Lausunto Lapsiasianeuvottelukunnalle aiheesta ”Lapsen oikeus turvallisuuteen – miten voimme vahvistaa lasten turvallisuuden kokemusta?”

3.11.2022

Miten vahvistamme lasten ja nuorten turvallisuuden kokemusta Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) ja opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan piirissä tehtävässä työssä?

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi arvioi ja tuottaa tietoa koko koulutussektorista aina varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen. Arvioinneissa korostuvat lasten ja nuorten oppimiseen, opiskeluun ja hyvinvointiin liittyvät teemat.

Jotta voimme vahvistaa lasten ja nuorten turvallisuuden kokemusta, tarvitsemme kokonaisvaltaista ymmärrystä sekä turvallisuuden kokemuksen edellytyksistä että toisaalta luomista edellytyksistä oppijoiden hyvinvoinnille ja sitä kautta oppimiselle. Hyvinvointi ja yhteisöllisyyden kokemukset vaikuttavat oppimistuloksiin ja osaamisen kehittymiseen, merkityksellisyyden kokemukset ja siteet rakentuvat arjen jaetuissa käytännöissä (Ukkola & Väätäinen, 2021, s. 55). Erityisesti pienimpien lasten osalta turvallisuuden kokemus liittyy esimerkiksi varhaiskasvatuksen pysyviin ihmissuhteisiin. Turvallisuuteen liittyy useita ulottuvuuksia, jotka hallinnonalalla on syytä tunnistaa/joita tulee pohtia:

Osallisuuden kokemuksen yhteys koettuun turvallisuuteen: pysyvä yhteisö luo turvaa.
Lasten, oppijoiden ja opiskelijoiden osallisuutta ja kuulumisen kokemusta tulee tietoisesti vahvistaa.
Yksilökeskeisyyden yhteys koettuun turvallisuuteen: millä tavoin oppijoiden yksilöllisen osaamisen kehittämiseen perustuva koulutuskulttuurimme tuottaa arjen oppilaitoskäytäntöjen tasolla turvallisuutta tukevia elementtejä?
Yhdenvertaisuuden yhteys koettuun turvallisuuteen: tukemalla yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon toteutumista on mahdollista tukea tunnetta hyväksytyksi tulemisesta ja turvallisuudesta
Fyysinen tilan yhteys koettuun turvallisuuteen: millaisia vaikutuksia erilaisilla fyysisillä oppimisympäristöillä on oppijoiden turvallisuuden tunteeseen (avoimet/suljetut/digitaaliset)?
Opetusmenetelmien ja -välineiden yhteys koettuun turvallisuuteen: millaisia ovat digitaalisten opetusmenetelmien vaikutukset koettuun turvallisuuden tunteeseen?
Tuen tarpeiden yhteys koettuun turvallisuuteen: miten pystytään tarjoamaan tukea riittävästi ja oikein kohdennetusti siten, että koettu turvallisuus ja luottamus lisääntyvät?

Koulut, esikoulut ja päiväkodit ovat paikkoja, jotka parhaimmillaan tuottavat oppijoille iloa, mielihyvää, yhteenkuuluvuutta ja hyvinvointia tavoilla, jotka eivät ole mitattavissa. Useat koulujen ja oppilaitosten oppijoiden turvallisuuden edistämiseen liittyvät toimet kasvatus- ja koulutusinstituution sisällä edellyttävät lähtökohtaisesti sitä, että oppijat ovat läsnä ja toimien tavoitettavissa. Yksi keskeisistä oppijoiden yhdenvertaisuutta ja turvallisuuden kokemista koskevista kysymyksistä onkin, miten side kouluun, oppimiseen ja yhteisöön kyetään luomaan etäkäytäntöjen yleistyessä.

