Lausunto hallituksen esityksestä valtion talousarvioksi 2021, Perusvalmiuksien oppiminen (HE 146/2020 vp)
Diaarinumero OPH-3928-2020
Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (jäljempänä Karvi) kiittää mahdollisuudesta antaa asiantuntijalausuntonsa koskien hallituksen esitystä vuoden 2021 valtion talousarvioksi. Lausuntoa on pyydetty perustaitojen oppimisen edistämiseen sekä varhaisen tuen toimivuuteen liittyen. Karvi antaa kaksi lausuntoa. Tämä lausunto koskee perustaitojen oppimista.
Perustaitojen oppimisen edistäminen
Oppimisvalmiuksien kehittämisen tukeminen varhaiskasvatuksessa
Karvi pitää kannatettavana, että talousarviossa esitettyä perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen laatu- ja tasa-arvo-ohjelman toteuttamista jatketaan. Talousarviossa mainitaan oppimisvalmiuksien kehittymisen tukemiseen varhaiskasvatuksessa liittyen seuraavasti: ”Varhaiskasvatusta ja esi- ja perusopetusta kehitetään lasten ja nuorten oppimista ja hyvinvointia edistävänä yhteisönä turvaamalla ammattitaitoinen ja laadukas opetus, ohjaus- ja tukitoimet sekä turvallinen oppimisympäristö.” Laadukkaan varhaiskasvatuksen keskiössä on ammattitaitoinen ja koulutettu henkilöstö sekä systemaattisesti tuotettu arviointitieto pedagogiikan toteutumisesta. Karvi pitää kannatettavana, että laadun ja tasa-arvon ohjelman mukaisesti resursseja kohdennetaan edelleenkin varhaiskasvatuksen arviointijärjestelmän kansalliseen kehittämiseen. Karvi tuottaa parhaillaan kansallisia arviointityökaluja syksyllä 2018 julkaistujen laatuindikaattoreiden pohjalta (Vlasov ym. 2018). Arviointityökaluihin liittyy tutkimusyhteistyössä tuotettuja arvioinnin laatukriteereitä sekä pedagogisen toiminnan reflektointiin tarkoitettuja itsearviointikysymyksiä. Työ on edennyt pilotointivaiheeseen, jonka palautetta hyödynnetään kehittämistyön ja arviointityökalujen loppuunsaattamisessa.
Varhaiskasvatuksessa systemaattisen arvioinnin kautta saatava tieto mahdollistaa resurssien kohdentamisen sinne, missä osaamista todellisuudessa tarvitaan. Varhaiskasvatuksessa henkilöstön arviointiosaamisen vahvistamiseen suunnatut resurssit ja toimenpiteet kohdistuvat välillisesti lasten oppimisvalmiuksien kehittymisen tukemiseen. Varhaiskasvatukseen rakennettava arviointijärjestelmä antaa sekä järjestäjille että palveluntuottajille tärkeää tietoa palvelujen laadusta ja esimerkiksi siitä, mihin perus- ja täydennyskoulutukselle resursoituja varoja tulisi kohdentaa.
Talousarvioesityksessä osana hallituksen työllisyystoimia varhaiskasvatusmaksuja ehdotetaan alennettaviksi nettomääräisesti vuositasolla 70 miljoonalla eurolla. Arviointeihinsa (Siippainen ym. 2019; Siippainen ym. 2020) nojaten Karvi pitää varhaiskasvatuksen asiakasmaksujen alentamista kannatettavana sekä varhaiskasvatuksen osallistumisasteen nostamisen että lasten tasa-arvon edistämisen näkökulmasta. Mikäli varhaiskasvatukseen osallistumista halutaan lisätä, on varhaiskasvatuksen asiakasmaksuja oleellista tarkastella osana koko perhepoliittista järjestelmää. Karvi pitää tärkeänä, että asiakasmaksuista koitunut vaje kompensoidaan kunnille talousarvioesityksen mukaisesti. Karvi huomauttaa, että kuntien paikallisilla varhaiskasvatuksen ja lastenhoidon politiikoilla on merkitystä osallistumisasteeseen. Asiakasmaksujen lisäksi suomalaisen lastenhoidon ja varhaiskasvatusjärjestelmän sisällä olevat osallistumisen esteet niin kansallisella kuin paikallisella tasolla tulee tunnistaa ja mahdollisuuksien mukaan purkaa.
