Lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain muuttamisesta (HE 177/2022 vp)

Diaarinumero OPH-3972–2022

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (myöhemmin Karvi) kiittää mahdollisuudesta antaa kirjallisen asiantuntijalausuntonsa tasa-arvosuunnitteluvelvoitteen laajentamisesta varhaiskasvatukseen. Karvi pitää erittäin tärkeänä, että suunnitelmallinen ja systemaattinen sukupuolten tasa-arvon edistämistyö aloitetaan varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen keskeisimpiä tavoitteita ovat suomalaisen yhteiskunnan demokraattisten arvojen, kuten yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistäminen. Lapsilla tulee olla mahdollisuus kehittää taitojaan ja tehdä valintoja esimerkiksi sukupuolesta, syntyperästä, kulttuuritaustasta tai muista henkilöön liittyvistä syistä riippumatta (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, 2022). Karvi pitää myös tärkeänä sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun liittyvän syrjinnän ennaltaehkäisytyön aloittamisen jo varhaiskasvatusikäisten lasten kohdalla. Seuraavaksi Karvi lausuu esityksen viidestä keskeisestä ehdotuksesta.

Suunnitelmien tulee olla konkreettisia ja kytkeytyä osaksi arjen pedagogiikkaa

Ensimmäisenä hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi sukupuolten tasa-arvon edistämisestä varhaiskasvatuksessa. Tasa-arvosuunnittelun velvoite laajennettaisiin oppilaitoksista varhaiskasvatukseen. Karvi kannattaa toiminnallisten tasa-arvosuunnitelmien laatimista. Toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma toimii pedagogisen tason työkaluna varhaiskasvatuksen henkilöstölle. Keskeistä on tasa-arvotyön edistäminen ennen kaikkea varhaiskasvatuksen arjessa osana päivittäistä toimintaa. Karvi toteaa, että suunnitelman laadinta yhteistyössä henkilöstön kanssa voi parhaimmillaan antaa henkilöstölle välineitä reflektoida omaa tasa-arvoon tähtäävää toimintaa ja arvioida sekä kehittää sitä omassa lähityöympäristössä. Karvi kuitenkin huomauttaa tutkimustietoon viitaten, että pelkkä suunnitelman laadinta ei yksistään takaa tasa-arvon toteutumista pienten lasten parissa. Karvin toteuttamien valtakunnallisten varhaiskasvatussuunnitelmien perusteiden laadintaa ja toteuttamista tarkastelleiden arviointien (Repo ym. 2018) sekä ohjausasiakirjoja tarkastelleen tutkimuksen (Paananen 2017) mukaan suunnitelmien ohjaava merkitys jää heikoksi, mikäli niitä ei ole kirjoitettu riittävän konkreettisella tasolla. Karvi pitääkin tärkeänä, että tasa-arvosuunnitelma sisältää ehdotuksen mukaisesti varhaiskasvatuksen toimipaikan tasa-arvotilanteen nykytilan kartoituksen, tarvittavat toimenpiteet tasa-arvon edistämiseksi lasten kasvu- ja oppimisympäristöissä, sekä arvion aikaisempaan tasa-arvosuunnitelmaan sisältyneiden toimenpiteiden toteuttamisesta ja vaikuttavuudesta. Huomion kohdentaminen vuorovaikutukseen, ohjaukseen, lasten osallisuuteen, käytettäviin materiaaleihin ja huoltajien kohtaamiseen sekä seksuaalisen häirinnän ja sukupuoleen perustuvan häirinnän ehkäisemiseen ja poistamiseen on kannatettavaa. Suunnitelmallinen ja sukupuolitietoinen tasa-arvotyö varhaiskasvatuksessa auttaa muuttamaan kaavamaisia sukupuoliroolien käyttäytymismalleja.

