Ammatillisen koulutuksen tila – työelämälähtöisyys ja yksilölliset opintopolut vahvistuneet, laadussa kuitenkin vaihtelua ja yhdenvertaisuuden toteutumisessa puutteita

Ammatillisen koulutuksen reformina tunnettu laaja-alainen lakiuudistus tuli voimaan vuonna 2018. Uudistuksen toimeenpanossa on saavutettu monia opintojen yksilöllisyydelle ja työelämälähtöisyydelle asetettuja tavoitteita. Kuitenkin toiminnan tasalaatuisuudessa ja opiskelijoiden yhdenvertaisissa mahdollisuuksissa on vielä puutteita. Tämän vuoksi tarvitaan kehittämistoimia, joilla voidaan parantaa opintoihin liittyviä valinnanmahdollisuuksia, ohjauksen ja tuen saatavuutta ja työelämässä oppimisen laatua sekä yhtenäistää näyttöjen toteutusta ja arviointia.

Uudistusta toimeenpantaessa toimintaympäristössä on tapahtunut merkittäviä muutoksia: vuosina 2020–2022 COVID-19-pandemiasta aiheutuneet poikkeukselliset olosuhteet ja opetusjärjestelyt sekä vuonna 2021 voimaan astunut laajennettu oppivelvollisuus. Pandemian vaikutukset voivat heijastua opiskelijoiden hyvinvointiin vielä pitkään pandemian jälkeenkin. Lisäksi globaalin epävarmuuden lisääntyminen voi heikentää opiskelijoiden turvallisuuden tunnetta ja hyvinvointia. Tulevina vuosina tarvitaan vahvoja toimia niin kansallisella kuin paikallisella tasolla opiskelijoiden hyvinvoinnin tukemiseksi.

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) on julkaissut artikkelin, jossa tarkastellaan, miten ammatillisen koulutuksen uudistuksen tavoitteita on saavutettu, miten opiskelijoiden yhdenvertaisuus toteutuu ja millaista osaamista ammatillinen koulutus tuottaa.

Opintojen yksilöllinen suunnittelu on vakiintunut ammatilliseen koulutukseen, ohjauksen ja tuen saatavuutta on parannettava

Ammatillisen koulutuksen uudistuksella on pyritty lisäämään opiskelijoiden mahdollisuuksia yksilöllisiin opintopolkuihin. Opintojen yksilöllinen suunnittelu ja henkilökohtaistaminen ovatkin vakiintuneet ammatilliseen koulutukseen. Sen sijaan opiskelijoiden mahdollisuudet tehdä opintojen sisältöihin, oppimisympäristöihin ja opintojen aikataulutukseen liittyviä yksilöllisiä valintoja toteutuvat heikosti. Oppilaitoksissa tarvitaan entistä tavoitteellisempaa ja opiskelijalähtöisempää urasuunnittelua, jotta opiskelijoiden yksilöllisiä opintopolkuja ja ammatillista kasvua voidaan tukea paremmin. Lisäksi opiskelijoiden mahdollisuudet valita ja suorittaa tutkinnon osia myös muilta koulutuksen järjestäjiltä eivät tällä hetkellä toteudu kovin hyvin, joten myös niitä tulee parantaa.

Ammatillisissa opinnoissa tulee määritellä opiskelijan tarvitsemat ohjaus- ja tukipalvelut. Lisäksi oikeus erityiseen tukeen oppimisvaikeuksien, vamman tai sairauden vuoksi laajennettiin uudistuksessa koskemaan kaikkea ammatillista koulutusta. Opiskelijoiden ohjaus- ja tukitarpeita tunnistetaan melko hyvin. Kaikki opiskelijat eivät kuitenkaan saa tarvitsemaansa ohjausta ja tukea riittävästi ja oikea-aikaisesti. Tästä syystä ohjauksen ja tuen saatavuutta on parannettava ja vaikuttavuuden seurantaa kehitettävä. Myös opetus- ja ohjaushenkilöstön riittävyys, työnjaon toimivuus ja osaaminen ohjauksen ja tuen tehtäviin tulee varmistaa nykyistä paremmin.

Työelämässä oppiminen on lisääntynyt, mutta soveltuvista työpaikoista on pulaa ja ohjauksessa on kehitettävää

Uudistuksen tavoitteena on ollut lisätä työelämässä tapahtuvaa oppimista ja sen laatua. Työelämässä oppiminen onkin kokonaisuudessaan lisääntynyt, mutta noin puolella koulutuksen järjestäjistä on ongelmia löytää osaamisen hankkimiseen soveltuvia työpaikkoja. Tämä asettaa opiskelijat keskenään eriarvoiseen asemaan. Uusia keinoja soveltuvien työpaikkojen löytämiseksi tulee kehittää, jotta koulutuksen työelämälähtöisyys toteutuisi kaikille opiskelijoille.