Varhaiskasvatuksen asiakasmaksujen uudistusta tulee kehittää siten, että ne kannustaisivat kaikkia lapsia perheen tulotasosta riippumatta osallistumaan varhaiskasvatukseen. Lisäksi varhaiskasvatuksen palveluohjausta on hyödyllistä kehittää edelleen, jotta voidaan tavoittaa myös ne ryhmät, jotka eivät ole varhaiskasvatuspalveluiden piirissä. On myös perusteltua purkaa subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajaus sekä asettaa varhaiskasvatuksen ryhmäkokoa koskeva lasten ja aikuisten välinen suhdeluku siten, että yhtä aikuista kohden saa olla enintään seitsemän yli kolmevuotiasta lasta. (Siippainen ym. 2019; Siippainen ym. 2020.)
Perusopetuksen aikana opittavien perustaitojen turvaaminen kaikille sekä perhetaustan merkityksen tasaamispyrkimykset ja tyttöjen ja poikien oppimiserojen vähentäminen
Pitkällä aikavälillä toteutettujen arviointien mukaan suomalaisen koulutusjärjestelmän vahvuuksia ovat olleet koulutuksella saavutettu osaamisen korkea taso ja sen tasainen alueellinen ja kieliryhmien välinen jakautuminen. Nämä vahvuudet tukevat koulutuksellisten tavoitteiden tasa-arvoista saavuttamista. Kansainvälisesti arvioiden suomalainen koulutusjärjestelmä on onnistunut tuottamaan menettelyjä, joiden avulla koulujen väliset erot osaamisen keskitasossa ovat maailman pienimmät.
Karvi tuottaa arviointitietoa perustaitojen osaamisesta oppimistulosarvioinneilla. Perusopetuksen oppimistulosten pitkittäisarvioinnilla (Ukkola & Metsämuuronen 2019; Ukkola, Metsämuuronen & Paananen 2020) on kartoitettu koulutulokkaiden taitoja matematiikassa ja äidinkielessä ensimmäisinä kouluviikkoina. Sekä matematiikan että äidinkielen matalaan lähtötasoon oli yhteydessä viisi keskeistä tekijää: ennen koulun alkua tehty tehostetun tai erityisen tuen päätös, suomi tai ruotsi toisena kielenä -oppimäärä (S2), lähisuvussa ilmenneet oppimisvaikeudet, loppuvuodesta syntyminen ja huoltajien matala koulutustausta. Nämä tekijät ovat olemassa jo varhaiskasvatuksen aikana, ja niiden mahdollisesti aiheuttamiin vaikeuksiin voidaan tarjota tukea. Perhetaustan merkityksen sekä tyttöjen ja poikien välisten erojen tasaamispyrkimyksissä keinoina ovat esimerkiksi ohjatun harrastustoiminnan lisääminen, lukemisharrastuksen tukeminen sekä vaikuttaminen oppimista koskeviin asenteisiin. Arviointitulosten mukaan näillä kaikilla edellä mainituilla on yhteys parempiin oppimistuloksiin perusopetuksessa.
Tasa-arvoisten oppimisen edellytysten turvaamiseksi on huolehdittava, että alueiden ja koulujen väliset eivät pääse kasvamaan. Oppimisympäristöillä ja vertaisryhmillä on merkittävä vaikutus oppimistuloksiin. Resursseja tulee suunnata riittävästi alueellisen eriytymisen ehkäisemiseen.
