Koulu ei voi yksin nostaa kansallista osaamistasoa
Kansallisten oppimistulosarviointien mukaan perusopetuksen oppilaat yltävät samalle osaamistasolle eri puolilla Suomea. Yksilöiden välillä on kuitenkin suuria osaamiseroja, ja kotitausta vaikuttaa oppilaiden osaamiseen ja mahdollisuuksiin. Oppilaat tuovat luokkiin mukanaan yhteiskunnan ongelmia, joita koulu ei voi yksin ratkaista.
Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) tuottaa oppimistulosten arvioinneilla tietoa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden tavoitteiden saavuttamisesta, oppiaineen osaamisen tasosta sekä koulutuksen tasa-arvon toteutumisesta.
Karvin arviointien mukaan perusopetus onnistuu kansallisesti tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteuttamisessa: oppilaiden taidot ovat samaa tasoa eri puolilla maata eikä osaamisessa ole suuria eroja oppilaan sukupuolen, oppilaitoksen opetuskielen tai kuntaryhmän mukaan. Perusopetus ei kuitenkaan pysty kuromaan umpeen oppilaiden kotitaustasta juontuvia eroja.
Korkeasti koulutettujen huoltajien lapset saavat etumatkaa koulupolulleen
Kotitausta ei määritä mahdollisuutta opintoihin kuten aikoinaan, mutta kotitaustan vaikutukset näkyvät edelleen oppilaiden ja koulujen välillä. Korkeasti koulutettujen huoltajien lapset ovat peruskoulun alussa matematiikan ja äidinkielen taidoiltaan lähes vuoden etumatkalla matalimmin koulutettujen huoltajien lapsiin nähden. Kotitaustan yhteys oppilaan osaamiseen näkyy edelleen yhdeksännellä luokalla eri oppiaineissa. Korkeasti koulutettujen huoltajien lapset hakevat useammin lukioon ja pääsevät ensisijaiseen hakukohteeseensa useammin kuin matalasti koulutettujen huoltajien lapset.
Oppimistulokset ovat voimakkaasti yhteydessä alueiden sosioekonomiseen tilanteeseen ja oppilaiden vanhempien koulutustasoon. Suurissa kaupungeissa joillakin asuinalueilla korkeasti koulutettuja on jopa 75 prosenttia aikuisista, kun taas toisaalla osuus jää vajaaseen 20 prosenttiin. Nämä erot näkyvät myös oppimistuloksissa alueiden kouluissa. Kansainvälisessä vertailussa koulujen väliset oppimistulosten erot ovat Suomessa kuitenkin pieniä.
Kansallinen osaamistason lasku ei johdu maahanmuutosta
Maahanmuuttotaustaisten oppilaiden oppimistulokset ovat useissa oppiaineissa keskimäärin heikompia kuin muulla väestöllä. Suomea tai ruotsia toisena kielenä opiskelevilla oppilailla matematiikan ja äidinkielen taidot ovat peruskoulun alussa heikommat kuin muilla, eikä ero kavennu kahden ensimmäisen kouluvuoden aikana. Onkin ehdottoman tärkeää, että heidän tuen tarpeestaan puhutaan ja siihen kohdistetaan resursseja. Maahanmuuttotaustaisia oppilaita on kuitenkin koko Suomessa niin vähän, ettei se juuri vaikuta kansallisiin tuloksiin. Kansallisesti osaamistaso on laskevassa trendissä, vaikka maahanmuuttotaustaiset oppilaat jätetään pois analyyseista.
Poikien vaihteleva kirjoitustaito ja motivaatio näkyvät monessa oppiaineessa
Tyttöjen ja poikien osaamiseroista puhutaan paljon, mutta Karvin arviointien mukaan sukupuoli ei kuulu tärkeimpiin tekijöihin osaamiserojen taustalla. Tytöt ja pojat voidaan kyllä asettaa keskiarvojen perusteella paremmuusjärjestykseen, vaikka osaamiserolla ei olisikaan käytännössä juuri merkitystä. Useissa oppiaineissa tyttöjen ja poikien osaaminen on lähes samalla tasolla. Osaamiserot näkyvät varsinkin kirjoitustaidoissa.
Kirjoitetut tekstit ovat koulussa keskiössä. Asioita opitaan lukemalla, ja eri oppiaineissa osaamista osoitetaan kirjoittamalla, joten kirjoitustaidon ja motivaation puutteet näkyvät helposti kaikkien oppiaineiden tuloksissa. Tyttöjen suhtautuminen koulunkäyntiin on pääsääntöisesti myönteisempää kuin poikien. Motivaatio vaikuttaa myös viitseliäisyyteen ja tehtäviin panostamiseen. Jo kolmannen luokan alussa nähdään, että pojat jättävät selvästi tyttöjä useammin vastaamatta arviointitehtäviin, joissa vastaus täytyy kirjoittaa. Yhdeksännellä luokalla pojat käyttävät tehtävien tekemiseen keskimäärin vähemmän aikaa ja kirjoittavat lyhyempiä tekstejä kuin tytöt.