– Jotta työelämässä oppiminen toteutuisi laadukkaasti, on työpaikkaohjaajien osaamisen kehittämisestä myös pidettävä huolta. Koulutuksen järjestäjien välillä on suurta vaihtelua siinä, miten systemaattisesti ne varmistavat työpaikkaohjaajien osaamista. Tilanne on ollut samansuuntainen jo pitkään 2000-luvun aikana. Työpaikkaohjaajien ohjaus- ja arviointiosaaminen tulee varmistaa nykyistä systemaattisemmin. Lisäksi oppilaitoksilla on paljon hyviä käytäntöjä, joita tulisi levittää entistä tehokkaammin, painottaa yksikön johtaja Kirsi Hiltunen.

Näyttöjen toteutusta ja arviointia tulee yhtenäistää

Opiskelijoiden tulisi osoittaa osaamisensa ja se tulisi arvioida työpaikoilla toteutettavissa näytöissä. Näyttöjen suorittaminen työpaikalla kuitenkin vaihtelee paljon koulutusalojen ja tutkintojen välillä. Etenkin perustutkinnoissa näyttöjä järjestetään vielä melko paljon oppilaitoksissa. Kaikkia näyttöjä ei myöskään suunnitella yhteistyössä eri osapuolten kesken. Koulutuksen järjestäjien tulee vahvistaa työelämäyhteistyötään näyttöjen suorittamiseksi työpaikoilla sekä varmistaa, että opettaja, opiskelija ja työpaikkaohjaaja suunnittelevat näytön yhdessä.

Opiskelijoiden arvosanoissa on merkittäviä eroja näytön suorituspaikan ja arvioijien mukaan. Arvosanat ovat parempia silloin, kun näyttö järjestetään työpaikalla ja työelämän edustaja osallistuu näytön arviointiin, ja heikompia silloin, kun osaaminen osoitetaan oppilaitoksessa ja näytön arvioivat koulutuksen järjestäjän edustajat. Uudistuksen tavoitteiden mukaisesti opettaja ja työpaikkaohjaaja arvioivat näytöt pääosin yhteistyössä. Kuitenkin noin neljäsosa näytöistä on arvioitu ilman työelämän edustajaa, ja työelämän edustajat osallistuvat harvoin oppilaitoksissa toteutettujen näyttöjen arviointiin. Työllistymisen kannalta on tärkeää, että opiskelijoilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet näyttää osaamistaan aidoissa työelämän tilanteissa ja että työelämän edustaja osallistuu osaamisen arviointiin.

Koulutuksen järjestäjien laadunhallinnassa vaihtelua ja kansallisten kehittämishankkeiden vaikuttavuudessa parannettavaa

Ammatillisen koulutuksen uudistuksessa koulutuksen järjestäjien toimivalta lisääntyi, mikä on tehnyt laadunhallinnasta entistä tärkeämpää. Suurimmalla osalla koulutuksen järjestäjistä on toimiva laadunhallintajärjestelmä. Järjestäjien välillä on kuitenkin vaihtelua laadunhallinnan toimivuudessa, eivätkä erot ole kaventuneet viime vuosina. Tarvitaan sopivia tukemisen tapoja laadunhallinnan eri vaiheissa oleville järjestäjille.

Ammatillista koulutusta on kehitetty runsaasti muun muassa valtionosuushankkeilla. Esimerkiksi työpaikkaohjaajien kouluttamiseen liittyviä hankkeita on rahoitettu ja toteutettu paljon, mutta silti työpaikkaohjaajien osaaminen nousee arvioinneissa toistuvasti esille kehittämiskohteena. Hankerahoituksen vaikutusten seurantaa tulee tehostaa. Lisäksi hankkeiden vaikuttavuutta ja hyvien toimintamallien käyttöönottoa tulee tukea.

Artikkeli on osa Karvin policy brief -julkaisusarjaa, jonka tarkoituksena on tukea koulutuspoliittista ja yhteiskunnallista keskustelua ja päätöksentekoa. Sarjassa käsitellään ajankohtaisia arviointituloksia ja suosituksia kasvatuksen ja koulutuksen kehittämiseksi.

Policy brief -artikkeli: Ammatillisen koulutuksen tila – työelämälähtöisyys ja yksilölliset opintopolut ovat vahvistuneet, laadussa kuitenkin vaihtelua ja yhdenvertaisuuden toteutumisessa puutteita

Lue lisää ammatillisen koulutuksen ja työelämän välisestä yhteistyöstä sekä yksilöllisten opintopolkujen toteutumisesta tuoreista tiivistelmäjulkaisuistamme.

Lisätietoja:

Yksikön johtaja Kirsi Hiltunen, kirsi.hiltunen(at)karvi.fi, puh. 029 533 5508, Kansallinen koulutuksen arviointikeskus