Pitkittäisarvioinnin aineistoissa (Ukkola, Metsämuuronen & Paananen 2020) varhaiskasvatusmuodoilla ja pitkäkestoisilla varhaiskasvatuksen ja lastenhoidon ratkaisuilla ei ollut yksiselitteistä yhteyttä lapsen osaamiseen. Monenlaiset varhaiskasvatuspolut voivat tuottaa hyvää osaamista. Näyttää kuitenkin siltä, että kokopäiväisestä varhaiskasvatuksesta päiväkodissa hyötyvät erityisesti ne lapset, joiden elämään on kasautunut useita matalaa lähtötasoa ennakoivia tekijöitä. Myös esiopetusta täydentävässä varhaiskasvatuksessa olleiden lasten keskimääräinen lähtötaso sekä matematiikassa että äidinkielessä oli systemaattisesti korkeampi kuin niillä lapsilla, jotka osallistuivat vain esiopetukseen 20 tuntia viikossa. Karvi suositteleekin esiopetuksen kehittämistä kokopäiväiseen suuntaan.
Perusopetuksen alussa osaamiserot AVI-alueiden oppilaiden välillä ja suomen- ja ruotsinkielisten koulujen oppilaiden välillä olivat pieniä (Ukkola & Metsämuuronen 2019). Sen sijaan suomea toisena kielenä (S2) opiskelevien oppilaiden suuri määrä näkyi tuloksissa tietyillä AVI-alueilla. Tärkeänä keinona S2-oppilaiden yhdenvertaisten oppimisen edellytysten ja alueellisen tasa-arvon parantamiseksi Karvi pitää varhaiskasvatuksen henkilökunnan kielitietoisuuden lisäämistä ja henkilökunnan valmiuksia kielen oppimisen tukemiseen varhaiskasvatuksessa.
Tyttöjen ja poikien taidot olivat samalla tasolla perusopetuksen alussa. Poikia oli kuitenkin tyttöjä enemmän sekä taidoiltaan heikoimpien että parhaimpien oppilaiden joukossa. Osaamiseroja syntyy kuitenkin perusopetuksen aikana. Perusopetuksen päättövaiheessa toteutetuissa kansallisissa äidinkielen ja kirjallisuuden oppimistulosten arvioinneissa on kerta toisensa jälkeen 2000-luvulla erityisesti kiinnittynyt huomio tyttöjen ja poikien välisiin osaamiseroihin (esim. Kauppinen & Marjanen 2020, 152; Harjunen & Rautopuro 2015: 157). Sukupuolten välinen ero on ilmennyt sekä suomen että ruotsinkielisissä kouluissa, ja kaikissa arvioiduissa osa-alueissa: lukemisessa, kirjoittamisessa ja kielitiedossa (Kauppinen & Marjanen 2020, 4; Hellgren & Marjanen 2020, 4). Osaamisero näkyy selkeästi myös oppilaiden äidinkielen ja kirjallisuuden perusopetuksen päättöarvosanoissa sekä asenteissa opiskelua kohtaan (Kauppinen & Marjanen 2020, 93, 107; Hellgren & Marjanen 2020: 129, 146). Äidinkielen ja kirjallisuuden arvioinneissa eri osa-alueiden heikommassa päässä on jatkuvasti havaittu suurempi osuus poikia kuin tyttöjä.
Alueellisesti tarkistettuna äidinkielen ja kirjallisuuden osaaminen on keskimääräisesti ollut suhteellisen tasaista, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, mutta eri oppilasryhmien sisällä on havaittu suuria eroja (Kauppinen & Marjanen 2020, 4; Hellgren & Marjanen 2020, 189). Osaamisen taustalla on havaittu yhteyksiä mm. opintoihin suhtautumisella, lukemisharrastuksella ja vanhempien koulutustasolla (Kauppinen & Marjanen 2020, 5; Hellgren & Marjanen 2020, 191–192). Lukiokoulutukseen suuntautuvat oppilaat ovat kauttaaltaan menestyneet arvioinneissa paremmin kuin ammatilliseen koulutukseen suuntautuvat oppilaat (Kauppinen & Marjanen 2020, 88; Hellgren & Marjanen 2020, 47). Arvioinneissa on myös havaittu, että sukupuolten välinen osaamisero näkyy selkeästi myös äidinkielen ylioppilaskokeessa, osaamisero kirjoittamisessa tasoittuu vain hieman perusopetuksen päättövaiheesta ylioppilaskokeeseen (Harjunen, Marjanen & Karlsson 2019, 14).
