Lausunto koskien kaksivuotisen esiopetuksen kokeilun opetussuunnitelman perusteluonnosta (OPH-4317-2020)

Diaarinumero OPH-4640-2020

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (jäljempänä Karvi) kiittää mahdollisuudesta lausua kaksivuotisen esiopetuksen kokeilun opetussuunnitelman perusteluonnoksesta. Karvi pitää perusteluonnosta monelta osin onnistuneena ja esimerkiksi leikin keskeisen roolin korostamista kannatettavana. Karvi korostaa esiopetuksen merkitystä osana lapsen opinpolkua sekä luontevaa jatkumoa varhaiskasvatuksesta esiopetukseen ja edelleen perusopetukseen. Perusteasiakirjaa kaipaa kuitenkin joitain tarkennuksia, jotta erityisesti kaikkein nuorimmat kokeiluun osallistuvat lapset tulevat huomioiduiksi. Karvi ehdottaa, että kokeilun perusteasiakirjaan tuotaisiin vahvemmin varhaiskasvatussuunnitelman perusteet -asiakirjassa asetettuja konkreettisempia tavoitteita.

Palautetta ja muutosehdotuksia perusteluonnoksen LUKUUN 1 Kokeilun opetussuunnitelman perusteet ja paikallinen kokeiluopetussuunnitelma.

Karvi pitää hyvänä ja kannatettavana perusteasiakirjan kohtaa, jossa todetaan seuraavaa: Paikallista kokeiluopetussuunnitelmaa laadittaessa on tärkeää järjestää kaksivuotisen esiopetuksen kokeiluun osallistuvalle henkilöstölle mahdollisuuksia tutustua kaksivuotisen esiopetuksen perusteisiin ja niihin tehtyihin muutoksiin, keskustella ja pohtia omien yksiköiden nykyisiä pedagogisia vahvuuksia sekä kehittämisen kohteita uudistuvan esiopetuksen näkökulmasta. Perusteasiakirjassa todetaan edelleen, että keskustelulle työyhteisöissä sekä yksikkö- ja järjestäjärajat ylittävälle yhteistyölle tulee varata mahdollisuuksia koko kokeilun aikana. Karvi näkee, että huolellinen suunnittelu ja yhteiset keskustelut ovat tärkeä perusta laadukkaan paikallisen kokeiluopetussuunnitelman laatimiselle ja käyttöönotolle.

Karvin varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden toimeenpanoa tarkastelleessa arvioinnissa havaittiin, että paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat ovat melko väljästi kirjattuja, tavoitteiden konkretisointi oli paikoin riittämätöntä ja perusteasiakirjan tekstiä tyydyttiin usein vain toistamaan (Repo ym. 2018). Esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden toimeenpanoa tarkastelleessa arvioinnissa yksi löydös oli, että perusteasiakirjojen laajoja ja monitulkintaisia käsitteitä on tulkittu paikallisesti hyvin eri tavoin. Monitulkintaisuus aiheuttaa epäselvyyttä käytännön esiopetusyksikkö- ja koulutyöhön. (Saarinen ym. 2019, 4.)

Kaksivuotisen esiopetuksen kokeilun aloittamisen aikataulu on tiukka ja tämän seurauksena henkilöstön osallistaminen opetussuunnitelmaprosessiin voi jäädä vähäiseksi. Lisäksi on mahdollista, että nopealla aikataululla kokeilun opetussuunnitelman implementointiin tuotetaan koulumaisuutta ja/tai kouluvalmiuksia korostavia piirteitä tai sellaista ikäkausijaotteluun perustuvaa toimintaa, jolle ei ole perusteita. Karvi ehdottaa arviointeihinsa nojaten, että perusteasiakirjaa konkretisoidaan ja käytettyjen käsitteiden selkeään määrittelyyn kiinnitetään erityistä huomiota. Tämä tukee paikallisten opetussuunnitelmien valmistelua ja käyttöönottoa sekä edesauttaa riittävän yhteisen ymmärryksen muodostumista kaikilla eri toimijatasoilla. Paikallisille toimijoille tulisi tarjota monipuolista tukea ja ohjausta kokeiluopetussuunnitelmien laadintaan. Myös tuen ja ohjauksen tulisi olla käsitteiden tulkitsemisen osalta johdonmukaista. Lisäksi Karvi ehdottaa, että henkilöstölle tarjotaan helposti saavutettavaa koulutusta uusien kaksivuotisen esiopetuksen kokeilun mukaisten tavoitteiden suuntaisten toimintamallien löytämiseen.

