtyjä päivityksiä ja lisäyksiä onnistuneina. Luonnoksessa on kuitenkin kohtia, joita olisi hyvä tarkentaa nyt, kun varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen velvoitteet ovat lainsäädäntömuutosten myötä muuttumassa.

Palautetta ja konkreettisia muutosehdotuksia perusteluonnoksen LUKUUN 2.  Esiopetuksen tehtävä ja yleiset tavoitteet

Perusteluonnoksessa määritellään, että opetuksen järjestäjällä on vastuu paikallisen esiopetuksen opetussuunnitelman laadinnasta ja kehittämisestä. Lisäksi luonnoksessa linjataan, että lasten eheän oppimisen polun turvaamiseksi on tärkeää, että muun varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen henkilöstö saa mahdollisuuden tutustua ja osallistua esiopetuksen opetussuunnitelman laatimiseen ja kehittämiseen. 

Esiopetus ja varhaiskasvatus ovat sekä ideologisesti että järjestämisen näkökulmasta kiinteästi yhteydessä toisiinsa. Lainsäädännön muutosten takia paikallisten toimintaa ohjaavien suunnitelmien laadinnassa on kuitenkin jatkossa varhaiskasvatukselle ja esiopetukselle eri velvoitteet. Arviointitietoomme perustuen pidämme riskinä, että velvoittavuuserojen ja selkeiden yhtenäisten paikallisten toimintatapojen puuttumisen vuoksi varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen sisältöjen ja toiminnan yhtenäisyys ei toteudu jatkossa parhaalla mahdollisella tavalla. 

Tuoreimman arviointimme (Harkoma ym. 2024) perusteella paikalliset ja toimipaikkatasoiset suunnitelmat tukevat varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen tavoitteiden, kuten arvioinnin kohteena olleen kiusaamisen vastaisen työn, toteutumista. Arvioinnin tulosten perusteella suosituksemme on, että kiusaamisen vastaisten toimien suunnitelmallista toteuttamista tulee tukea laatimalla selkeät kansalliset tavoitteet ja niiden toteuttamista edistävät ohjeet. Kansallisista tavoitteista tulisi käydä ilmi kiusaamisen vastaisen työn periaatteet ja velvoittavuus osana varhaiskasvatuksen pedagogista suunnittelua. (Harkoma ym. 2024.) Arviointiemme (Repo ym. 2018; Kannel ym. 2023) perusteella haluamme myös korostaa, että toimintaa ohjaavien opetussuunnitelmien laadintaan ja jalkauttamiseen on tärkeää varata riittävästi aikaa. Liian kiireinen aikataulu vaikuttaa varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen henkilöstön mahdollisuuksiin perehtyä omaa työtä ohjaavaan ja velvoittavaan asiakirjaan, eikä tue yhtenäisten tulkintojen muodostumista työn keskeisistä tavoitteista.

Yhtenäisten tulkintojen ja käytäntöjen muodostumisen edistämiseksi lapsen tuen osalta ehdotamme, että luvun 2.1 kappaleen loppuun lisätään seuraavaa: Lasten eheän oppimisen polun turvaamiseksi on tärkeää, että muun varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen henkilöstö saa mahdollisuuden tutustua ja osallistua esiopetuksen opetussuunnitelman laatimiseen ja kehittämiseen. Eri suunnitelmien, kuten mahdollisen paikallisen varhaiskasvatuksen suunnitelman ja esiopetuksen suunnitelman sisältöjen päivittämiseen tulee paikallisella tasolla varata aikaa ja huolehtia henkilöstön perehdytyksestä. Toimipaikkatasolla paikallisten suunnitelmien yhteensovittamiseen, keskusteluun ja yhtenäiseen tulkintaan johtajan ja henkilöstön kesken tulee kohdentaa aikaa ja tukea.

Luku 5.1 Lapsen oikeus oppimisen ja esiopetukseen osallistumisen tukeen

Erityisen onnistuneena pidämme lasta kannattelevan ja inklusiivisen arvopohjan konkretisointia ja luvun 5.1 kirjauksia siitä, että kaikkien lasten tulee saada onnistumisen kokemuksia oppimisessa ja ryhmän jäsenenä toimimisessa. Kannatamme myös selkeitä kirjauksia siitä, että tuen tulee muodostaa johdonmukainen jatkumo varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen aikana sekä lapsen siirtyessä perusopetukseen. Kuten luonnoksessa todetaan, lapsen tuen tarve on havaittu usein jo ennen esiopetuksen alkamista. On siis tärkeää, että opetuksen järjestämiseksi välttämätön tieto lapsen tuen tarpeesta ja saamasta tuesta siirtyy varhaiskasvatuksesta esiopetukseen ja esiopetuksesta perusopetukseen. Tiedonsiirto on kuitenkin tärkeää huomioida myös horisontaalisissa siirtymissä, ja tätä olisi mielestämme hyvä korostaa myös perusteissa.