Aikuisten maahanmuuttajien perustaitojen turvaaminen
Karvi toteutti maahanmuuttajien koulutuspolkujen arvioinnin vuosina 2019−2020 (Hievanen et al. 2020). Arvioinnissa selvitettiin koulutuksen järjestäjien ja opettajien näkemyksiä maahanmuuttajien perustaitojen ja valmiuksien riittävyydestä. Suomessa luku- ja kirjoitustaidon koulutuksen tarpeessa olevia aikuisia maahanmuuttajia ohjataan opiskelemaan vapaan sivistystyön lukutaitokoulutukseen ja aikuisten perusopetukseen. Näiden koulutusten kohderyhmistä esiintyy erilaisia näkemyksiä, mikä heijastuu muun muassa siihen, millaiselle koulutuspolulle TE-toimisto tai muut koulutukseen ohjaavat tahot opiskelijan ohjaavat (Hievanen et al. 2020, 184). Vapaan sivistystyön lukutaitokoulutuksen opiskelijoista suuri osa saavuttaa riittävän suomen kielen tason selviytyäkseen arjessa tai jatkaakseen kotoutumiskoulutuksessa, mutta aikuisten perusopetuksessa vaadittavat edellytykset täyttyvät harvoin (Hievanen et al. 2020, 97). Vapaan sivistystyön lukutaitokoulutuksen opetussuunnitelmasuosituksessa asetetut osaamisen kehittymisen ja etenemisen tavoitteet ovatkin osalle koulutukseen osallistuvia liian vaativia (Hievanen et al. 2020, 96). Kaikilla maahanmuuttajilla ei myöskään ole mahdollisuutta osallistua vapaan sivistystyön lukutaitokoulutukseen, vaikka he siitä hyötyisivätkin. Osa järjestäjistä hyväksyy koulutukseen vain opiskelijoita, joiden kotoutumissuunnitelmaan lukutaitokoulutus sisältyy ja joiden koulutusta valtio tukee 100 %:n valtionosuudella. (Hievanen et al. 2020, 97).
Aikuisten perusopetuksen maahanmuuttajataustaiset opiskelijat saavuttivat opettajien mukaan keskimäärin aikuisten perusopetuksen aikana riittävän suomen kielen taidon selvitäkseen arjessa ja jatkaakseen opintoja toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa (Hievanen et al. 2020, 118). Opiskelijoiden oppimisen haasteet liittyivät päättövaiheessa opettajien näkemysten mukaan suomen kielen lisäksi yleisesti matematiikkaan (Hievanen et al. 2020, 115).
Maahanmuuttajataustaustaisten opiskelijoiden haasteet perustaidoissa ja valmiuksissa näkyvät ammatillisessa koulutuksessa. Suomen tai ruotsin kielen taito ei osalla maahanmuuttajataustaisista opiskelijoista ole opintojen alussa tasolla, jota opinnoista selviytyminen edellyttää. Osalla opiskelijoista kielitaito ei myöskään kehity tasolle, jota opettajat arvioivat tarvittavan työelämässä ja arjessa selviytymiseen. Lisäksi osalla opiskelijoista myös opiskeluvalmiudet ovat opintojen alussa heikot. Maahanmuuttajataustaiset opiskelijat tarvitsevat usein paljon tukea opinnoissaan, erityisesti yhteisissä tutkinnon osissa. Ammatillisten tutkinnon osien suorittaminen on maahanmuuttajataustaisille opiskelijoille usein vähemmän haasteellista kuin yhteisten tutkinnon osien. (Hievanen et al. 2020, 173.)