Edellä mainitun lisäksi Karvi pitää tärkeänä, että paikallisen tason toimijoita tuetaan myös siinä, kuinka lasten ja huoltajien osallisuus mahdollistetaan opetussuunnitelmaprosessin eri vaiheissa, erityisesti kiireisessä suunnitteluvaiheessa.

Palautetta ja muutosehdotuksia perusteluonnoksen LUKUUN 2 Esiopetuksen tehtävä ja yleiset tavoitteet kaksivuotisen esiopetuksen kokeilussa.

Perusteasiakirjaluonnoksessa todetaan, että se pohjautuu esiopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin (2014), mutta sitä on tarvittavilta osin muokattu kokeiluun sopivaksi. Kokeilun myötä esiopetukseen osallistuu lapsia aiempaa suuremmalla ikähaitarilla sekä aikaisempaa nuorempia, jopa 4-vuotiaita lapsia. Lausunnossaan Karvi painottaa, että kokeilun myötä kasvavaa esiopetusikäisten lasten ikähaitaria ei kuitenkaan avata perusteluonnoksessa riittävästi. Epäselväksi jää, mitä kaksivuotinen esiopetus tarkoittaa eri-ikäisten lasten kohdalla ja kuinka erityisesti nuorimmat lapset tulevat kaksivuotisessa esiopetuksessa huomioiduksi.

Kokeilun perusteasiakirjassa on lähdetty liikkeelle 6-7-vuotiaille suunnatusta esiopetussuunnitelmasta. Perusteasiakirjassa on ilmaistu, että: Esiopetussuunnitelman perusteissa (2014) määritelty esiopetuksen tehtävä ja yleiset tavoitteet koskevat myös kaksivuotisen esiopetuksen kokeilua. Kokeilussa painottuu kuitenkin entistä vahvemmin kasvun ja oppimisen polun jatkuvuus ja eheys. Esiopetuksen muuttuminen kaksivuotiseksi ei näin ollen näy myöskään tavoitteiden asettelussa muutoin kuin kasvun ja oppimisen polun jatkuvuuden ja eheyden kehittämisessä. Karvi näkee, että perusteasiakirjassa olisi tarpeellista kuvata, kuinka esiopetukselle asetetut tavoitteet toteutuvat erityisesti kaikkein nuorimpien kokeiluun osallistuvien lasten kohdalla tai pohtia sitä, onko nykyisen esiopetuksen tavoitteita tarpeen laajentaa. Karvin viisivuotiaiden maksuttoman varhaiskasvatuskokeilun arvioinnissa aineiston tuottamiseen osallistuneet varhaiskasvatuksen viranhaltijat ja opettajat toivat esiin, että kaksivuotisen esiopetuksen suunnittelun olisi suotavaa perustua varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin (Siippainen ym. 2020). Karvi ehdottaakin, että kokeilun perusteasiakirjassa huomioidaan vahvemmin kaikkein pienimpien lasten esiopetuksen sisällölliseen toteuttamiseen hyödyntämällä esimerkiksi varhaiskasvatussuunnitelman perusteita.

Nykyisessä muodossaan perusteasiakirja jättää monet kokeiluun liittyvät asiat paikallisella tasolla ratkottavaksi. Karvi pitää riskinä, että kokeilun tiukan aikataulun myötä voimassa oleva esiopetussuunnitelma ulotetaan kokeilukunnissa lähes sellaisenaan tavoitteineen ja toimintatapoineen koskemaan koko kokeilua – myös vuotta nuorempia lapsia. Karvi esittää, että perusteasiakirjaa täsmennetään ja selkiytetään siitä näkökulmasta, mitä ovat ne konkreettiset, uudenlaiset toimintatavat, joita nimenomaan kaksivuotinen esiopetus voisi mahdollistaa. Karvi pitää tärkeänä, että sekä kansallisissa että paikallisissa suunnitelmissa pohdittaisiin ja konkretisoidaan nimenomaan esiopetuksen kaksivuotisuudesta kumpuavia mahdollisuuksia vastata lasten tarpeisiin.

Palautetta ja muutosehdotuksia perusteluonnoksen LUKUUN 3 Kasvua ja oppimista tukeva toimintakulttuuri.

Karvi pitää toimintakulttuuria kuvaavaa lukua kattavana. Lukua on kehitetty eteenpäin voimassa olevasta perusteasiakirjasta, toimintakulttuuria käsitellään monipuolisesti ja siihen on tuotu hyviä ja konkreettisia elementtejä varhaiskasvatussuunnitelman perusteista. Erityisen kannatettavaa luvussa on leikin merkityksen ja leikin ilon korostaminen keskeisenä osana kaksivuotista esiopetusta. Myös kiusaamista ja kestävää elämäntapaa koskevat huomiot ovat hyviä ja tärkeitä. Lisäksi arvioinnin ja ammatillisen kehittymisen merkitys pedagogisen laadun parantamisessa nostetaan tekstissä hienosti esiin.

