Luku- ja kirjoitustaito on syrjäytymisen ehkäisyn perusta – Karvin arvioinnissa äänen saivat lukemaan ja kirjoittamaan opettelevat aikuiset maahanmuuttajat

Ilman luku- ja kirjoitustaitoa aikuinen ihminen ei kykene itsenäiseen elämään suomalaisessa yhteiskunnassa. Opettajat ja ohjaajat näkevätkin luku- ja kirjoitustaidon yhdenvertaisuuskysymyksenä; jokaisella tulisi olla oikeus oppia taidot, jotka ovat edellytys itsenäiselle elämälle. Tällä hetkellä taitojen saavuttamista estävät muun muassa koulutuksen rahoituksen sitominen kotoutumissuunnitelmaan, tiedonkulun haasteet ja vaihtelevat osaamisen arvioinnin menetelmät.

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) on arvioinut aikuisten maahanmuuttajien lukutaitokoulutusta. Arvioinnin aineisto koostui koulutuksen järjestäjien, opettajien ja ohjaajien kuulemisista kyselyin, haastatteluin ja ryhmäkeskusteluin. Arvioinnin sydän olivat kuitenkin opiskelijoiden haastattelut heidän omalla äidinkielellään. Arvioinnin aikana vierailtiin neljässä oppilaitoksessa ja haastateltiin kahtakymmentä opiskelijaa.

Arviointi osoitti, kuinka valtavan rikas ja monimuotoinen lukutaitokoulutuksen järjestämisen kenttä on. Sen piirissä on monin paikoin luotu toimivia ohjauksen ja vuorovaikutuksen tapoja erilaisista oppilaitostyypeistä, eri hallinnonaloista, kirjavasta lainsäädännöstä ja alueellisista eroista huolimatta. Keskeinen kysymys on, miten toteutustapojen vaihdellessa varmistetaan, että opiskelijoilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet saada riittävästi tarvitsemaansa koulutusta.

Koulutukseen pääsyä määrittää koulutustarpeen sijasta Suomessa vietetty aika sekä oleskelu- ja työmarkkinastatus

Lukutaitokoulutusta järjestetään pääosin kotoutumissuunnitelman piirissä oleville maahanmuuttajille, joiden osalta koulutuksen järjestäjät saavat täyden valtionosuuden. Tämä rajaa sekä kolmen vuoden kotoutumisajan ylittäneet että oleskelulupaa ja sen myötä kotoutumisstatusta odottavat useimpien koulutusten ulkopuolelle. Kotoutumisajan ylittäneiden luku- ja kirjoitustaidottomien koulutusta ei myöskään tällä hetkellä ole vapaan sivistystyön piirissä mahdollista suorittaa työttömyysetuudella kuin sivutoimisesti tai alle kuusi kuukautta kestävissä koulutuksessa.

Lainsäädäntöä tuleekin muuttaa siten, että kotoutumissuunnitelmasta lukutaitokoulutuksen edellytyksenä luovutaan. Tämä mahdollistaa tarpeeseen perustuvan koulutukseen pääsyn henkilöille, jotka eivät osaa lukea ja kirjoittaa.

Osaamisen arvioinnin menetelmät vaihtelevat, mikä aiheuttaa eriarvoisuutta ja ohjaamista vääriin koulutuksiin

Arviointi osoitti, että opiskelijoiden osaamista arvioidaan oppilaitoksittain vaihtelevin kielitestein ja käytännöin koulutukseen hakeutumisen ja sen päättymisen yhteydessä. Oppimisen haasteiden tunnistamisen keinot ja resurssit oppilaitoksissa ovat heikot. Opettajien ja ohjaajien mukaan lukutaitokoulutuksen päättymisen yhteydessä todistukseen kirjattava hyväksytty/hylätty -merkintä ei anna riittävää kuvaa opiskelijoiden osaamisesta.

Arvioinnin tulisi perustua selkeään ja kaikkien hyödyntämään kriteeristöön, jonka lähtökohtana on opiskelijoiden osaamisen monipuolinen tunnistaminen. Opiskelijoiden jatkosuunnitelmaan olisi syytä sisällyttää suositukset opiskelijan osaamisen kehittämisestä ja huolehdittava jatkosuunnitelman välittymisestä eteenpäin.