Koronapandemian arvioidut vaikutukset vuonna 2020 perustaitojen oppimiseen ja toimet oppimisvajeiden poistamiseksi
Karvi pitää tärkeänä esitykseen kirjattua tavoitetta koulujen ja oppilaitosten opiskeluympäristöjen ja toimintakulttuurin uudistamiseksi niin, että esi- ja perusopetus ja varhaiskasvatus vastaavat tulevaisuuden haasteisiin. Näin voidaan parantaa edellytyksiä koulujen ja oppilaitosten valmiuksiin opetuksen toteuttamiseen mahdollisissa poikkeuksellisissa olosuhteissa.
Kansallisten arviointitulosten mukaan poikkeuksellisilla opetusjärjestelyillä vuonna 2020 on ollut vaikutuksia tasa-arvoisten ja yhdenvertaisten oppimisen edellytysten toteutumiseen kaikilla koulutusasteilla. Ensimmäisten arviointitulosten mukaan keskeisimmät haasteet ja vaikutukset liittyvät etäopetusaikana huoltajilta saatuun tukeen ja sen vaihtelevuuteen, etäopiskelussa tarvittaviin tietoteknisiin välineisiin sekä itseohjautuvuuteen oppimisessa. Lähiopetuksen puuttumisella arvioidaan olleen suurimmat vaikutukset yhdenvertaisuuden toteutumiseen erityisesti tukea tarvitsevien ja kielivähemmistöihin kuuluvien oppilaiden keskuudessa. (Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, 2020.)
Poikkeustilanteen vaikutusten tasaamiseksi perusopetuksessa kaivataan lisää jakotunteja tai jakoresursseja ryhmäkokojen pienentämiseksi sekä resurssiopettajia tai koulunkäynnin ohjaajia. Vastaavasti lukiossa kaivataan lisää opinto-ohjausta ja tiiviimpää opintojen seuraamista, kertausta ja kertauskursseja. Lisäksi sekä perusopetuksessa että lukiokoulutuksessa toivottiin opiskeluhuollon palveluiden vahvistamista, jotta poikkeusolojen aikana aiheutuneita kielteisiä vaikutuksia voidaan lieventää.
Myös ammatillisessa koulutuksessa on kohdattu haasteita opiskelijoiden yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon toteutumisessa poikkeusolojen aikana. Opetus- ja ohjaushenkilöstön sekä johdon mukaan eniten ongelmia on ollut työelämässä tapahtuvassa oppimisessa ja näytöissä, etäopiskeluun liittyvien valmiuksien tukemisessa sekä erityisessä tuessa.
Poikkeustilanne toi esiin vahvuutena suomalaisen koulutusjärjestelmän joustavuuden. Lähes koko koulutusjärjestelmä siirtyi nopeasti toimimaan digitaalisia ratkaisuja hyödyntäen. Etäopetuksen aikana on kehitetty erilaisia opetuksen ja ohjauksen verkkopohjaisia toimintamalleja, joita voidaan hyödyntää myös jatkossa ja joilla voidaan edistää yhdenvertaisuuden toteutumista. Karvi julkaisee kansalliset arviointitulokset ja suositukset eri koulutusasteille joulukuussa 2020.
Yhteenveto
Yhteenvetona Karvi toteaa talousarviossa esitettyihin perustaitojen oppimiseen ja eriarvoistumiskehityksen torjumiseen liittyen seuraavat asiat:
- Karvi pitää kannatettavana, että talousarviossa esitettyä perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen laatu- ja tasa-arvo-ohjelman toteuttamista jatketaan. Laadukkaan varhaiskasvatuksen keskiössä on ammattitaitoinen ja koulutettu henkilöstö sekä systemaattisesti tuotettu arviointitieto pedagogiikan toteutumisesta. Karvi pitää kannatettavana, että laadun ja tasa-arvon ohjelman mukaisesti resursseja kohdennetaan edelleenkin varhaiskasvatuksen arviointijärjestelmän kansalliseen kehittämiseen. Varhaiskasvatukseen rakennettava arviointijärjestelmä antaa sekä järjestäjille että palveluntuottajille tärkeää tietoa palvelujen laadusta ja esimerkiksi siitä, mihin perus- ja täydennyskoulutukselle resursoituja varoja tulisi kohdentaa.