Suunnitelmien laatiminen varhaiskasvatuksen yksiköille ja eri toimintamuodoille on kannatettavaa

Toiseksi ehdotettiin suunnitelman laatimista toimipaikkakohtaisesti varhaiskasvatuksen eri toimintamuotojen erityisyys huomioiden. Varhaiskasvatuksen eri toimintamuodot otettaisiin huomioon siten, että velvoite laatia toimipaikkakohtainen tasa-arvosuunnitelma koskisi vain päiväkotitoimintaa. Karvi puoltaa ehdotuksen kohtaa, että joissakin tilanteissa päiväkotitoiminnan tasa-arvosuunnitelma laadittaisiinkin varhaiskasvatuksen toimipaikan sijaan varhaiskasvatusyksikölle. Suunnitelman laadinta yksikkötasolla on tarkoituksenmukaista erityisesti silloin, kun päiväkodin johtajan alaisuudessa on useita eri toimipaikkoja (Siippainen ym. 2021). Sen sijaan perhepäivähoidon ja kunnallisen avoimen varhaiskasvatuksen osalta kunta laatisi yhteistyössä alueensa toimijoiden kanssa toimijoille yhteiset tasa-arvosuunnitelmat. Koska tasa-arvosuunnitelmassa ei ole kyse vain suunnitelman mekaanisesta laatimisesta, vaan sukupuolitietoisemman ja tasa-arvoisemman pedagogisen toiminnan toteuttamisesta lasten arjessa pitää Karvi hyvänä ajatusta perhepäivähoidolle ja avoimelle varhaiskasvatukselle kohdennetuista työpajoista. Arjen kasvatustyötä tekevän henkilöstön osaamisen kehittäminen ja suunnitelman konkretisointi oman lähityöympäristön käytäntöihin sitouttaa ja motivoi henkilöstöä toimimaan suunnitelman mukaisesti (Repo ym. 2019). Karvi pitää toimijoille tarjottavaa tukea välttämättömänä ja kannattaa esimerkiksi oppaan laatimista, jossa esiteltäisiin käytännönläheisesti, miksi varhaiskasvatuksen tasa-arvosuunnittelua tehdään, ja miten sitä käytännössä toteutetaan.

Henkilöstö tarvitsee täydennyskoulutusta sukupuolisensitiivisen varhaiskasvatuksen toteuttamiseen

Kolmanneksi esityksessä ehdotetaan muutettavaksi sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvan syrjinnän ennaltaehkäisyä koskevaa tasa-arvolain pykälää, joka laajennettaisiin koskemaan varhaiskasvatusta. Näin ollen varhaiskasvatuksen tasa-arvotyössä tulisi ottaa huomioon kaikki lapset sukupuolesta riippumatta. Karvi on samaa mieltä ehdotuksesta ja siitä, että asian käsitteleminen tasa-arvosuunnitelmassa lisää tietoisuutta ja ymmärrystä asiasta. Sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun liittyvää syrjintää voidaan ennaltaehkäistä jo varhaiskasvatuksessa. Karvi kuitenkin korostaa, että varhaiskasvatusikäisten lasten ohjaaminen arjen tilanteissa kohti ihmisten erilaisten sukupuoli-identiteettien ja sukupuolen ilmaisun tapojen kunnioittamista vaatii henkilöstöltä syvää omien toimintatapojensa tiedostamista. Tasa-arvosuunnitelman toteutuminen edellyttää oikein kohdennettua henkilöstön täydennyskoulutusta.

Lasten osallisuutta varhaiskasvatuksen suunnittelutyössä tulisi vahvistaa

Neljänneksi esityksessä on huomioitu lasten oikeus saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Karvi pitää lasten osallisuuden korostamista tärkeänä. Esimerkiksi tasa-arvosuunnittelun käytäntöjä toisen asteen oppilaitoksissa tarkastelleen väitöstutkimuksen (Ikävalko 2016) mukaan itse suunnittelusta oli tullut osin tekninen käytäntö, johon liittyi tehokkuuden tavoittelua. Tutkimuksen mukaan esimerkiksi opiskelijoiden rooli suunnittelussa ei ollut niinkään aktiivinen, vaan heidät osallistettiin ja otettiin osaksi vallitsevia käytäntöjä ja toimintatapoja. Varhaiskasvatuksessa lapsille olisi varattava mahdollisuus osallistua suunnitelman laatimiseen heidän ikä- ja kehitystasonsa huomioiden. Karvin varhaiskasvatuksen arvioinnit ovat kuitenkin osoittaneet, että lasten osallisuus varhaiskasvatuksen toiminnan suunnittelussa ja arvioinnissa ei aina toteudu (Repo ym. 2019; Juutinen ym. 2021). Henkilöstö tarvitseekin runsaasti tukea siihen, kuinka lasten osallisuutta tasa-arvosuunnittelussa voitaisiin vahvistaa.

Tasa-arvo-, ja yhdenvertaisuussuunnitelman laadinta samaan aikaan on kannatettavaa

Lopuksi ehdotettu tasa-arvolain mukainen tasa-arvosuunnittelun velvoite tulisi ottaa huomioon myös Opetushallituksen määräyksissä, kuten Varhaiskasvatussuunnitelmien perusteissa sekä Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa on kannatettava. Karvi pitää hyvänä ehdotusta, jossa tasa-arvosuunnitelma laadittaisiin samaan aikaan yhdenvertaisuussuunnitelman kanssa. Karvi pitää myös kannatettavana sitä, että tasa-arvo-, ja yhdenvertaisuussuunnitelma voidaan sisällyttää osaksi muuta toimipaikan suunnitelmaa, kuten esimerkiksi varhaiskasvatusyksikön toimintasuunnitelmaa.

KANSALLINEN KOULUTUKSEN ARVIOINTIKESKUS

Helsingissä 27.9.2022

Harri Peltoniemi
Johtaja

Kirsi Hiltunen
Yksikön johtaja

Lähteet

Ikävalko, E. 2016. Vaikenemisia ja vastarintaa: Valtasuhteet ja toiminnan mahdollisuudet oppilaitosten tasa-arvosuunnittelussa. Akateeminen väitöskirja. Helsingin yliopisto.

Juutinen, J., Siippainen, A., Marjanen, J., Sarkkinen, T., Lindkvist, M., Mykkänen, A., Raitala, M., Rissanen, M-J. & Ruokonen, I. 2021. Pedagogisia jatkumoita ja ilmaisun iloa! Viisivuotiaiden pedagogiikka ja taito- ja taidekasvatuksen nykytila varhaiskasvatuksessa. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 9:2021.

Paananen, M. 2017. Imaginaries of Early Childhood Education: Societal roles of early childhood education in an era of accountability. Akateeminen väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto.

Repo, L., Paananen, M., Mattila, V., Lerkkanen, M-K., Eskelinen, M., Gammelgård, L., Ulvinen, J., Hjelt, H. & Marja-nen, J. 2018. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden toimeenpanon arviointi. Varhaiskasvatussuunnitelmien käyttöönotto ja sisällöt. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 16: 2018.

Repo, L., Paananen, M., Eskelinen, M., Mattila, V., Lerkkanen, M-K., Gammelgård, L., Ulvinen, J., Marjanen, J., Kivis-tö, A. & Hjelt, H. 2019. Varhaiskasvatuksen laatu arjessa – Varhaiskasvatussuunnitelmien toteutuminen päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 15:2019.

Siippainen, A., Sarkkinen, T., Vlasoc, J., Marjanen, J., Fonsén, E., Heikkinen, S., Hjelt, H., Lahtinen, J., Lohi, N. & Mäkelä, M. 2021. ”Yhdessä yritetään tehdä parasta mahdollista varhaiskasvatus aja laatua jokaisen lapsen päivään”. Varhaiskasvatuksen moninaiset johtamisrakenteet ja johtaminen. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 23:2021.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2022). Opetushallitus. Määräykset ja ohjeet 2022:2a.