Yhdeksännen luokan lopussa jopa 67 % tyttöjen ja poikien osaamiserosta äidinkielessä voidaan selittää oppilaiden asenteilla opiskeluun ja oppiaineeseen, lukemisharrastuksella, kotitehtävien tekemisellä, mediankäytöllä sekä viitseliäisyydellä panostaa tehtävien tekemiseen. Myös muissa oppiaineissa on nähtävissä osaamisen ja asenteiden yhteys: mitä positiivisemmin oppilaat suhtautuvat koulunkäyntiä ja oppiainetta kohtaan, sitä parempaa osaamista he osoittavat oppimistulosten arvioinneissa.
Vapaa-ajalla lukeminen ja ystävyyssuhteet ovat yhteydessä parempaan osaamiseen
Lukemisharrastus tukee osaamisen kehittymistä. Päivittäin lukemista harrastavat oppilaat saavat kolmannella luokalla yli vuoden etumatkan verrattuna niihin, jotka lukevat harvemmin kuin kerran viikossa. Sekä äidinkielen että matematiikan taidot kehittyvät ensimmäisinä kouluvuosina sitä paremmin, mitä enemmän oppilas lukee vapaa-ajallaan. Yhdeksännellä luokalla lukemisharrastuksella on positiivinen yhteys äidinkielen osaamiseen. Suurin merkitys on sillä, lukeeko edes yhden kirjan kuukaudessa. Vaikka lukemista harrastavat eniten korkeimmin koulutettujen huoltajien lapset, lukemisharrastus on voimakkaasti yhteydessä oppilaiden osaamiseen huoltajien koulutustaustasta riippumatta.
Myös ohjattu harrastaminen on yhteydessä osaamiseen. Ne oppilaat, joilla on yksikin ohjattu harrastus, yltävät huoltajien koulutustaustasta riippumatta korkeammalle osaamistasolle kuin oppilaat, joilla ohjattuja harrastuksia ei ole. Monissa harrastuksissa lapsi pääsee luomaan kaverisuhteita ja harjoittelemaan sosiaalisia taitoja. Useissa oppimistulosten arvioinneissa nähdäänkin, että oppilaan vertaissuhteilla koulussa on yhteys osaamiseen. Yksikin läheinen ystävä edistää osaamista. Lisäksi osaaminen on keskimääräistä parempaa niillä oppilailla, joiden vertaissuhteissa ei esiinny kiusaamista, torjumista ja yksinäisyyttä.
Osaamistason nostaminen vaatii koko yhteiskunnan osallistumista
Oppimistulosten kehityksen ja niiden taustalla olevien tekijöiden selvittäminen on tärkeä tehtävä. Näihin tekijöihin vaikuttamalla voi parantaa oppilaiden osaamista. Koululla on iso merkitys osaamisen kehittymiseen, mutta oppimistuloksiin vaikuttavat tekijät eivät ole yksinomaan koulun ja opetuksen vaikutuspiirissä. Kodeilla, vapaa-ajalla ja oppilaita ympäröivällä yhteiskunnalla on vaikutusta oppimistuloksiin ja motivaatioon.
Perusopetuksen rahoitusta on leikattu merkittävästi, ja vuosiluokkien 1–6 koulujen määrä on lähes puolittunut vuodesta 2005. Koulumatka on osa perheiden sujuvaa arkea, ja pitenevät koulumatkat voivat heikentää lasten ja nuorten hyvinvointia. Taloudellinen tilanne on synkentynyt viime vuosina myös monen yksilön elämässä. Hintojen ja korkojen nousu ovat vaikuttaneet moneen lapsiperheeseen, ja yhä useampi lapsi elää köyhyydessä.
Oppilaat tuovat luokkiin mukanaan yhteiskunnan ongelmia, joita koulu ei voi yksin ratkaista. Kodin ja koulun yhteistyön merkitys näkyykin oppimistuloksissa. Oppiminen ja hyvinvointi eivät ole toisistaan irrallisia, vaan ne linkittyvät toisiinsa ja muihin yhteiskunnallisiin tekijöihin. Yksittäisten syiden sijaan tulee keskittyä kokonaisvaltaiseen kehittämiseen ja hyvinvointiin. Samalla on tärkeää vahvistaa lasten ja nuorten osallisuutta ja tulevaisuususkoa kaikissa koulutuspoliittisissa ratkaisuissa.
Lisätietoja:
- Salla Venäläinen, yksikön johtaja, salla.venalainen(a)karvi.fi, +358 29 533 5549
- Annette Ukkola, arviointiasiantuntija, annette.ukkola(a)karvi.fi, +358 29 533 5548
- Chris Silverström, arviointiasiantuntija (ruotsinkielinen koulutus), chris.silverstrom(a)karvi.fi, +358 29 533 5563
Päivitetty