Lausunto sivistysvaliokunnalle poikkeustilanteiden vaikutuksista osaamis-, hyvinvointi- ja turvallisuusvajeeseen
Diaarinumero OPH-1492-2022
Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (jäljempänä Karvi) on koonnut lausuntoonsa sivistysvaliokunnalle arviointitietoa poikkeustilanteiden vaikutuksiin liittyen. Lausuntoon on koottu tietoa poikkeustilanteen vaikutuksista oppimiseen, yhdenvertaisuuteen ja osallisuuteen hyödyntäen erityisesti vuosien 2020-2022 koronapandemian aikana tuotettua arviointitietoa.
Alueelliset talouden, väestön ja hyvinvoinnin erot ovat kasvaneet viime vuosina, ja ne heijastuvat oppijoiden tasa-arvoisiin oppimisen mahdollisuuksiin kaikilla koulutusasteilla. Arviointien tulokset osoittavat, että vuosien 2020-2022 COVID-19-pandemia ja poikkeukselliset opetusjärjestelyt ovat vahvistaneet eriarvoistumiskehitystä. Arviointitietoa voidaan hyödyntää myös varauduttaessa mahdollisiin tuleviin poikkeustilanteisiin. COVID19-pandemian sekä mahdollisten vastaavien poikkeustilanteiden vaikutuksia on arvioitava laaja-alaisesti huomioiden mahdollinen oppimis-, osaamis-, hyvinvointi- ja turvallisuusvaje sekä näiden yhteisvaikutukset. Arviointien on huomioitava monensuuntaiset vaikutukset sekä tunnistettava myös koulutusjärjestelmän toiminnan vahvuudet.
Karvin toteuttaman poikkeustilanteen vaikutusten arvioinnin mukaan suomalainen koulutusjärjestelmä on pärjännyt uudessa tilanteessa pääosin hyvin. Vahvuutena on erityisesti opetusalan henkilöstön vahva osaaminen ja sitoutuneisuus. Pitkittynyt tilanne on kuitenkin huomattavasti kuormittanut kouluja, opettajia ja rehtoreita, ja eroja koulujen ja oppilaiden välille on syntynyt monesta eri syystä. Aiemmin tunnistetut oppimisen tuen ja ohjauksen haasteet ovat voimistuneet.
Arviointien tulokset osoittavat, että COVID-19-pandemian ja poikkeuksellisten opetusjärjestelyjen seurauksena on syntynyt oppimisvajetta ja mahdollisesti myös osaamisvajetta. Oppimisvajeella viitataan tilanteeseen, jossa oppimisprosessi häiriintyy siitä, että opetusta ei ole pystytty tarjoamaan tai etäopetukseen osallistuminen ei ole ollut mahdollista puuttuvien välineiden, motivaation, itseohjautuvuuden valmiuksien tai esimerkiksi terveydellisten syiden vuoksi. Osaamisvajeella sen sijaan tarkoitetaan yksilössä havaittavaa osaamisen, taidon tai tiedon puutetta, joka voi olla seurausta oppimisvajeesta. Pandemiatilanteen aika syntyneen osaamisvajeen kokonaislaajuutta ja pysyviä vaikutuksia on vielä liian aikaista arvioida. Osaamisvajeen vaikutusta voimistaa taustalla jo pidempään jatkunut osaamisvarannon lasku, joka näyttää olevan yhteydessä erityisesti sosioekonomiseen taustaan, syrjäytymiseen ja itseohjautuvuuden puutteeseen opinnoissa. Oppilaiden ja koulujen väliset osaamiserot ovat yhteydessä perheiden ja alueiden koulutukselliseen ja taloudelliseen eriytymiseen.
Osaamisvajeen laajuuteen voivat vaikuttaa myös lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja turvallisuuden vaje. Henkilökohtainen turvallisuusvaje liittyy henkilökohtaisen turvattomuuden tunteen lisääntymiseen. Tämän kaltainen vaje voi syntyä yleisesti tulevaisuutta uhkaavien asioiden kuten sotien, kansainvälisten kriisien tai globaalien uhkien, kuten ilmastomuutosta koskevan tiedon myötä. Yleinen huoli tulevaisuudesta voi edelleen lisätä turvattomuuden tunnetta, joka on kehittynyt jo COVID-19-pandemian aikana. Hyvinvointivaje puolestaan liittyy toimeentuloon, työllisyyteen ja terveydentilaan (ks. THL, 2015) tai koettuun yksinäisyyteen ja ulkopuolisuuteen (ks. Junttila, 2021). Turvallisuus- ja hyvinvointivaje voivat olla suoraan yhteydessä osaamisvajeen syntymiseen.
