Lausunto korkeakoulujen jatkuvan oppimisen strategiasta
Diaarinumero OPH-4319-2022
Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) pitää erittäin kannatettavana luoda kansallinen korkeakoulujen jatkuvan oppimisen strategia. Jatkuvan oppimisen kunnianhimoisena visiona on, että kaikilla on merkityksellisen elämän edellyttämät tiedot, taidot ja osaaminen, että jokainen kehittää osaamistaan työuran aikana ja että osaaminen uudistaa työelämää ja työelämä osaamista. Jatkuvan oppimisen uudistuksen keskeisimpiä tavoitteita ovat väestön osaamistason nousu, työllisyysasteen paraneminen, osallistumisen tasa-arvon lisääntyminen sekä osaavan työvoiman saatavuuden paraneminen. Yhteiseksi tulevaisuuden tahtotilaksi on määritelty vaikuttavampi, joustavampi ja vetovoimaisempi suomalaisten korkeakoulujen jatkuvan oppimisen toiminta 2030 mennessä.
Karvilla on arviointitoimintansa kautta laajaa laadullista tietoa korkeakoulujen jatkuvan oppimisen nykytilasta, sen vahvuuksista, hyvistä käytänteistä ja kehittämiskohteista. Tätä tilannekuvaa on Karville syntynyt koulutusala-arvioinneissa, joita Karvi on vuosina 2018–2022 toteuttanut lääketieteellisellä alalla, yhteiskuntatieteellisellä ja humanistisella alalla, kauppatieteissä, liiketaloudessa, tekniikan alalla, sosiaali- ja terveysalalla sekä oikeustieteissä. Lisäksi jatkuva oppiminen on esillä Karvin auditointimallissa vuosille 2018–2024. Parhaillaan on käynnissä korkeakoulujen kolmas auditointikierros, josta on laadittu vielä julkaisematon synteesiraportti (Karvi 2022). Jatkuvan oppimisen näkökulmia on käsitelty myös muun muassa seuraavissa Karvin teema-arvioinneissa: Koulutusjärjestelmän kyky vastata jatkuvan oppimisen haasteisiin äkillisissä rakennemuutoksissa (2022), Korkeakoulutuksen joustava opintopolut (2020), Maahanmuuttajat korkeakoulutuksessa (2019) ja Opettajankoulutusfoorumin arviointi (2018).
Karvin lausunto perustuu näissä arvioinneissa tuotettuun arviointitietoon. Karvi toivoo, että opetus- ja kulttuuriministeriö hyödyntää Karvin tuottamaa arviointitietoa ja osaamista jatkuvan oppimisen tilannekuvan täsmentämisessä sekä jatkuvan oppimisen korkeakoulutasoisten koulutuspalveluiden kehittämisessä.
I Korkeakoulujen jatkuvan oppimisen tarjonta nyt
Kommentit lukuun I
Strategialuonnoksessa jatkuva oppiminen on määritelty laajana käsitteenä, joka kattaa jatkuvan oppimisen ennen tutkintokoulutusta, sen aikana ja sen jälkeen. Karvi pitää tätä laajaa määritelmää hyvänä lähestymistapana. Karvin arvioinnit ovat osoittaneet, että osa korkeakouluista ja koulutusyksiköistä määrittelee jatkuvaksi oppimiseksi vain tutkinnon jälkeisen koulutuksen.
Karvi on samaa mieltä siitä, että jatkuvan oppimisen toteutuksilla tulee olla vahva yhteys tutkintokoulutukseen, tutkimukseen/TKI-toimintaan ja korkeakoulutuksen laatujärjestelmään. Jatkuvan oppimisen laadunhallinnassa keskeisinä tekijöinä voidaan pitää tavoitteiden asettamista ja tarjottavien koulutuspalveluiden vaikutusten arviointia. Karvin auditointien metasynteesin (Karvi 2022) perusteella osa korkeakouluista on kytkenyt jatkuvan oppimisen strategiaansa tai visioonsa. Osalla korkeakouluista on lisäksi strategiaan kytkettyjä jatkuvaan oppimiseen liittyviä ohjelmia ja visioon linkittyviä strategisia valintoja. Jatkuvan oppimisen vaikutusten arviointi kaipaa kehittämistä osassa korkeakouluja (Frisk ym. 2022, s. 174).
Karvin Unesco-hankkeelle tuottaman maaraportin mukaan muita joustavia opintopolkuja mahdollistavia ja tukevia instrumentteja ovat ECTS-opintopistejärjestelmä, kansallinen tutkintojen viitekehys ja kansallinen koulutuksen laadunvarmistus sekä korkeakoulujen opetussuunnitelmatyö, opintojen ohjaus ja AHOTointi. Näillä työkaluilla on vahvoja sisäisiä linkityksiä; kansallista tutkintojen viitekehystä hyödynnetään opetussuunnitelmatyössä koulutusohjelmien ja yksittäisten opintojaksojen osaamistavoitteiden määrittelyssä. Vastaavasti esimerkiksi ECTS-mitoituksella ja osaamistavoitteilla on keskeinen rooli aiemmin hankitun osaamisen tunnistamis- ja tunnustamisprosesseissa. Kaikki korkeakoulujen edustajat eivät tunnistaneet tutkintojen viitekehyksen roolia joustavien opintopolkujen tukena. Näin ollen yhteistä tietoisuutta olemassa olevien instrumenttien roolista joustavien opintopolkujen ja jatkuvan oppimisen tukena on syytä vahvistaa. (Moitus ym. 2020, 98–99.)
Karvin auditointikäsikirjassa (Karvi 2019) ja korkeakoulujen auditoinneissa jatkuvan oppimisen tarjontaa koskevat samat laadunvarmistuksen kriteerit kuin tutkintokoulutustakin. Jatkuvan oppimisen laadunvarmistusta ja kehittämistä arvioidaan jo tällä hetkellä Karvin auditoinneissa muiden teemojen ohella. Erikseen keskusteltava ja ratkaistava kysymys on se, tarvitaanko pienten osaamiskokonaisuuksien laadunvarmistukseen tarkentavia laatukriteereitä tai ohjeistusta korkeakouluille.