Varhaiskasvatuksen tarjoama vertaisryhmä, kokemus ryhmään kuulumisesta sekä kuulluksi ja nähdyksi tuleminen vahvistavat lasten osallisuutta ja turvallisuuden kokemusta. Varhaiskasvatuksen toimintakulttuurin kehittämisen lähtökohtana on inklusiivinen varhaiskasvatus, jossa jokainen lapsi voi toimia, kehittyä ja oppia omana ainutlaatuisena yksilönään ja yhteisön jäsenenä (Harkoma ym., 2022). Lasten osallisuus ei kuitenkaan voi toteutua ilman henkilöstön aktiivista pyrkimystä siihen. Varhaiskasvatuksen arjessa tulisikin olla tietoisesti järjestettyjä mahdollisuuksia lasten osallisuuden toteutumiselle monipuolisin ja lapsiystävällisin menetelmin (Karvi 2022a).

Kansainvälistyvissä varhaiskasvatus-, koulu- ja oppilaitosyhteisöissä tulee muistaa myös kysyä, mitkä tekijät tuottavat turvallisuutta erilaisista kulttuuripiireistä tulleille ja millä tavoin koulutuksessa huomioidaan moninaistuvan yhteiskunnan jäsenten erilaisia lähtötilanteita ja tarpeita. Voivatko kaikki oppijat kokea tulevansa hyväksytyiksi ja sitä kautta myös olonsa turvalliseksi kouluyhteisössään? Ulkomaalaistaustaisten opiskelijoiden arvioinneissa välittämä viesti kertoo paitsi tuen tarpeesta, myös huolesta tulla kohdelluksi erilaisena ja eriarvoisena kuin muut. (esim. Airas ym. 2019.)

Miten Karvi on selvittänyt lasten ja nuorten näkemyksiä turvallisuuden kokemuksesta tai sen vahvistamisesta hallinnonalallamme?

Perusopetuslain mukaan jokaisella oppilaalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Vaikka kiusaaminen on tutkimusten mukaan Suomessa vähentynyt 2000-luvulla, yhä edelleen liian moni lapsi tai nuori kokee kiusaamista kouluyhteisössään tai vapaa-ajallaan. Kiusaaminen vaikuttaa oppilaan hyvinvointiin ja voi olla myös yksi syy koulupudokkuuteen. Karvi toteutti vuosina 2021–2022 arvioinnin kiusaamista ehkäisevien sekä hyvinvointia ja työrauhaa parantavista menetelmistä (Rumpu ym. 2022). Arviointiin valittiin mukaan seitsemän erilaista kiusaamisen vastaista menetelmää 27 hakemuksen joukosta. Tulosten mukaan koulut ovat pääsääntöisesti tyytyväisiä käyttämiinsä kiusaamisen vastaisiin menetelmiin, ja niiden toimintatavat ovat juurtuneet osaksi koulujen toimintakulttuuria. Myös oppilaat ovat arviointitulosten mukaan pääosin tyytyväisiä siihen, miten kiusaamisen vastaista työtä kouluissa toteutetaan. Oppilaat eivät kuitenkaan aina tiedä, miten kiusaamistapaukset selvitetään, kun ne on tuotu koulun aikuisten tietoon.

Oppilaiden koulupoissaolot ovat lisääntyneet perusopetuksessa viime vuosina, ja koronapandemia on vaikuttanut tähän merkittävästi. Koulu on lapselle ja nuorelle on oppimisen ja sosiaalisen kehityksen kannalta tärkeä ympäristö. Näin ollen toistuvat tai pitkittyneet poissaolot koulusta voivat vaikuttaa merkittävästi lapsen ja nuoren hyvinvointiin sekä tulevaisuuden kehityskulkuun, sillä ne voivat vaarantaa oppilaan mahdollisuuksia suoriutua oppivelvollisuudesta ja sitä kautta syrjäyttävät opinnoista. Koulusta lapsi saa myös tärkeitä kokemuksia yhteisön jäsenenä toimimisesta. Näillä kokemuksilla on suuri merkitys sille, miten lapsen sosiaalinen identiteetti suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan rakentuu. Yksilötasolla koulupoissaoloihin puuttuminen varhaisessa vaiheessa on tärkeää, sillä niiden on todettu olevan yhteydessä moniin hyvinvointia heikentäviin ja syrjäytymistä aiheuttaviin tekijöihin, heikentyneisiin oppimistuloksiin ja koulupudokkuuteen (Gubbels ym. 2019).