- Arviointituloksiin perustuen Karvi pitää varhaiskasvatuksen asiakasmaksujen alentamista kannatettavana sekä varhaiskasvatuksen osallistumisasteen nostamisen että lasten tasa-arvon edistämisen näkökulmasta. Mikäli varhaiskasvatukseen osallistumista halutaan lisätä, on varhaiskasvatuksen asiakasmaksuja oleellista tarkastella osana koko perhepoliittista järjestelmää.
- Kokopäiväisestä varhaiskasvatuksesta päiväkodissa ja esiopetusta täydentävästä varhaiskasvatuksesta hyötyvät erityisesti ne lapset, joiden elämään on kasautunut useita matalaa lähtötasoa ennakoivia tekijöitä. Näiden tulosten perusteella Karvi suosittelee esiopetuksen kehittämistä kokopäiväiseen suuntaan.
- Perusvalmiuksien (matematiikka ja äidinkieli) lähtötasoon perusopetuksen alussa on yhteydessä viisi keskeistä tekijää: ennen koulun alkua tehty tehostetun tai erityisen tuen päätös, suomi tai ruotsi toisena kielenä -oppimäärä (S2), lähisuvussa ilmenneet oppimisvaikeudet, loppuvuodesta syntyminen ja huoltajien matala koulutustausta. Nämä tekijät ovat olemassa jo varhaiskasvatuksen aikana, ja niiden mahdollisesti aiheuttamiin vaikeuksiin tulee tarjota tukea. Tärkeänä keinona S2-oppilaiden yhdenvertaisten oppimisen edellytysten ja alueellisen tasa-arvon parantamiseksi Karvi pitää varhaiskasvatuksen henkilökunnan kielitietoisuuden lisäämistä ja henkilökunnan valmiuksien kehittämistä kielen oppimisen tukemiseen varhaiskasvatuksessa.
- Tasa-arvoisten oppimisen edellytysten turvaamiseksi on huolehdittava, että alueiden ja koulujen väliset eivät pääse kasvamaan. Oppimisympäristöillä ja vertaisryhmillä on merkittävä vaikutus oppimistuloksiin. Perhetaustan merkityksen sekä tyttöjen ja poikien välisten erojen tasaamispyrkimyksissä keinoina ovat esimerkiksi ohjatun harrastustoiminnan lisääminen, lukemisharrastuksen tukeminen sekä vaikuttaminen oppimista koskeviin asenteisiin. Arviointitulosten mukaan näillä kaikilla edellä mainituilla on yhteys parempiin oppimistuloksiin perusopetuksessa.
- Aikuisten maahanmuuttajien perustaitojen turvaamiseksi ja maahanmuuttajien koulutuspolkujen nopeuttamiseksi toteutetut uudistukset ovat olleet tuloksellisia. Vapaan sivistystyön oppilaitokset ovat ottaneet hyvin haltuunsa uuden koulutustehtävän, aikuisten perusopetuksen uudistettu rakenne on yhdenmukaistanut ja selkiyttänyt opetusta kansallisella tasolla ja ammatillisen koulutuksen kielitaitovaatimusten joustavoittamisen seurauksena ammatilliseen koulutukseen pääsee opiskelemaan aikaisempaa heikommalla kielitaidolla.
- Poikkeuksellisilla opetusjärjestelyillä vuonna 2020 on ollut vaikutuksia tasa-arvoisten ja yhdenvertaisten oppimisen edellytysten toteutumiseen kaikilla koulutusasteilla. Ensimmäisten arviointitulosten mukaan keskeisimmät haasteet ja vaikutukset liittyvät etäopetusaikana huoltajilta saatuun tukeen ja sen vaihtelevuuteen, etäopiskelussa tarvittaviin tietoteknisiin välineisiin sekä itseohjautuvuuteen oppimisessa. Lähiopetuksen puuttumisella arvioidaan olleen suurimmat vaikutukset yhdenvertaisuuden toteutumiseen erityisesti tukea tarvitsevien ja kielivähemmistöihin kuuluvien oppilaiden keskuudessa.