Ehdotamme seuraava lisäystä luvun 5.1 kappaleen loppuun: Tiedonsiirto on tärkeää myös lapsen siirtyessä ryhmästä toiseen, toimipaikasta toiseen tai toisen opetuksen järjestäjän esiopetukseen. Opetuksen järjestäjät vastaavat sujuvasta tiedonsiirron käytäntöjen luomisesta ja kehittämisestä. Tuen käytäntöjen ja tiedonsiirron lisäksi paikallisen tason suunnittelussa tulee varmistaa, että esiopetuksen ja täydentävän varhaiskasvatuksen henkilöstölle muodostuu yhtenäinen ymmärrys inklusiivisten periaatteiden toteuttamisesta ja inklusiivisesta toimintakulttuurista.

Pidämme myös tärkeänä sitä, että velvoitteiden erkaantuessa toisistaan Opetushallitus tukee täydennyskoulutuksella ja tukimateriaaleilla varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen järjestäjiä, päiväkodin johtajia ja esiopetuksen sekä varhaiskasvatuksen henkilöstöä paikallisten suunnitelmien tavoitteiden ja sisältöjen yhteensovittamisessa.

Luku 5.3 Lapsikohtaiset tukitoimet ja niiden järjestäminen 

Ehdotamme, että lukua 5.3.3 täsmennetään lapselle annettavaa tukea koskevan päätöksen osalta. Luvusta tulisi käydä selkeämmin ilmi yhteys täydentävään varhaiskasvatukseen ja varhaiskasvatuslain velvoitteisiin. Luonnoksessa linjataan, että esiopetusta täydentävän varhaiskasvatuksen osalta mahdollinen tuki tulee sovittaa yhteen esiopetuksessa annettavan tuen kanssa ja kirjata lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. 

Arviointimme (Kannel ym. 2023) mukaan etenkin päiväkodin johtajia hämmensi se, että esiopetusta täydentävään varhaiskasvatukseen osallistuville lapsille pitää tehdä tukea koskeva hallintopäätös erikseen sekä esiopetuksen että varhaiskasvatuksen osalta. On vaarana, että varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa annettavan tuen velvoitteiden eriytyessä sekaannuksen vaara kasvaa entisestään. Varhaiskasvatuksessa annettavaa tukea koskeva hallintopäätösprosessi näyttäytyi arviointimme vastaajille osin haasteellisena toteuttaa. Isoimpina haasteina hallintopäätösprosessille esitettiin prosessin hitaus sekä siihen liittyvien käytännönjärjestelyjen joustamattomuus ja sen aiheuttama lisätyö etenkin päiväkodin johtajille ja varhaiskasvatuksen erityisopettajille. (emt.) Puutteelliset tai tulkinnanvaraiset ohjeet kuormittavat päiväkodin johtajia, joista monella työmäärä on arviointitulostemme mukaan tälläkin hetkellä kohtuuttoman suuri (Kuusiholma-Linnamäki ym. 2023). Arviointituloksiin pohjautuen perusteluonnoksessa olisi mielestämme tärkeää antaa täsmällisempiä ohjeita hallintopäätösten laatimisen sujuvoittamiseksi.

Luku 5.6 Paikallisesti päätettävät asiat

Perusteluonnoksessa todetaan, että lukuun 5 lisätään alaluvut paikallisesti päätettävistä asioista. Nykymuodossaan paikallisesti päätettävät asiat ovat mielestämme vielä ylätasoisia ja osin tulkinnallisia. Oletamme, että niitä onkin tarkoitus tarkentaa ja laventaa. Esimerkiksi luvun 5.1 osalta vastuu tuen jatkumoa koskevista linjauksista jätetään yksinomaan opetuksen järjestäjän sekä esiopetuksen järjestämispaikan päiväkodin johtajan tai rehtorin vastuulle. Ehdotamme, että perusteluonnoksessa selkiytetään erityisesti esiopetuksesta vastaavan päiväkodin johtajan tai rehtorin vastuuta esiopetuksen ja varhaiskasvatuksen yhteydestä, tiedonsiirrosta, tuen hallintopäätöksistä ja niin edelleen. 

Suurin osa esiopetusta järjestävistä kunnista on pieniä tai keskipieniä kuntia, joissa varhaiskasvatusta ja esiopetusta järjestetään usein samassa päiväkodissa. Tällöin toiminnasta vastaavan päiväkodin johtajan työkuorma säädösten muuttuessa kasvaa merkittävästi, kun ohjausjärjestelmätasolla tehtävät toisiinsa nähden ristiriitaiset muutokset suunnitelmavelvoitteista ja lapsen tuesta vievät varhaiskasvatusta ja esiopetusta kauemmas toisistaan. 