Varhaisella puuttumisella ja auttamisella voidaan vähentää ongelmien vaikeutumista ja kasautumista sekä monien eri palvelujen tarvetta. Karvissa käynnissä oleva, opetus- ja kulttuuriministeriön ohjaamaan kansalliseen kehittämistyöhön liittyvä sitouttavan kouluyhteisötyön arviointi, on nostanut esiin, että poissaoloihin puuttumisen kynnysrajat vaihtelevat opetuksen järjestäjien ja koulujen välillä merkittävästi. Varhaisen puuttumisen ja ennaltaehkäisevien toimenpiteiden vahvistamiseksi arvioinnin väliraporttiin liittyvissä suosituksissa kehittämistyötä toteuttaville pilottihankkeille korostetaan näkökulman siirtämistä poissaoloihin puuttumisesta oppilaiden kouluun kiinnittymisen ja läsnäolon tukemiseen (Markkanen ym. 2022).

Kokemukset kiusaamisesta vähentävät lasten ja nuorten turvallisuuden tunnetta ja ovat myös yhteydessä siihen, miten he kokevat oman osallisuutensa sekä vaikutusmahdollisuutensa koulussa ja oppilaitoksessa. Karvin toteuttaman arvioinnin mukaan toisen asteen opintojen aikana kiusatuksi joutuneet ja sitä havainneet opiskelijat kokivat oppilaitoksen yhteisöllisyyteen liittyvät asiat heikommiksi kuin ne opiskelijat, jotka eivät olleet kokeneet kiusaamista. Myös opiskelijat, jotka eivät kokeneet kuuluvansa oppilaitosyhteisöönsä, arvioivat oppilaitoksensa yhteisöllisyyden muita heikommaksi. Kokemukset osallisuudesta ja osallistumismahdollisuuksista arvioitiin matalammalle niiden opiskelijoiden kohdalla, jotka olivat olleet kiusaamisen kohteena tai havainneet sitä, sekä niillä opiskelijoilla, jotka eivät kokeneet kuuluvansa osaksi oppilaitosyhteisöään. Kiusatuksi joutuminen ja oppilaitosyhteisöön kuulumisen tunne olivat yhteydessä myös siihen, miten opiskelijat kokivat oppilaitoksensa tukevan heitä vaikuttamisvalmiuksien kehittämisessä tai miten he olivat näitä taitoja oppineet. (Hakamäki-Stylman ym. 2021.)

Maahanmuuttajat korkeakoulutuksessa -arvioinnin yksi pääteemoista oli osallisuus. Kokemus osallisuudesta vahvistaa kokemusta turvallisuudesta, sillä yhteisö luo yksilölle turvaa. Erityisen tärkeää näiden kokemusten tukeminen on ihmisille, jotka muuttavat Suomeen eikä heillä uudessa kotimaassaan ole luontaisen sosialisaation kautta muotoutuneita sosiaalisia turvaverkkoja.

Yksi arvioinnin keskeisistä havainnoista oli, että ulkomaalaistaustaisille opiskelijoille tärkeintä oli ryhmään kuuluminen – taustasta riippumatta (Airas ym. 2019). Tunne kuulumisesta joukkoon rakentui opiskelijoiden mukaan usein jaetun kielen, elämäntilanteen tai elämäntapojen ympärille, ei niinkään uskonnon. Moni toivoi enemmän kontakteja suomalaistaustaisten opiskelijoiden kanssa.

Vaikka erilaisuus nähdään korkeakouluissa pääsääntöisesti rikkautena ja opiskelijoita kuullaan, erilaisuus rikkautena yhdistettiin puheen tasolla erityisesti ajatukseen kansainvälisyydestä, ja erilaisuuteen liitettiin myös negatiivisia erottumisen merkityksiä. Erottuminen muista etnisen taustan mukaan ei ollut opiskelijoiden toive, vaan he toivoivat tulevansa huomioiduiksi omina itsenään. Tämän voi katsoa olevan yhteydessä koettuun turvallisuuden tunteeseen, sillä hyväksytyksi tulemisen tunne oman viiteryhmän keskuudessa tukee osallisuuden ja turvallisuuden kokemusta. Myös yhteisessä tekemisessä mukana oleminen vahvistaa osallisuutta. Siksi on tärkeää tukea opiskelijoiden pääsyä osallisiksi ja aktiivisiksi toimijoiksi korkeakouluyhteisössä ja sen toimielimissä (Airas ym. 2019).