ENQAn työryhmämuistion mukaan ESG toimii hyvin myös pienten osaamiskokonaisuuksien laadunvarmistuksen tukena, mutta erityistä lisähuomiota korkeakoulujen sisäisessä laadunvarmistuksessa saattavat vaatia pienten osaamiskokonaisuuksien konteksti, esim. linkki korkeakoulun strategiaan ja jatkuvan oppimisen strategiaan, työelämätarpeiden analyysi ja sidosryhmien mukaanotto pienten osaamiskokonaisuuksien suunnitteluun ja hyväksymisprosessiin (ENQA 2022). Karvi on mielellään mukana pienten osaamiskokonaisuuksien laadunvarmistusta koskevassa valmistelussa.
Strategialuonnoksessa ei ole mainittu lainkaan Karvin tuottamaa arviointitietoa korkeakoulujen jatkuvan oppimisen nykytilasta. Karvin arvioinnit ovat tuottaneet tietoa muun muassa siitä, miten jatkuva oppiminen näkyy korkeakoulujen strategioissa, miten jatkuva oppiminen on määritelty korkeakouluissa, mitkä ovat jatkuvan oppimisen organisoinnin tavat, tarjonnan laajuus ja kohderyhmät sekä mitkä ovat arviointitiedon pohjalta korkeakouluille yhteisiä jatkuvan oppimisen vahvuuksia ja kehittämiskohteita. Lisäksi on tuotettu tietoa muun muassa siitä, millainen kyky korkeakouluilla on suunnitella ja toteuttaa työikäiselle väestölle suunnattuja koulutuspalveluita erilaisissa työelämän äkillisissä rakennemuutostilanteissa.
Auditointiraporttien perusteella jatkuvan oppimisen organisointitavat korkeakouluissa vaihtelevat. Osa korkeakouluista on keskittänyt jatkuvan oppimisen koordinoinnin yhteen yksikköön. Tämä edesauttaa jatkuvan oppimisen palveluiden kehittämistä siten, että opiskelijoille voidaan tarjota samat ohjaus- ja tukipalvelut kuin tutkinto-opiskelijoillekin. Osassa korkeakouluja on myös nimetty jatkuvan oppimisen tiimi koordinoimaan jatkuvan oppimisen opintojen ja toiminnan suunnittelua ja kehittämistä. (Karvi 2022.) Rakennemuutokset-arvioinnissa tuli esille viitteitä siitä, että osalla korkeakouluista on tarvetta kehittää toimintatapojaan ja rakenteitaan koulutuspalveluiden suunnittelussa työelämän nopeissa muutostilanteissa. Yksi esimerkki koordinoinnin kehittämistarpeesta oli se, että korkeakoulujen työelämäyhteyshenkilöiden tiedot olisivat helposti löydettäviä sidosryhmätoimijoille, kuten työnantajille ja kunnille. (Frisk ym. 2022)
Karvin koulutusala-arviointien mukaan korkeakoulujen toteuttama jatkuvan oppimisen tarjonta on laajaa ja monimuotoisesti toteutettua pitäen sisällään mm. avoimen korkeakoulutuksen, täydennyskoulutuskurssit ja -ohjelmat, erikoistumiskoulutukset, tilauskoulutukset, opintojen modularisoinnin, oppisopimustyyppiset ratkaisut, avoimet verkkokurssit, digitaaliset toteutusmuodot, perustutkintoon sisältyvien opintojaksojen tarjoamisen työelämässä oleville, erillisillä opinto-oikeuksilla suoritettavat opinnot, väylä- ja polkuopinnot, muuntokoulutukset, valmentavan koulutuksen maahanmuuttajille ja työvoimakoulutukset. (Seppälä ym. 2020, 82; Pyykkö ym. 2020, 106; Wallenius ym. 2020, 97; Pirttilä ym. 2020, 88.)
Yliopistojen vahvuutena on se, että jatkuvan oppimisen koulutustarjontaa rakennetaan eri kohderyhmille monista eri lähtökohdista ja useiden yhteistyökumppaneiden kanssa. Yliopistot ottavat monipuolisesti huomioon jatkuvan oppimisen tarpeita mm. kartoittamalla työelämän osaamistarpeita alumni- ja työelämäyhteistyössä. Vahvuuksia ovat myös yliopistojen kehittelemät jatkuvan oppimisen toimintamallit, joiden avulla vastataan elämän ja uran eri vaiheissa olevien asiakasryhmien (esim. opiskelijat, työssäkäyvät, eläkeläiset) sekä yritysten osaamistarpeisiin. (Karvi 2022.)
Auditointiraporttien keskeinen suositus on, että yliopistojen tulisi jatkaa jatkuvan oppimisen konseptinsa selkiyttämistä, myös osana valtakunnallista jatkuvan oppimisen kehittämistyötä. Useille ammattikorkeakouluille suositellaan auditointiraporteissa nykyistä systemaattisempaa ja tavoitteellisempaa otetta jatkuvan oppimisen koulutustarjonnan, sisältöjen ja toteutusmallien suunnitteluun ja rikastuttamiseen. Tämä loisi lisäarvoa muun muassa alueen työvoiman osaamisen päivittämiselle ja uudistamiselle. Keskeinen molempia korkeakoulusektoreita koskeva suositus on jatkuvan oppimisen tarjonnan kehittämistä tukevan ennakointitiedon nykyistä monipuolisempi haltuunotto. (Karvi 2022.) Rakennemuutokset arvioinnin perusteella valtaosa korkeakouluista arvioi, että niiden johtamisen rakenteet, prosessit ja toimintatavat mahdollistavat tarvittaessa lähiajan muutostarpeiden ennakoinnin ja nopean reagoinnin liittyen työikäisen väestön koulutuspalveluiden tarjoamiseen äkillisissä rakennemuutostilanteissa (Frisk ym. 2022, s. 129).