Harri Peltoniemi
Johtaja
Hannele Seppälä
Yksikön johtaja
Lähteet
Harjunen, E., Marjanen J. & Karlsson, J. 2019. Äidinkielen pieni pitkittäisarviointi: Perusopetuksen päätöstä lukion päättöön. Tiivistelmät 4:2019. Helsinki: Kansallinen koulutuksen arviointikeskus.
Harjunen E. & Rautopuro J. 2015. Kielenkäytön ajattelua ja ajattelun kielentämistä. Äidinkielen ja kirjallisuuden oppimistulokset perusopetuksen päättövaiheessa 2014: keskiössä kielentuntemus ja kirjoittaminen. Julkaisut 8:2015. Helsinki: Kansallinen koulutuksen arviointikeskus.
Hellgren, J. & Marjanen J. 2020. Svenska och litteratur i slutet av årskurs 9. Resultat av en utvärdering av lärresultat våren 2019. Publikationer 18:2020. Helsingfors: Nationella centret för utbildningsutvärdering.
Hievanen, R., Frisk, T., Väätäinen, H. Mustonen, K., Kaivola, J., Koli, A., Liski, S., Muotka, V., Wikman-Immonen, A., 2020. Maahanmuuttajien koulutuspolut. Arviointi vapaan sivistystyön lukutaitokoulutuksesta, aikuisten perusopetuksesta ja ammatillisen koulutuksen kielitaitovaatimusten joustavoittamisesta. Julkaisut 11:2020. Helsinki: Kansallinen koulutuksen arviointikeskus.
Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. 2020. Poikkeuksellisten opetusjärjestelyjen vaikutuksen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumiseen. Kansallisen arvioinnin tuloksia 17.6. Tiivistelmät 18:2020. Helsinki. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus.
Kauppinen M. & Marjanen J. 2020. Millaista on yhdeksäsluokkalaisten kielellinen osaaminen? Suomen kielen ja kirjallisuuden oppimistulokset perusopetuksen päättövaiheessa 2019. Julkaisut 13:2020. Helsinki: Kansallinen koulutuksen arviointikeskus.
Siippainen, A., Repo, L., Metsämuuronen, J., Kivistö, A., Alasuutari, M., Koivisto, P. & Saarikallio-Torp, M. (2019). Viisivuotiaiden maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeilun ensimmäisen vaiheen arviointi. Varhaiskasvatukseen osallistuminen ja kokeilun järjestäminen. Helsinki: Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 16:2019.
Siippainen, A., Paananen, M., Metsämuuronen, J., Repo, L., Sarkkinen, T., Alasuutari, M., Koivisto, P., Saarikallio-Torp, M. & Kirjavainen, T. Viisivuotiaiden maksuttoman varhaiskasvatuskokeilun arvioinnin toinen vaihe: Varhaiskasvatukseen osallistuminen, kokeilun kustannukset ja järjestäminen. Julkaisut 14:2020. Helsinki: Kansallinen koulutuksen arviointikeskus.
Ukkola, A. & Metsämuuronen, J. 2019. Alkumittaus – Matematiikan ja äidinkielen ja kirjallisuuden osaaminen ensimmäisen luokan alussa. Julkaisut 17:2019. Helsinki: Kansallinen koulutuksen arviointikeskus.
Ukkola, A., Metsämuuronen J. & Paananen, M. 2020. Alkumittauksen syventäviä kysymyksiä. Julkaisut 10:2020. Helsinki: Kansallinen koulutuksen arviointikeskus.
Vlasov, J., Salminen, J., Repo, L., Karila, K., Kinnunen, S., Mattila, V., Nukarinen, T., Parrila, S. & Sulonen, H. (2018). Varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin perusteet ja suositukset. Julkaisut 24:2018. Helsinki: Kansallinen koulutuksen arviointikeskus.