Luvussa 2.3 mainitaan henkilöstön ja lasten välisestä vuorovaikutuksesta seuraavaa: ”Lapsen minäkäsitys vahvistuu arvostavan vuorovaikutuksen, monipuolisten oppimiskokemusten sekä kannustavan palautteen avulla.” Luvussa 3. korostetaan lisäksi: ”Henkilöstön on tärkeä tiedostaa, että heidän tapansa toimia ja olla vuorovaikutuksessa välittyy mallina lapsille, jotka omaksuvat yhteisön arvoja, asenteita ja tapoja.” Karvi ehdottaa, että vuorovaikutukselle annettaisiin perusteasiakirjassa edellä mainittuja sitaatteja enemmän painoarvoa. Tämä voisi toteutua esimerkiksi kirkastamalla vuorovaikutuksen merkitystä osana esiopetuksen pedagogiikkaa sekä kuvailemalla sellaisia henkilöstön vuorovaikutuksen tapoja, joita lapsille halutaan asiakirjan ohjaamana mallittaa. Kansainvälisten tutkimustulosten valossa henkilöstön ja lasten välinen laadukas vuorovaikutus on yksi varhaiskasvatuksen keskeisin prosessilaadun osatekijä, jolla on myönteisiä vaikutuksia lapsen sosiaaliseen ja kognitiiviseen kehitykseen, kuten sosiaaliseen kompetenssin vahvistumiseen sekä haastavan käyttäytymisen vähenemiseen.[1]

Palautetta ja muutosehdotuksia perusteluonnoksen LUKUUN 4 Opetuksen tavoitteet ja pedagoginen toteuttaminen kaksivuotisessa esiopetuksessa.

Luvussa 4 korostetaan kiitettävällä tavalla varhaiskasvatuksen pedagogiikan ydintä. Karvi pitää hyvänä, että pedagoginen dokumentointi on nostettu lukuun keskeiseksi osaksi esiopetuksen suunnittelua, toteuttamista sekä toiminnan arvioimista ja kehittämistä. Karvi ehdottaa, että lukua kirkastetaan kuitenkin siitä näkökulmasta, mitä opetuksen tavoitteet tarkoittavat eri-ikäisten esiopetuskokokeiluun osallistuvien lasten näkökulmasta.

Palautetta ja muutosehdotuksia perusteluonnoksen LUKUIHIN 5 JA 6 Kasvun ja oppimisen tuki sekä Oppilashuolto.

Kasvun ja oppimisen tukea sekä Oppilashuoltoa käsittelevät luvut ovat vuoden 2014 Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaisia, sillä niihin ei ole lainsäädännössä esitetty muutoksia. Kokeilun aikana perusopetuslain mukainen Kasvun ja oppimisen tuki (kolmiportainen tuki) sekä Opiskelija- ja oppilashuoltolain mukainen esiopetuksen oppilashuolto ulottuisivat myös kokeilussa mukana oleviin 5-vuotiaisiin. Kasvun ja oppimisen tuen kysymyksissä kokeiluun osallistuvat kunnat tulevat tarvitsemaan runsaasti tukea.

Helsingissä 19.11.2020

Harri Peltoniemi 
Johtaja 
Kansallinen koulutuksen arviointikeskus

Elina Harjunen 
Yksikön päällikkö 
Kansallinen koulutuksen arviointikeskus

[1] Burchinal, M., Vandergrift, N. Pianta, R., & Mashburn, A. (2010). Threshold analysis of association between child care quality and child outcomes for low-income children in pre-kindergarten programs. Early Childhood Research Quarterly, 25, 166–176. https://doi.org/10.1016/j.ecresq.2009.10.004 

Sylva, K., I. Siraj-Blatchford, B. Taggart, P. Sammons, E. Melhuish, K. Elliot, and V. Totsika. (2006). “Capturing quality in early childhood through environmental rating scales.” Early Childhood Research Quarterly 21, 76–92. https://doi.org/10.1016/j.ecresq.2006.01.003 

Brock, L. L., and T. W. Curby. (2014). “Emotional support consistency and teacher-child relationships forecast social competence and problem behaviors in prekindergarten and kindergarten.” Early Education and Development 25 (5): 661–680. https://doi:10.1080/10409289.2014.866020