Rakennemuutokset-arvioinnin mukaan positiivisissa rakennemuutostilanteissa tarvittavan koulutuksen ennakointi on pitkäjänteistä ja edellyttää myös kansainvälisen toimialakehityksen seuraamista. Arviointiryhmä katsoi, että korkeakoulujen on tärkeää osata hyödyntää työnantajilta saatavaa tietoa toimialakohtaisista trendeistä ja signaaleista. Lisäksi arviointiryhmä katsoi, että koulutusjärjestelmän kyky toimia positiivissa rakennemuutostilanteissa perustuu toisaalta pitkäjänteiseen ennakointiin ja sen rinnalla kykyyn toimia paikallisesti sekä nopeasti että joustavasti. (Frisk ym. 2022, s. 205)
Rakennemuutokset-arvioinnissa tarkasteltiin myös sitä, millaiseksi korkeakoulut kokevat eri tietolähteiden käyttökelpoisuuden työikäisen väestön koulutuspalveluiden suunnittelussa. Varsinainen ennakointitieto koettiin vastaajien parissa keskimäärin vähemmän käyttökelpoiseksi työikäiselle väestölle suunnattujen koulutuspalveluiden suunnittelussa kuin koulutusorganisaatioiden kokonaan tai osittain itse tuottama seuranta-, palaute- ja arviointitieto. Työ- ja elinkeinoministeriön tuottama ennakointitieto koettiin korkeakouluissa keskimäärin käyttökelpoisemmaksi kuin ammatillisen koulutuksen järjestäjien parissa. Arvioinnissa tuli myös esille, että ministeriöiden tuottama tieto äkillisistä rakennemuutostilanteista ei aina välity koulutuskentälle kovin tehokkaasti. (Frisk ym. 2022, s. 106)
Rakennemuutokset-arvioinnin mukaan työnantajilla ja koulutusorganisaatioilla ei aina ole yhteistä käsitystä tulevaisuuden osaamistarpeista. Arviointiryhmä katsoi, että korkeakoulut ovat tärkeässä roolissa osaamistarpeiden tulkinnassa ja niiden muotoilemisessa koulutuspalveluiksi. Koulutusorganisaatiot voivat auttaa työnantajia tarkentamaan osaamisen kehittämisen tarpeitaan yhteisillä keskusteluilla ja tuomalla esiin koulutuspalveluiden mahdollisuuksia osaamisen kehittämisessä. Jatkuva vuoropuhelu koulutusorganisaatioiden ja työnantajien välillä mahdollistaa työnantajien tarpeisiin vastaamisen nopeallakin aikataululla. Arviointiryhmä katsoi, että kun työelämän ja koulutusorganisaatioiden yhteistyö kehittyy, myös osaamistarpeiden ennakointi paranee. (Frisk ym. 2022, s. 162)
Karvin auditointiraporttien mukaan korkeakoulut voisivat muodostaa onnistuneista jatkuvan oppimisen menettelytavoista ja toteutuksista oman, selkeän prosessimallin, jota ne voivat hyödyntää uusien koulutustuotteiden jatkokehittämisessä. Näin saataisiin luotua koko organisaatiolle yhteinen ja johdonmukainen tapa kerätä ideoita sekä suunnitella ja toteuttaa niiden pohjalta toimivia koulutustuotteita. (Karvi 2022.)
Karvin koulutusalakohtaisissa arvioinneissa on tehty runsaasti johtopäätöksiä eri alojen jatkuvan oppimisen erityispiirteistä. Lisäksi ne ovat tuottaneet tietoa myös jatkuvan oppimisen valtakunnallisesta tilasta:
- Lääketieteellisellä alalla lääkäreillä on velvoite kehittää osaamistaan. Lääkäriliitto suosittaa, että lääkärit osallistuisivat työpaikkansa ulkopuoliseen täydennyskoulutukseen vähintään kymmenen päivää vuodessa (Lääkäriliitto 2014). Karvin arvioinnin suositusten pohjalta (Mäkelä ym. 2018) lääketieteelliset tiedekunnat ovat yhteistyössä määritelleet suomalaisen lääkärin osaamisen ja taidot.
- Tekniikan alalla korkeakoulujen tämänhetkiset toimenpiteet jatkuvan oppimisen ja koulutustarjonnan kehittämiseksi eivät ole riittäviä siihen, että työvoiman osaamisen tasoa kyetään nostamaan tulevaisuuden tai edes nykyhetken yhteiskunnan tarpeisiin. Arviointiryhmän mukaan osaaminen on nostettava jatkuvan oppimisen ytimeen. Osaaminen tulee yrityksissä nähdä strategisena kysymyksenä, ja osaamisen kehittämisen tarpeet tulee tunnistaa niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä. Keinovalikoimaan nivoutuvat erilaiset työssä oppimisen muodot, yrityskohtaiset räätälöidyt koulutusratkaisut, systemaattinen yhteistyö korkeakoulujen ja muiden kumppanien kanssa sekä tutkimus- ja innovaatiotoiminta. (Pirttilä ym. 2020, 109–110.)
- Humanistisella alalla tunnistetaan jatkuvan oppimisen tärkeys, mutta käytännön ratkaisuja koulutusten toteuttamiseen vasta haetaan. Tällä hetkellä jatkuva oppiminen nähdään lähinnä olemassa olevien koulutusmuotojen laajentamisena. Tutkinnon rakentaminen moduulipohjaiseksi tarjoaa mahdollisuudet hyödyntää myös sitä jatkuvaan oppimiseen. Jatkuvan oppimisen tarjonnan nivoutuminen kustannustehokkaasti korkeakoulun muuhun tarjontaan ja työelämässä olevien elämäntilanteeseen on suuri käytännöllinen ja pedagoginen haaste. (Pyykkö ym. 2020, 106–110.)
- Kauppatieteiden ja liiketalouden alalla arviointiryhmä suosittelee, että jatkuvan oppimisen valtakunnallisen tason koordinaatiota ja ohjausta selkiytetään OKM:n ja alan korkeakoulujen välisessä vuoropuhelussa. Kokonaisuuden koordinointia ja laadun ylläpitämistä tukisi korkeakoulujen systemaattinen ja avoin raportointi jatkuvan oppimisen toteutuksista ja toiminnan volyymeistä eri kohderyhmille. Liiketaloudellisin perustein järjestettävää koulutusta tulee tarkastella erillään ministeriön ohjauksesta. (Wallenius ym. 2020, 116–117.)