Miten Karvi on selvittänyt lasten ja nuorten näkemyksiä turvallisuuden kokemusta estävistä tekijöistä?

Karvin toteuttamassa kiusaamisen vastaisia menetelmiä koskevassa arvioinnissa (Rumpu ym. 2022) ilmeni, että kiusaamisen vastaista työtä kouluissa haastaa se, että kiusaaminen jää usein koulun aikuisilta piiloon. Silloin kun oppilaat eivät tiedä, miten kiusaamistilanteisiin puututaan, he eivät uskalla kertoa näkemästään tai kokemastaan kiusaamisesta. Kouluissa tulee kiinnittää erityistä huomiota siihen, että niin oppilaille kuin huoltajillekin viestitään selkeästi siitä, että kouluilla on halua ja keinoja puuttua tilanteeseen. Vaikka koulujen henkilöstö, oppilaat ja huoltajat ovat arviointitulosten mukaan pääosin tyytyväisiä kiusaamisen vastaiseen työhön, tarvitaan jatkuvaa toimintatapojen kehittämistä. Erityistä huomiota tulee kiinnittää siihen, että myös hienovaraiseen, epäsuoraan kiusaamiseen puututaan johdonmukaisesti. Arvioinnissa kerättyjen avovastausten mukaan jotkut oppilaat kokevat edelleen, että opettajat eivät välttämättä suhtaudu riittävän vakavasti tilanteisiin tai lähde viemään niitä eteenpäin. Oppilaat myös arastelevat kiusaamisesta kertomista sen pahenemisen pelossa.

Arviointitulosten mukaan oppilaat kokevat netissä tai somessa tapahtuneesta kiusaamisesta kertomisen vaikeammaksi kuin koulussa tapahtuneesta kiusaamisesta kertomisen. Koulujen henkilöstö toi esiin sitä, miten vaikeaa netissä tapahtuvaa kiusaamista on havaita ulkopuolelta. Oppilaiden ja opettajien välisen myönteisen vuorovaikutussuhteen ja luottamuksen rakentaminen sekä oppilaiden osallisuuden vahvistaminen ovatkin kiusaamisen vastaisen työn onnistumisessa avainasemassa. Kiusaamisen vastainen työ vaatii kouluilta jatkuvaa tilanteiden seuraamista, toiminnan arvioimista sekä kehittämistä. Koulujen kiusaamisen vastaisen työn toimivuuden kannalta on ensiarvoisen tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että niin oppilaille kuin huoltajillekin viestitään selkeästi siitä, että kouluilla on halua ja keinoja puuttua tilanteeseen. Kiusaamisen ennaltaehkäisyssä on tärkeää ottaa sekä oppilaat että huoltajat mukaan koulujen kiusaamisen vastaiseen työhön.

Karvin toimenpide-ehdotuksia lasten ja nuorten turvallisuuden kokemusten vahvistamiseksi

Arviointien tulokset osoittavat, että COVID-19-pandemia ja poikkeukselliset opetusjärjestelyt ovat vahvistaneet eriarvoistumiskehitystä. Oppimis-, osaamis- ja hyvinvointivaje myös liittyvät toisiinsa. (Karvin lausunto Valtion talousarvioon 2023)

Karvin arviointitulosten mukaan pandemian keskeisimmät vaikutukset ovat kohdistuneet oppijoiden hyvinvointiin ja oppimisen tuen tarpeeseen sekä oppimisvalmiuksiin oppimisympäristöjen muuttuessa. Vaikeimmassa tilanteessa ovat olleet ne oppijat, joilla erilaiset henkiseen kuormittumiseen ja opiskeluun liittyvät ongelmat ovat kasaantuneet poikkeustilanteen aikana. Käytettävissä olevilla tukimuodoilla ei ole pystytty tukemaan riittävästi näitä oppijoita. (Goman ym. 2021a.) Osalla lapsista ja nuorista ongelmat voivat vaikuttaa opiskeluun vielä pitkään poikkeustilanteen jälkeenkin. Siksi tärkeää on entistä tiiviimpi yhteistyö oppilaitosten, opiskeluhuollon ja nuorisotyön kesken opiskelijoiden hyvinvoinnin tukemiseksi. Oppijoiden yksilöllisten tuen tarpeiden tunnistamista ja matalan kynnyksen tukea tulee vahvistaa kaikilla koulutusasteilla. Toimintamalleja oppijoiden henkisen kuormittavuuden vähentämiseen ja hyvinvoinnin tukemiseen tulee kehittää. Tämä on tärkeää myös nyt, kun Ukrainassa käynnissä oleva sota aiheuttaa monille lapsille ja nuorille ahdistusta ja pelkoa.

Tehostetun tai erityisen tuen tarpeessa olevien oppilaiden ja opiskelijoiden määrä on lisääntynyt eri koulutusasteilla viime vuosina. Koulutuksellisen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kannalta keskeistä on, että tukipalvelut kohdennetaan tarpeenmukaisesti ja oikea-aikaisesti. Suomessa on vahva inkluusion periaate, mikä tarkoittaa sitä, että oppijat opiskelevat mahdollisimman pitkälle kaikille yhteisissä oppimisympäristöissä. Erityisopettajien lisäksi myös muut opettajat ja ohjaajat osallistuvat tuen toteutukseen.

Karvin toteuttaman ammatillisen koulutuksen erityisen tuen arvioinnin (Goman ym. 2021b) mukaan varsin suuri osa ammatillisten ja yhteisten tutkinnon osien opettajista koki erityiseen tukeen liittyvät vastuut ja työnjaon epäselviksi. Keskeistä onkin, että erityisopettajien sekä muiden opettajien ja ohjaajien rooleja ja tehtäväalueita erityisessä tuessa selkiytetään ja henkilöstölle suunnattuja erityiseen tukeen liittyviä ohjeita tarkennetaan. Järjestäjätasolla tulee tehdä paremmin näkyväksi erityisen tuen korotetun valtionosuuden kohdentuminen toimintaan. Koulutuksen järjestäjien tulee varmistaa henkilöstöresurssien sekä opetus- ja ohjaushenkilöstön ajallisen resurssin riittävyys erityisen tuen tehtäviin. Arvioinnissa havaittiin koulutusalakohtaisia eroja. Keskeistä onkin, että koulutuksen järjestäjät seuraavat tarkemmin erityisen tuen organisoinnin tarkoituksenmukaisuutta eri koulutusaloilla sekä sitä, onko erityisopettajaresurssia riittävästi eri koulutusalojen käytössä. Alakohtaiset erityisopettajat ovat hyvä keino parantaa erityisen tuen organisointia ja toteutusta. Myös henkilöstön osaamista erityisessä tuessa tulee kehittää suunnitelmallisemmin.

Vaativan erityisen tuen saatavuus ja koulutuspaikkojen riittävyys eri alueilla tulee varmistaa. Osalla yleisissä oppilaitoksissa opiskelevista opiskelijoista voi olla niin suuria tuen tarpeita, että oppilaitoksen tuen muodot tai tukeen liittyvä osaaminen eivät riitä. Opiskelijoiden mahdollisuutta siirtyä tarvittaessa tuen muodosta toiseen tulee entisestään kehittää, ja yleisten oppilaitosten ja erityisoppilaitosten yhteistyötä tulee tiivistää. On tärkeää, että laajentuneen oppivelvollisuuden vaikutuksia erityisen tuen tarpeeseen ennakoidaan ja seurataan tarkasti. Nivelvaiheen yhteistyö perusopetuksen ja toisen asteen kanssa tulee aloittaa nykyistä aikaisemmin niiden oppijoiden osalta, joilla on perusopetuksessa oppimiseen liittyviä haasteita. (Goman ym. 2021b.)

