Huomattava osa 9. luokan oppilaista ratkaisee matematiikan tehtäviä alakoululaisen tasoisesti
Monet 9. vuosiluokan oppilaat prosessoivat helppojakin numeerisia ongelmia merkittävästi pidempään kuin ikäkaudelle on tyypillistä. Keskimäärin heikoimmin suoriutuneet oppilaat olivat laskusujuvuuden suhteen kuudennen luokan tasolla, mutta kolmannes heikosti suoriutuneista oppilaista oli vuosiluokkien 3–5 tasolla.
Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) on tutkinut 9. luokan matematiikan oppimistulosarvioinnin aineistojen avulla, mitkä tekijät selittävät osaamisen eroja. Matematiikan oppimistulosarviointi toteutettiin keväällä 2021, ja siihen osallistui yhteensä noin 12 500 yhdeksäsluokkalaista ympäri Suomen niin suomen- kuin ruotsinkielisistäkin kouluista. Nyt julkaistussa arvioinnin jatkoanalyysissa selvitettiin oppilaiden tunteita matematiikkaa opiskeltaessa sekä sitä, kuinka matematiikan suoriutumiseltaan parhaat ja heikoimmat oppilaat poikkeavat toisistaan.
Heikko laskusujuvuus tekee laskemisesta hidasta
Arvioinnin yhteydessä heikoimmin suoriutuneet oppilaat tekivät diagnostisen FUNA-testin (Functional Numeracy Assessment), jolla mitataan laskusujuvuutta ja -nopeutta helpoissa numeerisissa tehtävissä. Tyypillisesti heikoimmin suoriutuneet oppilaat suoriutuivat testistä 6. luokan oppilaiden tasoisesti, mutta kolmasosa oppilaista jäi laskusujuvuuden osalta tätä alemmalle tasolle.
”Kaikki 9. luokkalaiset osaavat laskea yksinkertaisia laskuja kuten 8 miinus 4, mutta heikoimmin suoriutuvat oppilaat prosessoivat tämän kaltaisia tehtäviä huomattavasti pidempään kuin keskiosaajat puhumattakaan parhaista osaajista, joilla nämä taidot ovat automatisoituneita”, sanoo johtava arviointiasiantuntija Jari Metsämuuronen Karvista. ”Jos yksinkertaisten laskuoperaatioiden ratkaisemiseen menee kauan aikaa, on ymmärrettävää, että matemaattiset ongelmat ja niiden ratkaiseminen eivät tuota iloa”.
Karvi suosittelee, että taidoiltaan heikoille oppilaille tulee kohdentaa aiempaa intensiivisempää oppimisen tukea mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Yksinkertaistenkin laskuoperaatioiden sujuvoittamisesta voi olla hyötyä heikosti suoriutuville oppilaille myöhemmissä opinnoissa. Tukiopetusresursseja onkin järkevää suunnata riittävän tehokkaasti jo alkuopetukseen. Karvi suosittelee, että myös heikoimmin suoriutuneita oppilaita kannustetaan asettamaan matematiikan oppimistavoitteensa mahdollisimman korkealle. Harjoittelemisen ja vaivan näkemisen opetteleminen jo varhaisilla luokilla on edellytys matematiikan osaamisen kehittymiselle.
Parhaat suoriutuivat 9. luokan lopussa lukion lyhyen matematiikan keskitasoa paremmin
Parhaat osaajat tekivät kaksi vaikeahkoa tehtäväsarjaa: kaikkien tehtäväsarjojen vaikeimmista tehtävistä koostetun ja ylioppilastutkinnon matematiikan lyhyen oppimäärän julkaistuista tehtävistä koostetun tehtäväsarjan. Parhaat osaajat suoriutuivat ylioppilastehtävistä vaivattomasti. Arviointiaineiston perusteella on ilmeistä, että jo 9. luokalla parhaat osaajat ovat ylittäneet lukion matematiikan lyhyen oppimäärän kirjoittaneiden keskitason, ja osa heistä oli jo pitkän matematiikan suorittaneiden oppilaiden keskitasolla. Tyypillistä parhaille osaajille oli, että he yrittivät suoriutua kaikkein vaikeimmistakin tehtävistä eivätkä jättäneet puuttuvia tietoja, vaikka eivät osanneetkaan ratkaista tehtävää.