- Yhteiskuntatieteiden alalla lähivuosien kehittämiskohteina korostuivat yliopistojen täydennys- ja erikoistumiskoulutusten kehittäminen, niihin liittyvä markkinointi sekä avoimen yliopiston roolin selkiyttäminen. Jatkuva oppiminen tulisi kytkeä selkeämmin osaksi opetussuunnitelmatyötä, sisältäen jatkuvan oppimisen koulutuspolun rakentamisen jo tutkinto-opiskelun alkuvaiheessa. Tämä integraatio helpottaisi tutkintokoulutuksen ja jatkuvan oppimisen välisen työnjaon, roolituksen ja toteutusmuotojen kehittämistä kokonaisuutena. Suhde avoimen yliopiston, täydennyskoulutuksen ja tiedekuntien välillä onkin selkiytettävä, mikä vaatii myös uudenlaista työnjaon, vastuiden ja resursoinnin määrittelyä. (Seppälä ym. 2020, 81–82.)
- Tarve määritellä koulutusjatkumo alakohtaisesti ja alan kouluttajien yhteistyönä nousi vahvasti esiin myös Opettajankoulutusfoorumin arvioinnissa. Arvioinnin mukaan yhtenä keskeisenä haasteena on se, että opettajien perus- ja täydennyskoulutuksen yhteinen ongelma on se, että koulutuksista ei muodostu yhtenäistä tukea opettajan työuran erilaisiin tarpeisiin ja vaiheisiin. Perus- ja täydennyskoulutus ovat rakenteellisesti erillään toisistaan, eikä niitä kehitetä yhtenäisesti. Arviointiryhmä piti ansiokkaana sitä, että OKM:n rahoittamissa opettajankoulutuksen kehittämishankkeissa on kehitteillä uusia pedagogisia malleja ja käytäntöjä opettajien perus- ja täydennyskoulutuksen integroimiseen. Näiden rinnalle tarvitaan uudistustyötä, joka kohdistuu opettajan tutkintojen ja tutkinto-ohjelmien kokonaisuuksien uudistamiseen sekä opettajien perus-, perehdyttämis- ja täydennyskoulutuksen uudistamisen edellyttämiin valtakunnallisiin säädöksiin ja toimintarakenteisiin. Kuntien ja koulutuksen järjestäjien tulee laatia strategiset linjaukset opettajien koko uran aikaisen osaamisen kehittämiseksi. Pitkän aikavälin tavoitteeksi tulisi ottaa se, että kaikilla suomalaisilla opettajilla olisi henkilökohtaiset kehittymissuunnitelmat, joiden toteutumista seurataan säännöllisesti. (Niemi ym. 2019.)
- Sosiaali- ja terveysalalla on jatkuvan oppimisen tarjontaa monipuolisesti ja erilaisia vaihtoehtoja kehittää osaamista on paljon. Jatkuvalla oppimisella on selkeä tehtävä työelämän osaamisen lisäämisessä ja työelämän tarpeisiin vastaamisessa. Korkeakouluissa on kehitetty erilaisia väyliä opintojen jatkamiseen ja siirtymisiä tutkintotasolta toiselle on sujuvoitettu. Työelämäyhteistyöllä on keskeinen rooli jatkuvan oppimisen opintojen suunnittelussa ja kehittämisessä sekä alueellisessa tarjonnassa. Verkkopedagogiikka mahdollistaa opintojen hyvän saavutettavuuden ja opiskelijoiden joustavan osallistumisen.
Jatkuvan oppimisen tarjonnan rakenteet ovat vaihtelevia eri korkeakouluissa ja tarjonnan saavutettavuudessa on eroja. Jatkuvan oppimisen tarjonnan yhteyttä tutkintokoulutukseen toivotaan vahvistettavan. Arviointiryhmä suosittelee, että korkeakouluissa kehitetään jatkuvan oppimisen kokonaisuutta niin, että toiminta on riittävän resursoitua, selkeästi organisoitua ja yksikkörajat ylittävää. Jatkuvan oppimisen tarjonnassa tulee kiinnittää huomiota koulutusten saavutettavuuteen ja markkinoinnin lisäämiseen. Lisäksi korkeakoulujen tulee kehittää sosiaali- ja terveysalan jatkuvan oppimisen tarjontaa systemaattisesti alan muuttuvien tarpeiden mukaisesti yhteistyössä työelämän kanssa. Jatkuvan oppimisen tarjontaa tulee kohdentaa niin, että se huomioi alueellisen ja alakohtaisen työntekijäpulan. Jatkuvassa oppimisessa tulee huomioida urakehitys. Jatkuvan oppimisen opintojen suorittamisen tulee näkyä työelämässä työyhteisön osaamisen kehittymisenä ja yksittäisen työntekijän urakehityksenä.
Tutkintotavoitteisen koulutuksen rinnalla korkeakouluissa tulee tarjota enemmän täsmäkoulutuksia, joissa yhteensovitetaan työelämän osaamistarpeet, opiskelijan henkilökohtaiset osaamistavoitteet ja koulutustarjonta. Korkeakouluissa tulee edistää joustavaa liikkumista tutkintotasolta toiselle AHOTointia ja väyläopintoja edelleen kehittämällä. Väylä-, polku- ja siltaopintojen käsitteitä täsmennetään yhteisen kehittämisen helpottamiseksi. (Konkola ym. 2021, 127–128.)
- Oikeustieteellisellä alalla tarvetta on erilaisille jatkuvan oppimisen tarjonnalle: yhden päivän täsmäkoulutuksille, pienille osaamiskokonaisuuksille (micro-credentials) ja räätälöidyille täydennyskoulutuksille. Sidosryhmien näkökulmasta kiinnostavaa jatkuvan oppimisen tarjontaa ovat myös tieteelliset jatkotutkinnot ja muu pitkäkestoinen koulutustarjonta. Vaikka jatkuvan oppimisen tarjonta on runsasta, jatkuvan oppimisen suunnittelua, toteutusta ja arviointia leimaa epäsystemaattisuus. Yksikköjen jatkuvan oppimisen tarjonnasta ei pääsääntöisesti hahmotu pitkäkestoisia tavoitteita tai koulutuksellisia kokonaisuuksia. Keskeisenä jatkuvan oppimisen kehittämisen esteenä ovat yksiköiden mukaan resurssit. Arviointiryhmän mukaan jatkuvan oppimisen koulutustarjonnan ei tule olla yksittäisen opettajan vastuulla eikä koulutustarjonnan kiinni siitä, kuka asiantuntijoista on kiinnostunut jatkuvan oppimisen tarjonnasta ja sen kehittämisestä. Etätarjonta ja yksiköiden välinen yhteistyö voisivat olla osaratkaisuja resurssiongelmaan. Jos yksiköt tekisivät jatkuvassa oppimisessa suunnitelmallista yhteistyötä, olisi mahdollista keskustella siitä, missä kukin yksikkö on vahva toimija ja kuinka koulutustarjonta saataisiin kokonaisuudessaan kattavaksi ja koulutuksellisilta tavoitteiltaan nykyistä kunnianhimoisemmaksi. (Mähönen ym. 2021, 111–116.)
Oikeustieteellisen alan yhtenä erityispiirteenä on, että alalla on runsaasti myös muiden tahojen kuin korkeakoulujen järjestämää täydennyskoulutus- ja jatkokoulutustarjontaa sekä erityiset koulutuspolut asianajajille, tuomareille ja tuomioistuinten henkilöstölle sekä syyttäjille. Samoin arvioinnissa tuli esiin, että oikeudellisen osaamisen kysyntä on lisääntymässä osana julkisen sektorin muita kuin perinteisiä juristisammatteja, kuten poliisihallinnossa, rajavartiolaitoksessa ja maahanmuuttoon liittyvissä tehtävissä. (Mähönen ym. 2021, 36–38.)
Myös Rakennemuutokset-arvioinnissa tuotettiin arvioinnin teeman mukaisesti tietoa siitä, millainen jatkuvan oppimisen tila työelämän nopeissa rakennemuutostilanteissa. Arvioinnin mukaan korkeakoulujen kyky vastata jatkuvan oppimisen haasteisiin äkillisissä rakennemuutostilanteissa on keskimäärin hyvä. Oppimisen palvelut toimivat keskimäärin hyvin äkillisissä rakennemuutostilanteissa. Äkillisiin rakennemuutostilanteisiin heikosti varautuneiden korkeakoulujen määrä oli melko pieni. Eroja on muun muassa alueittain ja yksittäisten korkeakoulujen välillä. Koulutusjärjestelmän kyky vastata jatkuvan oppimisen haasteisiin positiivisissa rakennemuutostilanteissa eli työvoimantarpeen kasvaessa on tyydyttävä. (Frisk ym. 2022, s. 198–199)
Rakennemuutokset-arvioinnin mukaan työikäiselle väestölle äkillisissä rakennemuutostilanteissa suunnattavien koulutusten rahoittamisesta ei ole riittävää kansallista yhteisymmärrystä opetus- ja kulttuuriministeriön, työnantajien sekä ammatillisen koulutuksen järjestäjien ja korkeakoulujen kesken. Arvioinnissa tuli esille viitteitä siitä, että tämä heikentää joissain tapauksissa korkeakoulujen kykyä reagoida työelämän nopeisiin muutostilanteisiin. Erityisesti pienten osaamiskokonaisuuksien rahoittaminen kaipaa arvioinnin perusteella selkeyttämistä. (Frisk ym. 2022, s. 201)
II Miksi korkeakoulujen jatkuvan oppimisen strategia?
Kommentit lukuun II
Luvussa todetaan, että kansallinen korkeakoulujen jatkuvan oppimisen strategia kirkastaa korkeakoulujen roolia jatkuvassa oppimisessa. Tavoite on erittäin ajankohtainen ja vallitsevaa tilannetta korkeakoulukentällä selkiyttävä. Karvin vuosina 2019–2020 toteuttamissa korkeakoulujen koulutusala-arviointien mukaan jatkuvan oppimisen uudet määrälliset ja laadulliset tarpeet edellyttävät uudenlaista ajattelua sekä uusien toimintamuotojen, mallien ja rakenteiden kehittämistä. Rakennemuutokset-arvioinnin mukaan erityisesti positiivisiin rakennemuutostilanteisiin tarvitaan uusia toimintamalleja. Karvin arviointien perusteella myös jatkuvan oppimisen valtakunnallisen tason koordinoinnissa on kehitettävää. Jatkuvaa oppimista ja tutkintokoulutusta olisi kehittämistyössä tarkasteltava kokonaisuutena. (Karvi 2020)
III Kansallinen korkeakoulujen jatkuvan oppimisen strategia 2030
Vastaako strategiassa esitetty visio tulevaisuuden tarpeisiin? Mitä muuttaisitte? Muodostuuko tavoitealueista 3+1 korkeakoulujen jatkuvaa oppimista strategisesti oikean suuntaisesti ohjaava kokonaisuus?
Koska vision lähtökohdaksi on otettu nykyinen toimintaympäristö ja suomalaisten korkeakoulujen sekä yhteiskunnan nykytila, ei visio näyttäydy voimakkaasti ohjaavana kokonaisuutena vaan enemmänkin nykytilaa toisintavana dokumenttina. Kuvaus on monilta osin osuvaa ja tukee meneillään olevia hyviä kehityskulkuja, mutta ei ohjaa uuteen. Strategiset toimenpiteet vaatisivat terävöittämistä. Lisäksi strategialuonnoksen jäsennystä olisi mahdollista kehittää ja tiivistää, jolloin ydinviesti nousisi paremmin esiin.