Opetussuunnitelman laadinnassa tulee ottaa huomioon lukuisa määrä muita paikallisia suunnitelmia, kuten: mahdollinen varhaiskasvatuksen suunnitelma, perusopetukseen valmistavan opetuksen suunnitelma, perusopetuksen opetussuunnitelma, mahdollinen perusopetuksen aamu- ja iltapäivätoiminnan suunnitelma, lastensuojelulain mukainen lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma, yhdenvertaisuuslain mukainen yhdenvertaisuussuunnitelma, tasa-arvolain mukainen tasa-arvosuunnitelma, mahdollinen kestävän kehityksen tai kulttuurikasvatuksen suunnitelma sekä muut opetuksen järjestäjän tekemät koulutusta, lapsia ja perheitä koskevat muut suunnitelmat ja päätökset. Pidämme tärkeänä, että Opetushallitus tukee informaatio-ohjauksella erityisesti pieniä järjestäjiä siinä, miten he parhaalla mahdollisella tavalla pystyvät tuottamaan kaikki tarvittavat suunnitelmat, ja lisäksi juurruttamaan ne käytännön toiminnaksi niin varhaiskasvatuksessa kuin esiopetuksessa.

Tiivistelmä lausunnosta

• Pidämme perusteluonnosta ja siihen tehtyjä päivityksiä ja lisäyksiä onnistuneina. Luonnoksessa on kuitenkin kohtia, joita olisi hyvä tarkentaa nyt, kun varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen velvoitteet ovat erkaantumassa.
• Yhtenäisten tulkintojen ja käytäntöjen muodostumisen edistämiseksi lapsen tuen osalta ehdotamme, että luvun 2.1 kappaleen loppuun lisätään tarkennuksia lasten eheän oppimisen polun turvaamiseksi.
• Lasta kannattelevan ja inklusiivisen arvopohjan konkretisointi ja luvun 5.1 kohdat, että kaikkien lasten tulee saada onnistumisen kokemuksia oppimisessa ja ryhmän jäsenenä toimimisessa, ovat mielestämme tärkeitä ja onnistuneita kirjauksia perusteluonnoksessa.
• Suosittelemme, että luvun 5.1 loppuun lisätään tiedonsiirtoa koskevia tarkennuksia myös silloin, kun kyseessä on horisontaalinen siirtymä.
• Ehdotamme, että lukua 5.3.3 täsmennetään lapselle annettavaa tukea koskevan päätöksen osalta. Luvusta tulisi käydä selkeämmin ilmi yhteys täydentävään varhaiskasvatukseen ja varhaiskasvatuslain velvoitteisiin. Luonnoksessa linjataan, että esiopetusta täydentävän varhaiskasvatuksen osalta mahdollinen tuki tulee sovittaa yhteen esiopetuksessa annettavan tuen kanssa ja kirjata lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan.
• Luvun 5.6 paikallisesti päätettäviä asioita on tarpeen tarkentaa ja konkretisoida.

Lähteet

Harkoma, S., Marjanen, J., Junttila, N., Sainio, M., Stoor-Grenner M. & Tiihonen, M. (2024). Arviointi kiusaamisen vastaisesta toiminnasta sekä lasten tunne- ja vuorovaikutustaitojen tukemisesta varhaiskasvatuksessa. https://www.karvi.fi/sites/default/files/sites/default/files/documents/KARVI_2724.pdf

Kannel, L., Kuusiholma-Linnamäki, J., Harju-Luukkainen, H., Heiskanen, N. Kuusisto, A. & Kulmala, V. (2023). Paikallisten varhaiskasvatussuunnitelmien toteutuminen päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa. Julkaisut 28:2023. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. https://www.karvi.fi/sites/default/files/sites/default/files/documents/Karvi_2823_0.pdf 

Kuusiholma-Linnamäki, J., Sarkkinen, T., Vlasov, J., Fonsén, E., Heikkinen, S., Hjelt, H., Lahtinen, J., Lohi, N., Mäkelä, M., Siippainen, A. (2023). Päiväkodin johtajan työ: Johtamiskokonaisuudet, varajohtamisen rakenteet ja johtajan työhön kohdistuvat odotukset. Julkaisut 29:2023. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. https://www.karvi.fi/sites/default/files/sites/default/files/documents/Karvi_2923.pdf

Repo, L., Paananen, M., Mattila, V., Lerkkanen, M.-K., Eskelinen, M., Gammelgård, L., Ulvinen, J., Hjelt, H. & Marjanen, J. (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden 2016 toimeenpanon arviointi – Varhaiskasvatussuunnitelmien käyttöönotto ja sisällöt. Julkaisut 16:2018. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. https://www.karvi.fi/sites/default/files/sites/default/files/documents/Varhaiskasvatussuunnitelman-toimeenpanon-arviointi_2018.pdf