Lausunto koskien luonnosta hallituksen selonteoksi kotoutumisen edistämisen uudistamistarpeista (VN/1281/2020)

Diaarinumero OPH-1037-2021

Yleiset selontekoa koskevat kommentit

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (jäljempänä Karvi) kiittää mahdollisuudesta antaa asiantuntijalausuntonsa koskien hallituksen selontekoa kotoutumisen edistämisen uudistamistarpeista. Lausunto perustuu Karvin tuottamiin arviointituloksiin, jotka ovat saatavilla Julkaisut-sivulla.

Karvi toteaa yleisenä huomiona selonteon luonnoksesta, että sen valmistelussa on käytetty ja hyödynnetty Karvin tuottamaa arviointitietoa sekä arviointien kehittämissuosituksia.

Maahanmuuttajien työllisyyden ja osallisuuden edistäminen

Työllisyyspolitiikan kehittäminen maahanmuuttajien ja työnantajien tarpeisiin

Karvi pitää työvoimapalveluiden tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluissa työskentelevien osaamisen kehittämistä koulutuksella kannatettavana toimenpiteenä. Näiden henkilöiden osaamisen kehittämisessä tulee huomioida koulutusjärjestelmän tuntemuksen lisääminen. Karvin arvioinnin (Hievanen ym. 2020) perusteella koulutukseen ohjaavat tahot eivät välttämättä tunne mm. ammatillista koulutusta riittävästi voidakseen opiskelijoita sinne parhaalla mahdollisella tavalla. Maahanmuuttajien koulutuspolkujen sujuvuuden varmistamiseksi ja päällekkäisyyksien välttämiseksi yhteistyötä työvoimapalveluiden, vapaan sivistystyön, aikuisten perusopetuksen ja ammatillisen koulutuksen järjestäjien kesken tulisikin lisätä.

Lisätään työelämän vastaanottavuutta ja työssä oppimista

Karvi kannattaa ehdotusta edistää Työpaikkasuomi- ja Työpaikkaruotsi-koulutusten laajempaa käyttöä tuotteistamalla palvelut ja tehostamalla niiden markkinointia. Karvin arvioinnin (Hievanen ym. 2020) mukaan maahanmuuttajilla tulee olla mahdollisuus uran aikaiseen oppimiseen ja työuralla etenemiseen, ja kielitaidon sekä mahdollisesti aiemmin puutteellisiksi jääneiden perusosaamisen vahvistaminen on tähän yksi edellytys. Arvioinnissa suositeltiinkin, että opetus- ja kulttuuriministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö kehittävät työssäkäyvien maahanmuuttajien mahdollisuuksia vahvistaa perustaitojaan ja suomen tai ruotsin kielen osaamistaan esimerkiksi vapaan sivistystyön koulutuksena tai työvoimakoulutuksena.

Nostetaan osaamistasoa vastaamaan muuttuviin osaamistarpeisiin

Karvi pitää tärkeänä osaamistason nostamista vastaamaan muuttuvia osaamistarpeita. Perusopetuksen päättövaiheen suomi toisena kielenä -kriteereillä arvioituna oppilaiden hyväkään suomen kielen osaaminen ei takaa riittävää kielitaitoa eri oppiaineiden käsitteiden ja sisältöjen hallintaan. Tilanteessa, jossa maahanmuuttajataustaisella nuorella on takanaan viisi vuotta perusopetusta Suomessa, ovat eri tiedonalojen kieli- ja tekstitaidot vasta kehittymässä ja erityisesti kirjallisen tuottamisen taidot kaipaavat harjoitusta, jotta eri tiedonalojen opiskelu onnistuu. (Kuukka & Metsämuuronen 2016.)

Karvi kannattaa ehdotusta parantaa mahdollisuuksia tarjota ammatillisessa tutkintokoulutuksessa opiskeluvalmiuksia tukevia opintoja (OPVA) kehittämällä opintojen toteutusmuotoja tutkintokoulutuksen yhteydessä. Karvin arviointi (Hievanen ym. 2020) osoitti, että ammatilliseen koulutukseen pääsee opiskelemaan heikommalla kielitaidolla kuin ennen vuonna 2018 voimaan astunutta ammatillisen koulutuksen uudistusta. Tämän seurauksena osalla opiskelijoista kielitaito ei opintojen alussa ole tasolla, jota opinnoista selviytyminen edellyttää, eikä se kaikilla myöskään opintojen aikana kehity tasolle, jota työelämässä ja arjessa selviytymiseksi tarvitaan. Osalla opiskelijoista myös opiskeluvalmiudet ovat opintojen alussa heikot. Maahanmuuttajien ammatillisten opintojen tukemiseen OPVA-opinnot tarjoavat hyvän keinon, mutta syksyllä 2019 39 %:lla ammatillisen koulutuksen järjestäjistä OPVA-opintoihin ei osallistunut lainkaan maahanmuuttajaopiskelijoita.

Karvi pitää myös tavoitetta lisätä kielitietoiseen opetukseen liittyvää opetustoimen henkilöstön täydennyskoulutusta keskeisenä, jotta ammatillinen koulutus voi vastata sille asetettuihin tavoitteisiin maahanmuuttajien kouluttajana. Jotta maahanmuuttajaopiskelijat saavat tarvitsemansa tuen ja saavuttavat oppimistavoitteet, tulee opetushenkilöstön maahanmuuttajien opettamisen ja kielitietoisen opettamisen osaamista kehittää (Hievanen ym. 2020). Karvin arvioinnissa myös havaittiin, että osaamisen kehittämisen lisäksi ammatilliseen koulutukseen kaivataan paikoitellen lisää opetus- ja ohjaushenkilöstöä, jotta maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden tarpeisiin voidaan vastata. Karvi kannattaakin ehdotusta ottaa ammatillisen koulutuksen rahoituksessa käyttöön vieraskielisyyteen perustuva tekijä, jotta koulutuksen järjestäjillä on tosialliset mahdollisuudet vastata maahanmuuttajaopiskelijoiden tarpeisiin.

Karvi arvioi vuonna 2017 maahanmuuttajille tarjottuja korkeakouluopintoihin valmentavia koulutuksia (Lepola 2017), ja arvioinnin pohjalta valmentavia koulutuksia kehitettiin*. Maahanmuuttajien pääsyä korkeakoulutukseen tulee edelleen tukea huomioon ottaen eri väylät (todistusvalinta, avoin väylä, pääsykokeet). Suomenkielisiin koulutusohjelmiin pääsy edellyttää hyvää suomen kielen taitoa, jonka tukeminen on erityisen tärkeää.

Karvi kannattaa korkeakoulutusta koskevia toimenpiteitä, joilla vahvistetaan SIMHE-korkeakoulujen toimijuutta ja tuetaan palveluiden laajenemista korkeakoulujärjestelmän sisällä, vakinaistetaan ja monipuolistetaan pätevöitymiskoulutustarjontaa sekä tarjotaan edistyneemmän tason S2-opintojen kursseja digitaalisesti ja läsnäoloratkaisuin, ulottaen kielitarjonnan myös oman korkeakoulun ulkopuolisille opiskelijoille. Karvin Taustalla on väliä -arvioinnissa (Airas 2019 ym.) kehotettiin koulutuspoliittisia päätöksentekijöitä kehittämään yhteistyössä korkeakoulujen kanssa koulutuspolkuja, joilla voidaan vahvistaa jo aiemmin korkeakoulututkinnon hankkineiden maahanmuuttajien työelämävalmiuksia ja osaamista, sekä vahvistamaan korkeakoulujen ja työnantajien yhteistyötä muualla hankitun osaamisen tunnistamisessa. SIMHE-toiminnan laajentaminen on eräs keino vastata Karvin arvioinnissa esitettyyn suositukseen siirtyä hankeperusteisuudesta kohti toiminnan systemaattista kehittämistä.

Myös kielitaidon kehittymisen turvaaminen näyttäytyi arvioinnissa keskeisenä keinona lisätä osallisuutta. Arvioinnissa havaittiin (Airas ym. 2019), etteivät ulkomaalaistaustaisten korkeakouluopiskelijoiden suomen kielen opinnot tukeneet riittävästi heidän akateemisen kielitaitonsa kehittymistä. Arvioinnissa suositeltiin, että korkeakoulujen tulisi tunnistaa tulevaisuudessa paremmin ulkomaalaistaustaisten opiskelijoiden asiantuntijatason kielen kehittymiseen liittyvät tarpeet. Nämä tarpeet tulisi huomioida koko koulutuspolun ajan ja jatkuvan oppimisen lähtökohdat huomioiden.

Jo esitettyjen toimenpiteiden lisäksi Karvi toivoo, että huomiota kiinnitetään seuraaviin Taustalla on Väliä -arviointiraportissa esitettyihin suosituksiin:

• Ulkomaalaistaustaisten opiskelijoiden tunnistaminen tulee tehdä mahdolliseksi. Arviointivierailut osoittivat, että pääsääntöisesti korkeakoulut eivät tunnista ulkomaalaistaustaisia omana ryhmänään. Tämän vuoksi opiskelijoiden määrää, opintojen etenemisen seurantaa sekä viestinnän, ohjauksen ja tuen kohdentamista ei voida toteuttaa tarkoituksenmukaisella tavalla. Korkeakouluja kannustettiin ottamaan käyttöön yhteinen ja systemaattinen tunnistamisen tapa, jotta ulkomaalaistaustaisten hakijoiden ja opiskelijoiden seuranta ja tavoittaminen tulisivat mahdollisiksi. Tämä tukisi tietoperusteista toiminnan ohjausta tulevaisuudessa väestömäärällisesti kasvavan, mutta korkeakouluissa aliedustetun ryhmän osalta.
• Positiivisen erityiskohtelun tarve tulee tunnistaa. Useissa korkeakouluissa on ryhdytty kirjaamaan strategioihin ja vastaaviin dokumentteihin moninaisen yhteisön, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tavoitteita. Arviointivierailut kuitenkin osoittivat, että erityiskohtelun tarvetta kohderyhmän osalta ei tunnisteta. Tästä johtuen esimerkiksi tiedotus erilaisista koulutukseen hakeutumisen väylistä ja opiskelumahdollisuuksista ei tavoita kohderyhmää eikä opintojen aikana ole tarpeeksi tukitoimia opiskelijoille. Hakua tukevat toiminnot ovat myös tällä hetkellä pääsääntöisesti keskittyneet ammattikorkeakouluihin. Korkeakouluja kannustettiin aktiivisesti pohtimaan erilaisia positiivisen erityiskohtelun muotoja, jotka edesauttavat hakuvaihetta, opintojen sujumista, kokemusta osallisuudesta ja ohjautumista työelämään.
• Opintojen yhteyttä työelämään tulee lisätä. Tilastoaineiston perusteella suomalaistaustaisten opiskelijoiden sijoittuminen tutkinnon suorittamisen jälkeen on hyvin erilaista maahanmuuttajiin verrattuna, koska lähes kolmannes maahanmuuttajista muuttaa pois maasta viisi vuotta Suomessa suoritettujen opintojen jälkeen. Korkeakouluja suositeltiin vahvistamaan opintojen aikaista yhteyttä työelämään. Osaamisen tunnistamista tulisi entisestään edistää, opintojen työharjoittelumahdollisuuksia lisätä sekä tarjota työelämäverkostoitumisen tukea opintojen aikana.

Lisäksi Karvi pitää tärkeänä korkeakoulutuksen saavutettavuussuunnitelmatyötä, jossa tarkastellaan saavutettavuutta sosioekonomisen aseman, alueiden, sukupuolen, maahanmuuttajataustan, etnisten ryhmien, kieliryhmien ja toimintarajoitteisten kannalta. Työn tarkoituksena on, että laadittujen suuntaviivojen pohjalta korkeakoulut valmistelisivat omat saavutettavuussuunnitelmansa esimerkiksi osaksi lakisääteisiä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmiaan.

Parannetaan ohjauksen ja neuvonnan saatavuutta maahanmuuttajille

Hallitus käynnisti vuosille 2018–2021 kokeilun viisivuotiaiden maksuttoman varhaiskasvatuksen järjestämisestä. Kokeilun tavoitteena on ollut muun muassa lisätä viisivuotiaiden lasten ja heidän sisarustensa osallistumista varhaiskasvatukseen sekä kehittää varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa ja palveluohjausta. Karvi arvioi opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiantona kokeilun tavoitteiden toteutumista.

Arvioinnin mukaan viisivuotiaiden lasten osallistuminen varhaiskasvatukseen lisääntyi kokeilukunnissa muita kuntia enemmän. Kokeilu lisäsi vähäisesti vieraskielisten lasten varhaiskasvatukseen osallistumista. Osallistumisen lisääntyminen oli kuitenkin vieraskielisillä merkittävästi vähäisempää kuin lapsilla, joiden äidinkieli oli ruotsi tai suomi. Lisäksi arvioinnin mukaan tiedottaminen kohdistui ennen muuta perheisiin, jotka olivat jo palvelujen piirissä. (Siippainen ym. 2020.) Karvi näkeekin, että perheiden tiedottamista ja palveluohjausta on hyödyllistä kehittää edelleen, jotta voidaan tavoittaa myös ne ryhmät, jotka eivät ole varhaiskasvatuspalveluiden piirissä.

Maahanmuuttajien koulutuspolkuja tarkastellut Karvin arviointi osoitti (Hievanen ym. 2020), että vapaan sivistystyön maahanmuuttajille tarjoaman lukutaitokoulutuksen saatavuudessa on vielä haasteita työssäkäyvien ja kotona pitkään olleiden osalta. Kotivanhempien osallistumisen haasteena on lastenhoidon järjestäminen. Lisäksi lukutaitokoulutuksen kohderyhmä ja koulutuksen tarkoitus eivät ole kaikilta osin selviä, mikä näkyy muun muassa TE-toimistojen ja muiden ohjaavien tahojen vaihtelevina koulutukseen ohjausperiaatteina. Laki tai rahoitus eivät virallisesti rajoita koulutuksen kohderyhmää tai sisältöä, mikä mahdollistaakin alueelliset ja järjestäjäkohtaiset tulkinnat siitä, keitä koulutukseen ohjataan. Kirkastamista kaipaa erityisesti koulutuksen rooli suhteessa aikuisten perusopetuksen lukutaitokoulutukseen ja kotoutumiskoulutukseen.

Koulutuksesta tiedottamista tulisi vahvistaa oikean kohderyhmän tavoittamiseksi ja koulutukseen ohjaamiseksi. Tiedottamisessa tulee ottaa huomioon kohderyhmälähtöinen viestintä ja hyödyntää monipuolisesti eri kanavia (ml. neuvolat ja järjestöt). Kohderyhmään kuuluville on tärkeää jakaa tietoa myös koulutukseen osallistumista helpottavista muista palveluista, kuten varhaiskasvatuksesta. Lapsen osallistuminen varhaiskasvatukseen tukisi sekä lapsen että vanhemman kotoutumista ja mahdollistaisi vanhemmalle tavoitteellisen opiskelun.

Vaikka maahanmuuttajien ohjautuminen ammatilliseen koulutukseen toteutuukin Karvin arvioinnin (Hievanen ym. 2020) mukaan pääosin hyvin, on siinäkin kehitettävää. Koulutuksen järjestäjien näkemyksen mukaan koulutukseen ohjaavilla tahoilla, kuten TE-toimistoilla, ei välttämättä ole riittävää tuntemusta erilaisista koulutuksista voidakseen ohjata opiskelijan hänelle parhaiten sopivaan koulutukseen. Lisäksi ammatilliseen koulutukseen opiskelijat hakeutuvat myös usein itsenäisesti jatkuvan haun kautta.

Luodaan kotoutumisohjelma alkuvaiheen kotoutumisen tukemiseksi

Karvi kannattaa ehdotusta kotoutumisohjelman luomisesta alkuvaiheen kotoutumisen tukemiseksi ja yhteistyön ja yhtenäisten toimintatapojen vahvistamiseksi.

Karvin arvioinnissa (Hievanen ym. 2020) havaittiin, että vapaan sivistystyön lukutaitokoulutuksen järjestämisen osalta yhteistyökenttä näyttäytyy kansallisesti vaihtelevana ja koordinoimattomana. Toiminta on osin yksittäisten toimijoiden ja opettajien aktiivisuudesta kiinni. Tähän vaikuttaa paitsi vakiintuneiden toimintamallien puute, myös maahanmuuttajien kotouttamisen osaamiskeskusten keskittyminen suuriin kaupunkeihin ja paikallisten toimijoiden saatavuus. Lisäksi kilpailutettujen kotoutumiskoulutusten toimijat vaihtuvat usein, mikä ei edistä yhteistyömallien vakiintumista. Kuitenkin oppilaitoksissa koetaan yhteistyön muiden koulutusten ja hankkeiden kanssa tuovan lisäarvoa opiskelijoille sekä opintojen aikana (esimerkiksi työelämäyhteistyö) että koulutuksen nivelvaiheissa.

Vuorovaikutuskulttuuria tulisi vahvistaa kaikilla toimijatasoilla opetuksen arjesta ministeriöiden väliseen yhteistyöhön ja yhteydenpidon esteitä tulisi purkaa. Tietosuojalainsäädännön osalta tulee etsiä ratkaisuja, jotka mahdollistaisivat Koulutusportin ja muiden tiedonvaihtokanavien tehokkaamman hyödyntämisen koulutusta koskevissa asioissa kaikkien kohderyhmien osalta. Opiskelijoiden verkostoitumista myös heidän yhteiskunnallista integraatiotaan edistävien tahojen kanssa olisi aiheellista tukea ottaen huomioon opiskelijoiden tulevaisuuden tavoitteet esimerkiksi työllistymisen näkökulmasta.

Karvi kannattaa ehdotusta, että mikäli maahanmuuttajan kielitaitotaso on kotoutumisohjelman päätyttyä alle toimivan kielitaitotason (B1.1.) ja mikäli hän ei ole työllistynyt, sovitaan asiakkaan kanssa toimista kielitaidon jatkokehittämiseksi esimerkiksi työllisyyssuunnitelmassa. Kuten selonteossa todetaan, riittävää peruskielitaitoa tarvitaan muun muassa ammatillisessa koulutuksessa, joka usein seuraa kotoutumiskoulutusta. Karvin arvioinnissa (Hievanen ym. 2020) todettiin, että osalla maahanmuuttajaopiskelijoista kielitaito ei opintojen alussa ole tasolla, jota opinnoista selviytyminen edellyttää eikä se kaikilla myöskään opintojen aikana kehity tasolle, jota työelämässä ja arjessa selviytymiseksi tarvitaan.

Arvioinnin tulokset tukevat esitystä kotoutumiskoulutuksen saatavuuden parantamisesta henkilöille, joilla on kotoutumiskoulutuksen tarve, eikä enää voimassa olevaa kotoutumissuunnitelmaa. Arvioinnin perusteella lukutaitokoulutukseen osallistuminen ei tällä hetkellä toteudu opiskelijan näkökulmasta tarveperusteisesti, vaan mahdollisuutta määrittää Suomessa vietetty aika. Osa koulutuksen järjestäjistä ilmoitti ottavansa koulutukseen ainoastaan henkilöitä, joiden kotoutumissuunnitelmaan koulutus sisältyy. Näin ollen osa uudistuksen kohderyhmään kuuluvista jää joillakin alueilla koulutuksen ulkopuolelle, vaikka he koulutustarpeidensa osalta kuuluvatkin kohderyhmään.

Arvioinnin johtopäätöksenä esitettiin, että rahoitusta tulee osoittaa myös muiden kuin kotoutumissuunnitelman omaavien lukutaitokoulutukseen, jotta esimerkiksi työssä käyvät ja pitkään maassa oleskelleet saadaan koulutuksen piiriin. Lisäksi koulutuksen järjestäjien tietoisuutta esimerkiksi opintosetelistä ja muista lisärahoituksen muodoista tulisi lisätä, jotta näitä osataan hyödyntää nykyistä paremmin.

Arviointi antaa vahvistusta näkemykselle, että osaamisen tunnistamisen menetelmiä ja arviointikriteerejä tulee yhdenmukaistaa kansallisesti. Oppilaitoksissa suoritettavaa opiskelijan lähtötason arviointia vaikeuttaa valtakunnallisten osaamisen arvioinnin testausmateriaalien, arviointikriteereiden ja arvioinnin työkalujen puuttuminen. Myös opiskelijoiden oppimistuloksia ja osaamisen tasoa koulutuksen loppuvaiheessa on vaikea arvioida, koska tavoitteita ei ole määritelty kriteeriperusteisesti.

Arvioinnin johtopäätöksenä suositeltiin, että Opetushallitus laatisi yhtenäisen mallin ja materiaalit paitsi päättöarvioinnin osalta, myös oppilaitoksissa suoritettavaan lähtötason arviointiin sekä opetushenkilöstön kouluttamiseen sen tekemiseksi. Hyvien käytäntöjen levittämistä suositeltiin tuettavaksi esimerkiksi digitaalisen alustan avulla.

Osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen näkökulmasta on tärkeää, että ohjaavan tahon ja oppilaitoksen välillä tapahtuva tiedonkulku toimii erityisesti opintojen alkuvaiheessa ja jatko-opintomahdollisuuksia suunniteltaessa.

Karvin arvioinnissa (Hievanen ym. 2020) opettajat ja koulutuksen järjestäjät kokivat, että jatko-opintopolkujen löytäminen erityisesti alkavan lukutaidon omaaville ja oppimisvaikeuksista kärsiville on osoittautunut haasteelliseksi. Arvioinnin tulokset tukevat selonteon esitystä, että kotoutumisohjelman päättyessä maahanmuuttajalle laadittaisiin jatkosuunnitelma työhön tai muihin työllistymistä edistäviin palveluihin siirtymiseksi. Tärkeää olisi myös huolehtia siitä, että osaamisen tunnistamista ja tunnustamista koskevat tiedot tulevat kirjatuiksi ja välitetyiksi eteenpäin osana opiskelijan jatkosuunnitelmaa. Arvioinnin suositusten mukaan tiedonkulun sujuvuutta voitaisiin edistää mm. kuvaamalla oppilaitosyhteistyö TE-toimiston tai kunnan laatimaan ohjaussuunnitelmaan.