Korkeakoulujen nykyisen toimintalogiikan muuttaminen tutkintojen ja opintojen tuottajasta osaamisen kehittäjäksi ja tämän ajattelun vahvistaminen kansallisen tason koulutuspoliittisessa tavoitekeskustelussa tukisi uudenlaisten työelämälähtöisten jatkuvan oppimisen mallien syntyä. (Wallenius ym. 2020, 103)
Visiossa tulisi näkyä vahvemmin korkeakoulujen yhteistyön ja koordinaation keskeinen rooli jatkuvan oppimisen kehittämisessä. Jatkuvan oppimisen koulutustarjontaan liittyviä ratkaisuja tehdään toistaiseksi pitkälti korkeakoululähtöisesti, sen sijaan että korkeakoulut suunnittelisivat ja tarjoaisivat koulutuksia riittävän yritys- ja asiakaslähtöisesti. Yksi ratkaisu olisi nykyistä tiiviimpi yhteistyö yritysten ja korkeakoulujen välillä asiakaslähtöisten koulutustuotteiden räätälöimiseksi. Toinen keskeinen kehittämiskohde on korkeakoulujen välisen yhteistyön tiivistäminen ja jatkuvan oppimisen tarjonnan rakentaminen yli duaalimallin rajojen eli korkeakoulusektorien välillä. (Wallenius ym. 2020, 101.)
Tällä hetkellä maahanmuuttajataustaiset ja muut korkeakoulutuksessa epätyypilliset ryhmät eivät kouluttaudu potentiaaliaan vastaavasti. Strategia antaa vähän vastauksia siihen, miten tätä epätasapainoa pitäisi suomalaisessa korkeakouluissa korjata. Karvin arviointi toteaa, että yhdenmukaiselle opiskelijajoukolle suunnitellut hakuprosessit eivät palvele monimuotoista hakijaryhmää ja että neljänneksellä maahanmuuttajahakijoista on jo hakiessaan korkea-asteen tutkinto (Airas & ym. 2020). Selkeyttäminen, neuvonta ja ohjaus ei tätä epäkohtaa ratkaise. Tavoite ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden vuotuisen määrän kolminkertaistamisesta sekä Suomeen työllistymisestä kaipaavat toteutuakseen nykyisistä toimintatavoista poikkeavia uusia toimintatapoja.
Kommentit tavoitteeseen 1. Selkeä asiantuntijana kehittymisen ja pätevöitymisen polku
Jatkuva oppiminen koostuu tällä hetkellä hyvin erilaisista toteutusmuodoista. Esimerkiksi kauppatieteissä ja liiketalouden alalla näitä ovat yliopistoissa: avoin yliopisto-opetus, täydennyskoulutus (mukaan lukien maksulliset MBA- ja EMBA-ohjelmat), täydentävät opinnot alumneille ja alumnitoiminnan yhteydessä tapahtuva koulutus, maksulliset erillisopinnot yliopiston tarjonnasta, erillisopinnot valintakelpoisuuden saavuttamiseksi (väyläopinnot), räätälöity/moduloitu koulutus yliopiston tarjonnasta, tutkinto-opiskeluun sisältyvä yritysyhteistyö, tutkimusprojektitoiminta yliopiston ulkopuolisten toimijoiden kanssa, verkostomaisesti ja digitaalisesti toteutettu tarjonta, erikoistumiskoulutukset ja kesäkoulutoiminta. (Wallenius ym. 2020, 97.)
Ammattikorkeakoulusektorin liiketalouden jatkuvan oppimisen tarjonta toteutuu seuraavin muodoin: avoin ammattikorkeakouluopetus, erikoistumiskoulutukset, täydennyskoulutus, erilliskoulutukset, väylä- ja polkuopinnot, työvoimakoulutukset, erillisillä opinto-oikeuksilla suoritetut opinnot, valmentava koulutus maahanmuuttajille, maksulliset yrityskoulutukset, korkeakouludiplomit, lisäkoulutukset, tutkintoon johtavat muuntokoulutukset, tilauskoulutukset (esimerkiksi TE-toimisto tilaajana), aluekehittämisen ja TKI-hankkeiden yhteydessä tapahtuva työelämän kehittäminen sekä alumnitoiminnan yhteydessä toteutettava koulutus. Täydennyskoulutustoiminta poikkeaa lisäksi ansaintalogiikaltaan korkeakoulujen muusta toiminnasta. Kaiken kaikkiaan alan jatkuvan oppimisen eri toteutusmuotojen volyymeista eri korkeakouluissa oli hankalaa saada täsmällistä tietoa. (Wallenius ym. 2020, 97.)
Pienet osaamiskokonaisuudet voivat olla yksilötasolla tärkeä asia, ja niiden konseptoiminen tulee ehkä toimimaan yhtenä tarjonnan selkeyttämisen keinona. Toinen vaihtoehto on, että ne tuovat lisää yhden uuden toimintamallin lukuisten entisen joukkoon. Erikoistumiskoulutusten vahvistuminen tuskin vähentää jatkuvan oppimisen monimuotoisuutta. Voidaan tietysti kysyä, onko jatkuvan oppimisen monimuotoisuus ongelma. Voiko monimuotoisuuteen luoda selkeyttä?
Strategialuonnoksen pätevöitymisosiossa korostuvat kansainvälisille osaajille ja Suomessa jo oleville ulkomaalaistaustaisille henkilöille suunnatut mahdollisuudet. Arvioinnin perusteella tiedämme, että koulutuksen nivelvaiheella on suuri merkitys: Siirtyminen toiselta asteelta tai lukiosta korkeakoulutukseen näyttäytyy ratkaisevana jaksona opiskelijoiden kokemuksissa sekä korkeakoulujen henkilöstön ja johdon näkemyksissä. Erilaiset taustat huomioivat hakukäytännöt tukisivat yhdenvertaisuuden toteutumista. Kielitaidon johdonmukainen kehittäminen läpi opiskelupolun antaa edellytyksiä korkeakoulutukseen ja työelämään sijoittumiseen. Omaan taitotasoon mukautettua suomen kielen opetusta kaivataan erityisesti ja siten, että se jatkuu koko opiskelun ajan. (Airas, M. & ym. 2020).
