Peruskoulun yhdeksänneltä luokalta lähdetään hyvin epätasaisin luku- ja kirjoitustaidoin – kirjoittaminen kaipaa nostetta
Ruotsinkielisten alueiden oppilailla on yhdeksännen vuosiluokan lopussa keskenään hyvin epätasaiset luku- ja kirjoitustaidot. Eroja on esimerkiksi kuntien, koulujen ja ennen kaikkea tyttöjen ja poikien välillä. Opiskelua, lukemista ja kirjoittamista kohtaan tunnetun mielenkiinnon ja hyvien luku- ja kirjoitustaitojen välillä on vahva yhteys. Tytöt ilmeisesti menestyvät paremmin osittain siksi, että he panostavat enemmän tehtävien suorittamiseen. Peruskoulun kirjoittamisen opetuksen pitäisi olla tavoitteellisempaa.
Tämä käy ilmi uudesta yhdeksännen vuosiluokan ruotsin kielen ja kirjallisuuden oppimistulosten arvioinnista. Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) arviointi toteutettiin 15 ruotsinkielisessä koulussa Suomessa keväällä 2019. Arvioinnissa oli mukana yhteensä 927 yhdeksäsluokkalaista. Otos edustaa 32:ta prosenttia kouluista, joissa järjestetään opetusta 7.–9. vuosiluokilla, ja 28:aa prosenttia 9. vuosiluokan oppilaista ruotsinkielisillä alueilla.
Arvioinnin tarkoituksena oli kartoittaa, kuinka hyvin oppilaat olivat saavuttaneet opetussuunnitelman perusteissa (OPS 2014) määritellyt ruotsin kielen ja kirjallisuuden oppimäärän opetukselliset tavoitteet peruskoulun päättyessä. Tavoitteena oli myös saada tietoja koulutusjärjestelmän sisäisestä koulutuksellisesta tasa-arvosta.
”Tulokset osoittavat, että kehitystä on syytä seurata, jotta ruotsinkielisten alueiden oppilaiden taitoerot eivät kasva. Oppilaat kaupungeissa menestyivät yleisesti ottaen oikein hyvin, ja ääripäitä edustavat kaupunkien tytöt ja maaseudun pojat. Kaikkien oppilasryhmien sisällä kuitenkin on suuria eroja”, toteaa johtava arviointiasiantuntija Jan Hellgren Karvista.
Suuret alueelliset erot
Toisin kuin esimerkiksi englannissa ja matematiikassa, ruotsin kielen luku- ja kirjoitustaitojen yhteydessä sukupuoliero nousee aina esiin: tyttöjen luku- ja kirjoitustaidot ovat peruskoulun päättyessä vahvemmat kuin poikien.
Koko arvioinnin tulosten keskiarvo oli 7,9 kouluarvosana-asteikolla 4–10. Tyttöjen keskiarvo oli 8,3 ja poikien 7,5. Arvosanatason kahdeksan saavutti 55 prosenttia tytöistä ja 34 prosenttia pojista.
Etelä-Suomen, Länsi- ja Sisä-Suomen sekä Lounais-Suomen tulokset olivat toisiinsa verrattuna samantasoiset, mutta alueiden sisäiset erot olivat varsin suuria. Sukupuolten välisissä eroissa oli vaihtelua myös koulujen välillä, ja oli myös kouluja, joissa ero oli erittäin pieni.
Luetun ymmärtämisessä erot olivat Länsi- ja Sisä-Suomessa suuremmat kuin Etelä-Suomessa. Joissakin oppilasryhmissä yli puolet oppilaista ylsi korkeintaan arvosanatasolle kuusi, toisissa taas suuri osa menestyi hyvin.
Luetun ymmärtämisen tehtävissä Etelä-Suomen kaupunkien pojat menestyivät suhteellisen hyvin. Heidän asenteensa opiskelua kohtaan oli myös positiivisempi kuin muilla poikaryhmillä.