Kehittämissuositukset ja toimenpiteet oppimisen, osaamisen ja hyvinvoinnin edistämiseksi
Pandemia-aika ja pitkään jatkunut yhteiskunnallinen eriarvoistumiskehitys tuottavat yhteisvaikutuksia, joihin on nopeasti puututtava. Koulutuksen eriarvoisuutta tuottavia rakenteita ja toimintakäytänteitä täytyy tunnistaa ja purkaa. Jokaiselle oppijalle tulee tarjota mahdollisuus laadukkaaseen opetukseen asuinalueesta ja sosioekonomisesta taustasta riippumatta. Yhteiskunnan sosiaalinen, alueellinen ja väestöllinen eriytyminen haastavat koulutusjärjestelmää sekä kansallisesti että paikallisesti.
Riittävien valmiuksien saavuttamisesta tulee niin ikään huolehtia kaikilla koulutusasteilla. Aiemmat vaiheet koulutuspolulla luovat pohjaa myöhemmille opinnoille. Jotta siirtymät eivät itsessään vahvista osaamiserojen kasvua ja siirrä oppijan haasteita eteenpäin, opetuksen ja koulutuksen järjestäjien tulee huolehtia siitä, että oppijoilla on riittävät edellytykset seuraaviin opintoihin. Oppijoille on varmistettava riittävä opetus ja tuki suomen tai ruotsin kielen osaamisen kehittämiseen kaikilla koulutusasteilla. Vieraskielisistä oppijoista suurin osa tarvitsee tukea suomen ja ruotsin kielten oppimiseen ja kielitaitonsa syventämiseen.
Koulutuksen ja opetuksen laadunhallinnan kehittämisellä voidaan turvata ja edistää yhdenvertaisten oppimisen mahdollisuuksien toteutumista kouluissa ja oppilaitoksissa. Laatutyön onnistumisen kannalta on tärkeää, että kehittäminen tapahtuu kouluissa henkilöstöä ja oppilaita osallistaen.
Opetuksen, kasvatuksen ja ohjauksen ammattilaisten hyvinvointi ja riittävä kouluttaminen on myös varmistettava koko Suomessa. Henkilöstön rakenteen, määrän ja osaamisen tulee vastata toiminnan tarpeita. Työolosuhteet ja resurssit vaikuttavat suoraan paitsi pedagogisen toiminnan laatuun ja mahdollisuuksiin, myös henkilöstön hyvinvointiin, motivoitumiseen ja jaksamiseen. Opetus-, ohjaus- ja kasvatushenkilöstön osaamista täytyy tukea ja kehittää suunnitelmallisesti.
Koulutuksellisen tasa-arvon toteutuminen edellyttää aiempaa vaikuttavampia toimenpiteitä sekä kansallisella tasolla että opetuksen järjestäjien keskuudessa. Kansallisesti on käynnistetty useita toimenpiteitä koulutuksellisen eriavoistumiskehityksen estämiseksi. Hallitusohjelmaan sisältyvä perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen tasa-arvon kehittämisohjelma pyrkii vahvistamaan koulutuksen yhdenvertaisuutta sekä vähentämään ja ennaltaehkäistään sosioekonomista eriarvoistumista. Myös poikkeustilanteen vaikutusten tasaamiseen, ohjaukseen, tukeen ja digitaalisten ympäristöjen kehittämiseen on suunnattu avustuksia. Kansallisten toimenpiteiden, kehittämisohjelmien ja myönnettyjen rahoitusten vaikuttavuutta on tulevina vuosina seurattava systemaattisesti sekä kansallisella että paikallisella tasolla. Vaikuttaviksi todettuja uusia käytänteitä ja toimintamalleja tulee kehittää yhdessä ja jakaa myös koulutusasteet ylittäen.
Karvin uusimmat julkaisut tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumiseen liittyen:
- Policy brief: COVID-19-pandemia, osaamisvaje ja osaamisen eriytyminen
Artikkeli käsittelee poikkeustilanteen vaikutuksia oppimiseen, osaamiseen ja hyvinvointiin sekä laajemmin yhteiskunnalliseen eriytymiseen.
Koontijulkaisun, jossa kuvataan koulutuksellisen tasa-arvon tilaa ja yhdenvertaisuuden toteutumisen esteitä suomalaisessa koulutusjärjestelmässä. Julkaisu kokoaa yhteen Karvin viime vuosina tuottamaa arviointitietoa osaamisen eriytymisestä, mahdollisuuksien tasa-arvosta ja koulutuksen saavutettavuudesta ja osallisuudesta. Kokonaisuudesta muodostuu ymmärrys siitä, kuinka osaamisen kehittyminen ja kehittäminen jatkuvat läpi elämän. Toisaalta useiden jo varhaislapsuudessa tunnistettujen tekijöiden voidaan todeta vaikuttavan koulutuspolun ja työuran myöhempiin vaiheisiin.