”On merkityksellistä kiinnittää huomiota myös siihen, miten parhaiden osaajien motivaatiota matematiikan opiskeluun pidetään yllä ja vahvistetaan”, pohtii Metsämuuronen. ”Tällä voi olla merkitystä sen suhteen, kuinka motivoituneita parhaat osaajat ovat hakeutumaan vaativampiin matematiikan opintoihin lukiossa. Tällä puolestaan on merkitystä sen suhteen, että mahdollisimman monet heistä hakeutuisivat myöhemmissä opinnoissaan matematiikan osaamista edellyttäviin ammatteihin, kuten teknisille aloille.”
Karvi suosittelee opettajia hyödyntämään arviointitietoa työtavoista, joilla ylläpidetään parhaiden osaajien motivaatiota ja joita opettajat ovat kokeneet hyödyllisiksi eriyttämisen keinoiksi parhaille osaajille. Eräs ratkaisu on matematiikan tuntien joustava ryhmittely, jolloin oppilas voisi valita eri nopeudella etenevistä ryhmistä itselleen sopivimman.
Tytöt kokivat useammin negatiivisia tunteita matematiikkaa opiskeltaessa kuin pojat
Kansallisella tasolla tutkittiin nyt ensimmäistä kertaa tunteiden yhteyttä osaamiseen. ”Kiinnostavaa on, että heikoimmin ja parhaimmin suoriutuneiden oppilaiden ryhmässä tyttöjen tunteet matematiikkaa opiskeltaessa ovat kielteisempiä kuin osaamiseltaan samantasoisten poikien. Riippumatta siis tasoryhmästä tytöt olivat poikiin nähden pettyneempiä, ahdistuneempia, epävarmempia ja vihaisempia ajatellessaan matematiikkaa”, Metsämuuronen avaa tuloksia. Heikoimmin suoriutuneilla tytöillä pieni ryhmäkoko oli yhteydessä myönteisempiin tunteisiin ja suuri ryhmäkoko kielteisempiin tunteisiin. Toisaalta luokan myönteinen, turvallinen ja kannustava ilmapiiri ja työrauha olivat yhteydessä myönteisiin tunteisiin.
Oppiaineen yhteydessä koetut tunteet saattavat liittyä oppimistavoitteiden asettamiseen sekä matematiikan tehtävistä suoriutumiseen ja niiden kanssa ponnisteluun sekä käsitykseen omasta pystyvyydestä. Siksi Karvi suosittelee, että tunteiden yhteydestä osaamiseen on syytä tuottaa lisää tietoa.
Lisätietoja:
Jari Metsämuuronen, johtava arviointiasiantuntija, Karvi
p. +358 2 9533 5516
Median edustajat voivat pyytää arviointiraportteja Jari Metsämuuroselta etukäteen tutustuttavaksi. Arviointiraportit julkaistaan webinaarissa 14.12. klo 9.00–11.30. Julkistamistilaisuuden ohjelma
Raportit:
Metsämuuronen, J. (2023). Matematiikkaa COVID-19-pandemian varjossa III. Syventäviä analyyseja matematiikan 9. luokan arvioinnista keväällä 2021. Julkaisut 31:2023. Kansallinen koulutuksen arviointi-keskus.
Metsämuuronen, J. (toim.) (2023). Matematiikkaa COVID-19-pandemian varjossa IV. Opettajat ja poikkeuksellisen heikosti ja hyvin suoriutuneiden oppilaiden osaaminen ja akateemiset tunteet matematiikan 9. luokan arvioinnissa keväällä 2021. Julkaisut 32:2023. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus.