Millaista koulutusta ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja ympäristökestävyyden edistämiseksi tarvitaan? – Karvin kannanotto Euroopan komission julkiseen kuulemiseen ympäristökestävyyskoulutuksesta
Miten ihmisiä voidaan kannustaa toimimaan ympäristökestävyyden hyväksi?
Karvi näkee ympäristökestävyyden edistämisen keskeisenä kasvatuksen ja koulutuksen tehtävänä läpi koulutuspolun varhaiskasvatuksesta alkaen. Laadukas kasvatus ja koulutus ovat tehokas keino vaikuttaa lasten ja nuorten asenteisiin, ymmärryksen lisääntymiseen ja ympäristötietoisten toimintatapojen edistämiseen tulevaisuustavoitteiden saavuttamisessa. Tiedon tuottamisen ja levittämisen ohella konkreettiset toimintamallit ja niiden harjoittelu käytännön oppimisympäristöissä on tärkeää.
Päätöksentekoprosesseihin osallistuminen tukee lasten ja nuorten sitoutumista aktiivisen toimijuuden vahvistumista suhteessa sekä demokraattisen järjestelmän toimintaan että ympäristökestävyyden tavoitteiden saavuttamiseen oman toiminnan kautta.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvonäkökulmat ovat keskeisiä myös ympäristökestävyyden kysymyksissä. Globaalit haasteet koskettavat kaikkia ja erilaisten äänten kuulemista ja kaikkien osallisuutta yhteisten haasteiden ratkaisussa tulee edistää. Ympäristökysymyksistä ei saisi tulla vain tiettyjen väestöryhmien asia.
Mikä on keskeistä ympäristöä ja kestävyyttä koskevan oppimisen kannalta?
Karvi kokee tärkeäksi, että tieteeseen perustuvat tiedon jakamisen ohella lapsia ja nuoria tuetaan omaksumaan ympäristöä ja kestävyyttä edistäviä toimintamalleja. Monipuoliset opetusmenetelmät ja vaihtelevat oppimisympäristöt tukevat erilaisten oppijoiden yhdenvertaista osaamisen kehittymistä ja osallisuutta ympäristökysymyksissä.
Viimeaikaisten kyselytutkimusten perusteella useat nuoret kokevat ahdistusta ilmastonmuutokseen ja luontokatoon liittyen. On tärkeää antaa heille mahdollisuus keskustella aiheesta myös koulussa ja pyrkiä yhdessä, tietoon perustuen, etsimään ratkaisuja heitä huolettaviin asioihin. Avoin keskustelu, jossa jokainen pääsee kertomaan näkemyksistään omasta elämästään käsin, voi rohkaista puhumaan aiheesta muiden kanssa, opettaa ymmärtämään erilaisia näkökohtia ja tukea aihepiirin läheiseksi kokemista tunnetasolla.
Aihepiirin kokonaisvaltainen käsittely eri näkökulmista lisää oppijoiden ymmärrystä monimutkaisista globaaleista ilmiöistä ja niiden suhteesta toisiinsa. Moninäkökulmaisuuden voidaan nähdä edistävän systeemisen ajattelun taitoja laajemmin, muidenkin teemojen yhteydessä. Epävarmuustekijöiden käsittely kuhunkin oppijan ikäkauteen sopivalla tavalla on tärkeä osa tieteelliseen tietoon perustuvaa opetusta ja realistisen kuvan muodostumista ilmiöistä.
Mitä oppilaitosten (koulujen, korkeakoulujen, ammattioppilaitosten ja koulutuskeskusten) olisi tehtävä parantaakseen omaa ympäristökestävyyttään?
Karvi kokee tärkeäksi, että henkilöstön osaamistarpeita ympäristökestävyyteen liittyen kuullaan ja että heille tarjotaan koulutusta systemaattisesti. Verkkokoulutusta ja erilaisia oppimisalustoja voisi hyödyntää tässä. Koulutuksen tulisi olla dialogista ja pohtivaa, sillä asia on iso ja herättää paljon kysymyksiä.
Myös opiskelijoiden oppimismahdollisuuksia tulee tarkastella, jotta voidaan muodostaa tietopohjaa tämän hetken tilanteesta ja suunnitella mahdolliset jatkotoimet asian edistämiseksi.
Oppilaitosten hyvien käytäntöjen jakaminen edistää sekä ympäristökestävyyden tavoitteiden saavuttamista että yhteistyön toimintamallien muodostumista. On tärkeää, että oppilaitosten johto sitoutuu ympäristökestävyyden periaatteisiin ja vie niitä omassa organisaatiossaan eteenpäin henkilöstöä ja oppijoita osallistaen.
Karvi ehdottaa lisättäväksi listaan, että oppilaitoksissa tulisi pohtia, miten nämä kysymykset otetaan esiin huoltajien ja kotien kanssa tehtävässä yhteistyössä. Verkkovälitteiset tilaisuudet, joissa on tilaa myös kysymyksille ja keskustelulle olisi yksi mahdollisuus toteutukselle.
Miten opetussuunnitelmia ja koulutusta voidaan parantaa?
On tärkeää, että ympäristökestävyyden edistäminen ja ilmastonmuutoksen torjuminen sisällytetään ja integroidaan koko koulutusjärjestelmään varhaiskasvatuksesta korkeakouluopetukseen asti – myös opetussuunnitelmatasolla. Opetussuunnitelmien sisällöt ja pedagogiset ratkaisut tulee suunnitella jatkumona ottaen huomioon oppijoiden ikä ja kunkin koulutusasteen/koulutuksen erityispiirteet. Sisältöjen suunnittelussa kuullaan pedagogiikan, kasvatuksen ja ympäristötiedon asiantuntijoita. Työtä olisi hyvä toteuttaa myös kansainvälisessä yhteistyössä ainakin Euroopan laajuisesti. Jokainen maa tekisi sitten omat sovelluksensa.
Liittyen ympäristökysymysten kokonaisvaltaiseen, monitahoiseen ja globaaliin luonteeseen ympäristökestävyyden edistämisen sisältöjä tulee käsitellä osana eri oppiaineiden opetusta.
Jotta kasvatukseen ja koulutukseen liittyvien ympäristökestävyyden tavoitteiden toteuttamista voidaan arvioida ja tehdä tarvittavia toimenpiteitä seurantatiedon valossa, oppilaiden osaamisen kehittymistä tulisi arvioida ja luoda tarkoitukseen sopivia arviointimalleja tätä varten. Tämä kuuluu keskeisesti Karvin kansalliseen tehtäväkenttään ja Karvi on halukas edistämään ympäristökestävyyden arvioinnin kehittämistä kansallisena ja kansainvälisenä yhteistyönä eri toimijoiden kanssa.
Nuorilla on ratkaiseva rooli ympäristökestävyyteen liittyvän muutoksen toteuttajina. Miten EU ja jäsenmaat voivat auttaa parantamaan nuorten vaikutusmahdollisuuksia?
Koska aihe on laaja, haastava ja nuorten keskuudessa ahdistusta ja pelkojakin herättävä, Karvi pitää erityisen tärkeänä avoimen keskustelukulttuurin edistämistä sen ympärillä. Nämä paikat ja tilanteet mahdollistavat myös tiedon välittämisen sosiaalisessa mediassa leviävän disinformaation vaikutusten torjumiseksi. Keskustelumahdollisuuksien ohella on tarkoituksenmukaista edistää muita osallistumismahdollisuuksia ikäkausi- ja kohderyhmälähtöisesti, lasten ja nuorten omat toiveet ja heille luontaiset toiminta- ja kommunikaatioympäristöt huomioiden.
Omien ideoiden jakaminen ja esittely muille rohkaisee lapsia ja nuoria käyttämään omaa ääntään. Tämän lisäksi tulee tukea heidän omaehtoista aktiivista toimintaansa ideoiden toteuttamisessa ja heidän itse määrittelemiensä tavoitteiden saavuttamisessa.
Ylikansallinen toiminta ympäristökestävyyden edistämiseksi vahvistaa lasten ja nuorten käsitystä haasteiden globaalista luonteesta ja sitouttaa heitä yhteiseen projektiin sekä antaa mahdollisuuden kansainvälisten suhdeverkostojen muotoutumiselle. Tämä edesauttaa ylikansallista yhteistyötä myös tulevaisuudessa.
Miten ympäristökestävyyskoulutusta voidaan parhaiten tukea koulutusjärjestelmissä (esimerkiksi koulutuksesta vastaavien kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten johdolla)?
Ympäristökestävyyden edistäminen tulee sisällyttää koulutuksen ohjaus- ja arviointijärjestelmiin. Sen tulee näkyä kaikessa ohjauksessa ja päätöksenteossa, myös rahoitusta koskevassa. Sille tulee muodostaa kriteerejä, joita vasten voidaan arvioida varhaiskasvatukselle ja koulutukselle asetettujen tavoitteiden toteutumista.
Varhaiskasvatuksen, opetuksen/koulutuksen järjestäjien ja korkeakoulujen tulee sisällyttää ympäristökestävyyden kysymykset omiin itsearviointeihinsa. Vastaavasti esimerkiksi Karvi kansallisena arvioititoimijana voi sisällyttää samoja teemoja ulkoisiin arviointeihinsa, jolloin itsearviointi ja ulkoinen arviointi tukevat toisiaan. Karvin toiminnassa keskeinen kehittävän arvioinnin arvopohja ja menetelmät (luottamus, avoimuus, arvioinnin kohderyhmien vahva osallistaminen) tukevat hyvin tätä toimintaa.
Karvin lakisääteinen tehtävä on myös järjestäjien tukeminen arviointia ja laadunhallintaa koskevissa asioissa. Karvin tehtäväksi voidaan sopia ja arviointisuunnitelmaan sisällyttää tämän kokonaisuuden huomioiminen arviointitoiminnassa. Myös Karvin tietoisuutta, asiantuntemusta ja resursseja tässä pitää lisätä.
Karvi pitää myös yhteistyön ja keskustelumahdollisuuksien lisäämistä erittäin tärkeinä.
Miten jäsenmaita olisi tuettava Euroopan tasolla ympäristökestävyyskoulutukseen liittyvissä asioissa?
Ympäristökestävyyskoulutuksen edistämisestä tulisi tehdä kaikkien koulutuksen ja koulutusjärjestelmän parissa työskentelevien yhteinen asia, jota eri toimijat olisivat sitoutuneita edistämään. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi kehittävän arvioinnin mukainen dialogisuus ja kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihtaminen koulutusjärjestelmän eri tasoilla – ja myös niiden välillä – ovat keskeisiä keinoja. Avoimen aktiivisen yhteistyön kautta on mahdollista luoda myös yhteistä ymmärrystä, periaatteita ja kieltä (vrt. kohta 2), joita tarvitaan yhteisten tavoitteiden muotoilemiseksi ja niihin pääsemiseksi.
Ympäristökestävyyttä koskevien oppimisresurssien ja -moduulien kehittämistä tulee tukea konkreettisesti, myös rahoitusmekanismien kautta. Tässä on syytä panostaa digitaalisten ylikansallisten mallienkin kehittämiseen – kuitenkin varmistaen, että oppimissisällöt ovat saavutettavia erilaisille oppijoille.
Karvi näkee seurantatiedon keräämisen ja tehtyjen toimien vaikutusten arvioinnin ensiarvoiseksi, sillä se mahdollistaa tietoon perustuvat päätöksenteon ja auttaa myös koulutuksen järjestäjiä, oppilaitoksia ja korkeakouluja kohdentamaan omia toimiaan oikeansuuntaisesti ja ennakoivasti.