Karvi arvioi aikuisten perusopetuksen uudistusta osana maahanmuuttajien koulutuspolkujen arviointia (Hievanen ym. 2020). Arvioinnin suositukset on otettu hyvin huomioon selonteossa. Arvioinnissa nousit esiin resurssien riittämättömyys ja heikon kielitaidon omaavien ja hitaan koulutuspolun tarvitsevien oppijoiden tarpeet. Erityisesti lukutaitovaiheessa opintojen kesto voi vaihdella paljon, ja opiskelijat tarvitsevat riittävän opintojen keston lisäksi pienryhmäopetusta ja yksilöllistä opetusta. Myös opetussuunnitelman perusteiden sisältöjen vaativuus nousi esiin Karvin arvioinnissa. Edellä mainittuihin seikkoihin on tärkeää kiinnittää jatkossa huomiota.

Lisäksi Karvin arvioinnissa tuli esiin, että maahanmuuttajien koulutuspolkuja voi hidastaa kurssien kertaamisen rahoituksen haasteet. Arvioinnin tulokset tukevat selonteossa esitettyä toimenpidettä rahoituksen mahdollistamiseksi opiskelijoiden kertaamista kursseista. Varsinkin lukutaitovaiheessa ja alkuvaiheessa hitailla oppijoilla voi olla tarve kerrata kursseja.

Arvioinnin tulokset tukevat myös esitystä osaamisen tunnistamisen menetelmien ja arviointikriteerien yhdenmukaistamiseksi kansallisesti luomalla työkaluja oppilaitosten käyttöön. Karvi kannattaa toimenpide-ehdotusta siitä, että Opetushallitus täsmentäisi arviointiohjeistustaan oppilaitoksissa suoritettavaan arviointiin. Karvin arvioinnissa suositeltiin täydennyskoulutuksen lisäksi vertaisoppimisen mahdollistamista aikuisten perusopetuksen opetus- ja ohjaushenkilöstölle. Arvioinnin tulokset tukevat selonteossa esitettyä toimenpide-ehdotusta opetushenkilöstölle suunnattavasta täydennyskoulutuksesta. Arvioinnin tulosten pohjalta tärkeimmät täydennyskoulutuksen teemat ovat kielitietoinen opetus, monikulttuurisuuden ymmärtäminen ja erityisopetus. Arvioinnissa suositeltiin hyvien käytäntöjen levittämisen tukemista esimerkiksi digitaalisen alustan avulla ja opetushenkilöstön täydennyskoulutuksella.

Kotoutumisen edistäminen tukemaan osaajien pysyvyyttä ja osallisuutta

Karvin tuottama arviointitieto tukee esitystä, että kotoutumisohjelman pidentämisen tulisi perustua maahanmuuttajan yksilöllisiin tarpeisiin, jotka edellyttävät tehostettuja toimenpiteitä ja joihin ei ole mahdollista vastata kotoutumisohjelman enimmäiskeston puitteissa. Maahanmuuttajien koulutuspolut -arvioinnin (Hievanen ym. 2020) suosituksissa esitettiin, että rahoituksen tulisi sallia eri tavoin etenevien opiskelijaryhmien muodostaminen erityisesti hitaammin etenevät opiskelijat huomioiden. Sen tulisi myös mahdollistaa nykyistä pidempi opiskeluaika ja riittävä opiskelun tuki sitä tarvitseville. Opiskelijahuollon järjestäminen osana vapaata sivistystyötä varmistaisi, että opintojen etenemiseen vaikuttavia tekijöitä voitaisiin käsitellä opiskelijahuoltoryhmässä moniammatillisesti ja opiskelijoiden kokonaistilanne huomioiden. Mahdollisuutta tähän tulisi selvittää.

Harri Peltoniemi
Johtaja
Kansallinen koulutuksen arviointikeskus

Kirsi Hiltunen
Yksikön johtaja
Kansallinen koulutuksen arviointikeskus

*Stenberg H., Hirard T., Autero M., Korpela E. (Eds.)., (2019). Korkeakouluvalmiuksia maahanmuuttajille – hyvät käytänteet ja suositukset valmentavaan koulutukseen. , In: Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. TAITO-sarja., Metropolia Ammattikorkeakoulu.