Karvi toteuttaa vuosien 2022–2024 aikana myös perusopetuksen kolmiportaiseen tukeen liittyvän arvioinnin, jossa tarkastellaan eriyttämisen ja joustavia opetusjärjestelyjen toimivuutta sekä erilaisten tuen muotojen vaikuttavuutta (Karvi 2022b).

Etäopiskelun ja hybridimallien vakiintuessa tulee kiinnittää erityistä huomiota kouluyhteisön sosiaalisten siteiden ja yhteisöllisyyden vaalimiseen osana turvallisuuden kokemusten vahvistamista. Nämä tukevat sekä henkistä jaksamista että korkeakouluun sitoutumista. Erityisryhmien osalta on huomioitava digitaalisen opiskelun käytäntöihin ja etäopiskelun toimintakäytäntöihin tarjottava riittää tuki. Kyse ei ole ainoastaan välineiden muutoksesta, vaan laajasti koko oppimisen tavan ja sosiaalisten suhteiden rakentamisen muutoksesta. Tilanteessa, jossa yksilöt rakentavat omia koulutuspolkujaan runsaan valinnaisuuden, itsenäisen ja digitaalisen opiskelun ja joustavuuden pohjalta, tulee kiinnittää huomiota sosiaalisten suhteiden ja sosiaalisen tukiverkoston rakentumisen edellytyksiin. Toistuvat kohtaamiset luovat mahdollisuuksia luoda pysyviä, luottamukseen perustuvia ja samalla kouluyhteisöön sitovia vuorovaikutussuhteita. (Karvin lausunto Valtion talousarvioon 2023.)

Tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja osallisuus koulutuksessa – katsauksessa kansallisiin arvionteihin Karvi nosti yhdeksi neljästä keskeisestä suosituksesta oppijoiden hyvinvoinnin, osallisuuden ja yhteisöllisyyden tuen ja vaalimisen seuraavat alakohdat kattaen:

Oppijoiden hyvinvointia, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä tulee tukea ja vaalia. Oppijoiden yhteisöihin kiinnittymistä, osallisuutta ja aktiivista toimijuutta tulee tukea ja vahvistaa moniammatillisena yhteistyönä. Oppijoiden hyvinvoinnin tukemiseen ja henkisen kuormittavuuden vähentämiseen tulee kehittää toimintamalleja. Opetus-, ohjaus- ja kasvatustyön tukena tarvitaan riittävät kouluterveydenhuollon ja sosiaalitoimen palvelut ja sujuvaa yhteistyötä eri ammattiryhmien välillä. Tiedonvaihtoa ja vuorovaikutusta myös muiden toimijoiden kanssa on syytä lisätä.
Oppimisympäristön tulee olla turvallinen ja edistää koulussa viihtymistä. Jokaiselle oppijalle tulee tarjota turvallinen ja terveellinen paikka kasvaa, oppia ja opiskella sekä yhtäläiset mahdollisuudet toimia ja toteuttaa itseään. Varhaiskasvatusyksiköissä, kouluissa, oppilaitoksissa ja korkeakouluissa tulee tietoisesti pyrkiä luomaan tiloja sekä oppijoiden keskinäisille että henkilöstön kanssa tapahtuville kohtaamisille myös muun kuin oppisisältöjen ympärillä.
Oppijoiden omaa aktiivista toimijuutta koulutuksessa ja kansalaisyhteiskunnassa tulee vahvistaa. Oppijoita tulee ohjata huomaamaan erilaisia vaihtoehtoja ja kannustaa tekemään itselleen sopivia valintoja. Oppilaitosten käytänteiden tulee mahdollistaa monenlainen osallisuus ja tukea oppijoiden omaehtoisen toimijuuden kehittymistä. On tärkeää huomioida oppijoiden yleiset elämäntilanteet ja työelämän muuttuvat osaamistarpeet.
Oppijoiden osallisuutta ja toimijuutta tulee tukea huolehtimalla laadunhallintajärjestelmien toimivuudesta. Oppijoiden osallistuminen koulutuksen kehittämiseen ja heidän kuulemisensa osana palautejärjestelmiä ovat keskeinen osa toimivaa koulutuksen laadunhallintaa ja keino varmistaa oppijoiden yhdenvertaisuuden toteutuminen.