Ulkomaalaistaustaisten korkeakouluun hakeutumisen motiivina on usein työllistyminen. Henkilöstö ja opiskelijat kokevat tärkeänä jo opintojen aikana tapahtuvien kytkösten syntymisen työelämään ja verkostoitumisen työelämänedustajien kanssa. Ammattikorkeakouluissa hyvänä käytäntönä mainittiin opintojen työelämälähtöisyys ja osana opintoja suoritettavat harjoittelut. Opintojen suorittamisen osalta ammattikorkeakouluissa arvioinnin kohderyhmä pärjäsi samalla tavalla kuin suomalaistaustaiset. (Airas & ym. 2020).
Korkeakouluissa ei toistaiseksi seurata ulkomaalaistaustaisten opiskelijoiden määrää tai opintojen etenemistä. Kohderyhmä on huomioitu vain harvojen korkeakoulujen toimintaa ohjaavissa dokumenteissa. Kun ryhmää ei tunnisteta, sille koetaan olevan vaikea myöskään kohdentaa palveluja ja neuvontaa. Opiskelijat pitävät pääsääntöisesti hyvänä, että heiltä vaaditaan samoja asioita kuin muiltakin. Kuitenkin he hyötyvät kohdennetusta tuesta, kuten orientaatiojaksoa pidempi kestoisesta ja kokonaisvaltaisemmasta tuesta, tutoropettajakäytännöstä ja vertaismentoroinnista. Haasteena on se, miten tarjotaan kohdennettuja palveluja ilman, että opiskelija kokee tulevansa sitä kautta leimatuksi erityisryhmään. (Airas & ym. 2020)
Yleisesti ottaen työvoima- ja koulutuspalvelut on kytkettävä nykyistä paremmin yhteen siten, että koulutustarjonta kohtaa siitä eniten hyötyvät ja työelämän tarpeet otetaan huomioon (Pirttilä ym. 2020, 91). Nykyisessä eri alojen osaamispulassa on tärkeää korostaa myös yksilön tai jopa koko ammattiryhmän pätevöitymismahdollisuuksia uusiin, kelpoisuuksia tuottaviin tehtäviin eli joustavat opintopolut koulutusasteen sisällä tai koulutusasteelta toiselle voisivat tulla vahvemmin esille (vrt. esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan ja varhaiskasvatuksen henkilöstöpula).
Kommentit tavoitteeseen 2. Korkeakoulutuksen avoimuus lisää saavutettavuutta
Tavoitteessa 2 korostuu se, että avoimella korkeakouluopetuksella on jatkossakin merkittävä yhteiskunnallinen sivistystehtävä ja tarkoitus ja se palvelee laajasti erilaisia ja erilaisin tavoittein opetukseen osallistuvia. Nämä asiat ovat olleet jo pitkään esillä, mm. opetukseen osallistuminen erilaisilla taustoilla sekä kaikille mahdolliset väyläopinnot. Tässä kontekstissa tämä tavoite jää hiukan ponnettomaksi.
Joustavuutta korkeakoulutukseen pääsyssä on viime vuosina kehitetty erityisesti avointen korkeakouluopintojen väylää kehittämällä ja Toinen reitti yliopistoon -hankkeen tukemana. Hankkeet ovat olleet tuloksellisia, ja avoimen väylä korkeakoulutukseen on laajentunut sekä määrällisesti että alakohtaisesti. Avoimen väylä ei ole kuitenkaan tarjolla kaikilla koulutusaloilla. OKM:n edustajien haastatteluissa nousi esiin mahdollisuus lainsäädännöllä ohjata avoimen korkeakouluopetuksen tarjontaa ja siten avoimen väylän mahdollista laajentamista uusille aloille. Myöskään tieto tarjolla olevista avoimen väylistä ei ole kootusti hakijoiden saatavilla. Korkeakoulujen edustajat painottivat pitkittäisseurannan merkitystä avoimen väylän kehittämisen tietopohjana. (Moitus & Weimer 2020.)
Kommentit tavoitteeseen 3. TKI-ratkaisuja oppivien työyhteisöjen uudistumiseen
On tärkeä nostaa yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa toteutettava tutkimus ja TKI-toiminta yhdeksi jatkuvan oppimisen toteutusten perustaksi niin yksilö- kuin organisaatiotasolla. Huippututkimuksen yhteyteen käynnistettävä globaalisti kiinnostavaa koulutustarjonta on innovatiivinen aloite, joka onnistuessaan vie eteenpäin useita strategian tavoitteita. Korkeatasoisen tutkimusosaaminen yhteyteen kehitetyt pienet osaamiskokonaisuudet ja tutkinto-ohjelmat voisivat houkutella kansainvälisiä osaajia ja tutkinto-opiskelijoita. Niiden ympärille tulisi rakentaa se kaikki infrastruktuuri, joka vahvistaa osaavan työvoiman jäämistä Suomeen.
Karvin koulutusala-arvioinneissa nousi esille, että sekä jatkuvan oppimisen että tutkintokoulutuksen kehittämisessä on tarve työelämäyhteyksien vahvistamiselle myös niillä aloilla, joilla ne ovat perinteisestikin olleet tiiviit. Koulutusala-arvioinneissa korostui myös, että vaikka korkeakouluilla on jo nyt käytössään runsas tietopohja jatkuvan oppimisen koulutustarjonnan kehittämiseksi, ennakointitiedon hyödyntämistä tulee vahvistaa sekä tutkintokoulutuksen että jatkuvan oppimisen sisältöjen ja tälle asiakasryhmälle soveltuvien toteuttamistapojen kehittämiseksi. (Karvi 2020) Tarvitaankin laajaa ja monipuolisesti eri lähteitä hyödyntävä ennakointitiedon keruuta ja analysointia oikeassa kontekstissa työyhteisöjen, yritysten ym. toimintojen pitkäjänteiseksi ja suunnitelmalliseksi kehittämiseksi. (Karvi 2022)
Kommentit tavoitteeseen +1. Digitaalinen palveluympäristö kohtaamispaikaksi
Tavoite +1 eli digitaalinen palveluympäristö kohtaamispaikaksi vastaa yleistä yhteiskunnallista digitalisaatiotrendiä. Digitaalista palveluympäristöä luotaessa jatkuvan oppimisen käsitteistön selkiyttäminen on yksi keskeisiä haasteita. Karvin kauppatieteiden ja liiketalouden korkeakoulutuksen arvioinnissa tuli esille, että jatkuvan oppimisen tarjonta sisältää hämmentävän paljon kirjavaa käsitteistöä, josta koulutuksen potentiaalisten käyttäjien ja asiakkaiden on vaikea saada kokonaiskuvaa ja löytää itselleen sopivia koulutuksia (Wallenius ym. 2020, 98). Teknologian hyödyntämisen rinnalla tavoiteasetannassa voisi korostaa myös syvällisempää digitaalisen kulttuurin ymmärtämiseen liittyvää ulottuvuutta. (Pyykkö ym. 2020, 126–127.)