Suomenkielisissä kouluissa suoritettiin samanaikaisesti vastaava arviointi. Kaikille yhteisissä tehtävissä ruotsinkieliset oppilaat menestyivät yhtä hyvin kuin suomenkieliset.
Kirjoittaminen kaipaa nostetta
Osana arviointia oppilaat saivat myös itse pohtia omaa kirjoittamistaan. Osa oppilaista nauttii kirjoittamisesta ja ajatustensa huolellisesta muotoilusta, mutta toisten on erittäin vaikea tuottaa sanoja ja saada ajatuksiaan ilmaistua.
”On oppilaita, joiden itsetunto on heikko ja joilla on kielteinen käsitys itsestään. He olisivat tarvinneet enemmän tukea kehitykselleen peruskouluvaiheessa. Toiset taas kirjoittavat flow-tilassa. Silti myös heikoimpien oppilaiden joukossa on niitä, jotka pitävät kirjoittamisesta.”
Arvioinnin tulosten pohjalta suositellaan, että kirjoittamiseen panostetaan ja että kirjoittamisen tavoitteellisuutta ja nautittavuutta korostetaan koko yhdeksänvuotisen peruskoulun ajan.
Kirjoitustehtävissä Länsi- ja Sisä-Suomen oppilaat menestyivät varsin hyvin verrattuna muihin oppilasryhmiin.
Alisuoriutuuko osa oppilaista?
Oppilaiden kiinnostuneisuudella lukemista ja kirjoittamista kohtaan sekä asenteella opiskelua kohtaan oli selvät yhteydet tuloksiin. Lisäksi havaittiin, että tytöt sitoutuivat tehtäviin ja panostivat niiden tekemiseen poikia enemmän, mikä näkyi parempina tuloksina.
”Motivaatio ja sitoutuneisuus ovat erittäin tärkeitä tekijöitä ruotsin kielessä ja kirjallisuudessa pärjäämisen kannalta. Voidaan kysyä, menestyisikö osa oppilaista paremmin, jos he olisivat motivoituneempia?” pohtii Hellgren.
Myös huoltajien koulutustasolla ja oppilaiden jatkokoulutusaikeilla oli selvä yhteys tuloksiin. Lukio-opintoihin tähtäävät oppilaat menestyivät paremmin kuin ammattikoulutukseen aikovat.
Oppilaiden kielitausta ja digitaaliset valmiudet sen sijaan eivät juurikaan vaikuttaneet tuloksiin. Hienoinen yllätys oli, että tulokset olivat yleisesti ottaen paremmat kaksikielisemmissä kunnissa kuin kunnissa, jotka ovat enemmän yksikielisiä. Tämä osoittaa, että syy heikompiin tai vahvempiin tuloksiin on ensisijaisesti muualla kuin paikkakunnan kieliympäristössä.
Lisätietoa raportissa ja artikkelikokoelmassa
Arviointi suoritettiin digitaalisella alustalla keväällä 2019. Painopistealueita oli kolme: tekstien tulkinta (lukeminen), tekstien tuottaminen (kirjoittaminen) ja kielentuntemus (oikeakielisyys, kielitieto ja kielellinen tietoisuus). Tekstien tuottamisen osa-aluetta kartoitettiin yksityiskohtaisemmin, ja sitä esitellään loppuraportissa ja kaksikielisessä artikkelikokoelmassa Kirjoitan, siis ajattelen: Näkökulmia kirjoittamisen opetukseen – Jag skriver, alltså tänker jag: Perspektiv på skrivpedagogik (2020), joka löytyy Karvin verkkosivustolta.
Arviointi oli seitsemäs kansallinen perusopetuksen päättövaiheen oppimistulosten arviointi äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineessa vuoden 1999 jälkeen. Vuodesta 2014 kyseisen oppimäärän nimenä ruotsinkielisille on ollut ruotsin kieli ja kirjallisuus.
Lisätiedot:
Johtava arviointiasiantuntija Jan Hellgren, jan.hellgren@karvi.fi, puh. 029 533 5531.