(Ukkola & Väätäinen, 2021.)

Ulkomaalaistaustaisia korkeakouluopiskelijoita koskien Karvi on suosittanut, että opiskelijoiden osallisuuden kokemuksia vahvistetaan tukemalla heidän verkostoitumistaan ja aktiivista toimijuuttaan osana opiskeluarkea esim. mahdollistamalla opiskelijoiden osallistuminen toimielinten toimintaan ja hyödyntämällä opiskelijoiden monipuolista kieli- ja kulttuuritaustaa opetuksessa.

Lähteet

Airas, M., Delahunty, D., Laitinen, M., Shemsedini, G., Stenberg, H., Saarilammi, M., Sarparanta, T., Vuori, H. & Väätäinen H. 2019. Taustalla on väliä. Ulkomaalaistaustaiset opiskelijat korkeakoulupolulla. Julkaisut 22:2019. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Helsinki.

Goman, J., Huusko, J., Isoaho, K., Lehikko, A., Metsämuuronen, J., Rumpu, N., Seppälä, H., Venäläinen, S. & Åkerlund, C. 2021a. Poikkeuksellisten opetusjärjestelyjen vaikutukset tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumiseen eri koulutusasteilla. Arviointihankkeen osa III: Kansallisen arvioinnin yhteenveto ja suositukset. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 8:2021. Helsinki.

Goman, J., Hievanen, R., Kiesi, J., Huhtanen, M., Vuojus, T., Eskola, S., Karvonen, S., Kullas-Norrgård, K., Lahtinen, T., Majanen, A., & Ristolainen, J. 2021b. Erityinen tuki voimavaraksi – Arviointi ammatillisen koulutuksen erityisestä tuesta. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 17:2021. Helsinki.

Hakamäki-Stylman, V., Huhtanen, M., Kilpeläinen, P., Pusa, A-M., Rumpu, N., Venäläinen, S., Huhtala, O., Multasuo, S., Mustonen, T., Viljanen, V. & Wahlström, N. 2021. Osallisuus tehdään yhdessä. Opiskelijoiden kasvu aktiivisiksi ja kriittisiksi kansalaisiksi toisella asteella. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 28:2021. Helsinki.

Harkoma, S., Kuusiholma-Linnamäki, J., Sarkkinen, T., & Vlasov, J. (2022). Varhaiskasvatuksen tuen arviointi kansallisesti, paikallisesti ja pedagogisessa toiminnassa. Teoksessa N. Heiskanen, & M. Syrjämäki (toim.), Pienet tuetut askeleet – Varhaiskasvatuksen uudistuva tuki ja kehittyvät käytännöt. PS-Kustannus, 84–97.

Karvi 2022a. Lasten osallisuus varhaiskasvatuksen suunnittelussa ja arvioinnissa. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Tiivistelmät 11:2022.

Karvi 2022b. Eriyttäminen perusopetuksessa (2022–2024). https://karvi.fi/esi-ja-perusopetus/teema-ja-jarjestelmaarvioinnit/eriyttaminen-perusopetuksessa/ (linkki päivittyy)

Markkanen, E-L., Rumpu, N., Saarinen, J., Hyvärinen, N., Henriksson, P., Lantela, L., Lumme, M., Paalasmaa, J., Palmu, I. & Palmu, M. 2022. Sitouttavan kouluyhteisötyön arviointi. Arvioinnin väliraportti. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 20:2022. Helsinki.

Rumpu, N., Markkanen, E-L., Hyvärinen, N., Anttila, N., Danschu, P., Kuvaja, M., Romantschuk, M. & Sainio, M. 2022. Kiusaamista ehkäisevien sekä hyvinvointia ja työrauhaa parantavien menetelmien arviointi. Keskeisimmät tulokset seitsemästä arvioidusta menetelmästä. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Tiivistelmät 10:2022.

Ukkola, A., & Väätäinen, H. (toim.) Tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja osallisuus koulutuksessa – Katsaus kansallisiin arviointeihin. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Tiivistelmät 16:2021.