Strategian avaintulosmittarit: Ovatko esitetyt seurantatiedot mielestänne oikeat ja riittävät?
Jatkuvasta oppimisesta ei ole selkeää valtakunnallista tilannekuvaa. Yhteistä tietoa puuttuu volyymeistä, toiminnan vaikuttavuudesta ja kehittämisprosesseista. Jatkuvan oppimisen koulutustarjonnan onnistuneisuuden arviointi on siten vielä keskeneräistä. (Wallenius ym. 2020, 102.)
Muut mahdolliset kommentit:
Jatkuvan oppimisen kehittämiseen liittyy tiedon ja sillä ohjaamisen tarpeita. Jatkuvan oppimisen ohjaus ja koordinaatiovastuu ovat vielä epäselviä korkeakoulujen ja OKM:n välillä. OKM:llä ei ole ollut sisällöllistä ja alakohtaista ohjausta avoimien korkeakoulujen toimintaan tai täydennyskoulutukseen. Ministeriössä ei ole juurikaan tietoa esimerkiksi korkeakoulujen maksullisen palvelutoiminnan laajuudesta. (Pyykkö ym. 2019, 106–110.)
Tehokkaimmin joustaviin opintopolkuihin liittyvää korkeakoulujen kehittämistyötä ovat ohjanneet ja ohjaavat uudistetut yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoitusmallit ja lainsäädännön uudistaminen. Kansainvälisessä vertailussa myös Suomen kärkihankkeet näyttäytyivät innovatiivisena, joustavien opintopolkujen toteutumista edistävänä ja korkeakoulujen yhteistyötä lisäävänä politiikkatoimena. Haasteena on se, miten hankkeissa synnytetty tieto ja osaaminen tuotetaan kaikkien saataville ja miten kehittämistyön jatkuvuus turvataan. (Moitus, Weimer & Välimaa 2020.)
Lähteet
Karvi. 2019. Korkeakoulujen auditointikäsikirja 2019–2024. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 19:2019.
Karvi. 2020. Korkeatasoisella osaamisella työelämään. Humanistisen alan, kauppatieteiden ja liiketalouden, tekniikan ja yhteiskuntatieteellisen korkeakoulutuksen arvioinnit. Tiivistelmät 1:2020.
Karvi. 2022. Laatua kehittämässä. Puolivälin yhteenveto korkeakoulujen kolmannen kierroksen auditoinneista 2018–2022. Julkaisematon metasynteesiraportti.
Airas, M., Delahunty, D., Laitinen M., Shemsedini, G., Stenberg, H., Saarilammi, M., Sarparanta, T., Vuori, H. & Väätäinen, H. 2020. Taustalla on väliä. Ulkomaalaistaustaiset opiskelijat korkeakoulupolulla. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 2:2020.
Konkola, R., Hauta-aho, H., Hiilamo, H., Karttunen, M., Niemi, J., Tuominen, M., Huusko, M. & Väätäinen, H. 2021. Sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksen arviointi. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 14:2021.
Moitus, S. & Weimer, L. 2020. Suomen maaraportti: Joustavat opintopolut korkeakoulutuksessa. Policy brief opetus- ja kulttuuriministeriölle ja suositukset korkeakouluille 1.10.2020.
Moitus, S. & Weimer, L. & Välimaa, J. 2020. Flexible learning pathways in higher education. Finland’s country case study for the IIEP-UNESCO SDG4 project in 2018–2021. Publications 12:220.
Mähönen, J., Airaksinen, M., Korte, A., Mattsson, A., Mielityinen, S., Niemi, K., Paso, M., Rantanen, J., Moitus, S., Partanen, L., & Huusko, M. 2021. Oikeustieteellisen alan korkeakoulutuksen arviointi. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 22:2021.
Niemi, H., Erma, T., Lipponen, L., Pietilä, M., Rintala, R., Ruokamo, H., Saarivirta, T., Moitus, S., Frisk, T., Stylman, V. & Huhtanen, M. Maailman parhaiksi opettajiksi – Vuosina 2016–2018 toimineen Opettajankoulutusfoorumin arviointi. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 27:2018.
Pirttilä, A., Silvén, O., Harrikari, H., Joukkola, E., Juvonen, L., Kontio, J., Rehn, A. & Leppänen O. 2020. Tekniikan korkeakoulutuksen arviointi. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisuja 3.
Pyykkö R., Tolonen M., Levä K., Mahlamäki-Kultanen S., Pantermöller M., Pettersson T., Saarinen S. & Huusko M. 2020. Humanistisen alan korkeakoulutuksen arviointi. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisuja 1.
Seppälä, U., Kivistö, J., Joas, M., Kaikkonen, V., Rantanen, T., Rantanen, T., Tiilikainen T. & Nordblad M. 2020. Yhteiskuntatieteellisen korkeakoulutuksen arviointi. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisuja 2.
Wallenius, J., Ojasalo, K., Friman, M., Hallikainen, M., Kallio, T. J., Sandström, J., Tuuliainen M. & Mustonen K. 2020. Kauppatieteiden ja liiketalouden korkeakoulutuksen arviointi. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisuja 4.