Koulutukseen ohjaamisen käytännöt sekä tietojen tallentamisen ja välittämisen tavat ovat vaihtelevia ja osin puutteellisia

Kun kyse on luku- ja kirjoitustaidottomista asiakkaista, viranomaisten välisen yhteistyön ja tiedonkulun toimivuus on ensiarvoisen tärkeää. Lukutaitokoulutukseen liittyvän ohjauksen osalta tietojärjestelmien käyttö on tällä hetkellä vaihtelevaa eikä kaikilla toimijoilla ole pääsyä oleellisiin koulutuspolkua koskeviin tietoihin. Sujuvalle tiedonvaihdolle tulisi luoda valtakunnalliset edellytykset tietojärjestelmien yhteensopivuutta kehittämällä ja yhteistyötä tiivistämällä. Uudistustyössä on syytä huomioida tulevat laki- ja palvelurakenteen muutokset sekä tietosuojalainsäädäntö.

Luku- ja kirjoitustaidon oppiminen vaatii aikuiselta uusien ajattelumallien rakentamista

Lukemaan ja kirjoittamaan oppiminen aikuisiällä vaatii suurten asioiden tapahtumista kuten uudenlaisten ajattelu- ja toimintatapojen ymmärtämistä ja haltuun ottoa.  Länsimainen oppimiskäsitys, jonka keskiössä on itselleen tavoitteita asettava ja suoriutumistaan reflektoiva itsellinen oppija, on monelle lukutaitokoulutuksen opiskelijalle vieras. Siksi moni tarvitsee omaksuakseen aikaa enemmän kuin vuoden.

– On myös syytä pohtia, kuinka mielekästä opiskelijoilta on edellyttää länsimaisen oppimiskäsityksen omaksumista. Voisiko kehityspsykologisen ja kulttuuriantropologisen tiedon pohjalta kehittää opetusmenetelmiä pikemminkin siihen suuntaan, että voisimme opettaa erilaisen kulttuuritaustan omaavia tehokkaammin heidän omista lähtökohdistaan käsin, pohtii arvioinnin projektipäällikkö Hanna Väätäinen.

Oppimisvaikeuksiin ei ole tarjolla riittävästi tukea tai sopivia jatkopaikkoja

Lukutaitokoulutukseen osallistuvia yhdistää se, että he eivät osaa lukea ja kirjoittaa, mutta muutoin heidän tilanteensa, taustansa ja kykynsä oppia ovat hyvin erilaiset. Opiskelijat saavuttavat lukutaitokoulutukselle asetetut tavoitteet vaihtelevasti, joten joustavien etenemismahdollisuuksien turvaaminen on tärkeää. Ikä, pakolaistausta, terveydentila, perhetilanne, omat tavoitteet ja kokonaisvaltainen hyvinvointi vaikuttavat kykyyn omaksua uutta. Tällä hetkellä opiskelijoille, joilla on oppimisen haasteita, ei opettajien, ohjaajien ja järjestäjien mukaan ole tarjolla riittävästi tukea ja jatkopolkuja. Erityisen tuen saaminen on hankkeiden ja yksittäisten erityisopetusta tarjoavien järjestäjien varassa.

Koulutuspolkujen sujuvuutta kehitettäessä tulee varmistaa, että myös hitaasti etenevät tai oppimisvaikeuksia omaavat opiskelijat saavat tarvitsemansa ajan ja tuen. Tavoitteeseen pääsemiseksi tarvitaan rahoitusta, joka mahdollistaa opiskelijoiden tukitoimien ja opetuksen eriyttämisen pysyvän resursoinnin. Omakielistä opetuksen ja ohjauksen tukea tulisi lisätä. Osa opiskelijoista voisi hyötyä käytännönläheisen työtoiminnan ja opiskelun yhdistämisestä.

Lukutaitokoulutuksen vaikuttavuutta heikentää koulun ulkopuolisen vuorovaikutuksen vähäisyys

Koulussa käyminen itsessään on monelle opiskelijalle terveyttä ylläpitävä ja arkeen sisältöä ja merkityksellisyyttä tuova asia. Samalla se on monen opiskelijan ainoa kodin ulkopuolella tapahtuva sosiaalinen, suomenkielinen rutiini. Jotta kielen oppiminen tehostuisi koulun ulkopuolisessa elämässä, koulutuksissa tulisi entistä vahvemmin tukea opiskelijoiden mahdollisuuksia luoda sosiaalisia suhteita yhteisöihin, joissa puhutaan suomea. Tässä voisi hyödyntää esimerkiksi yhteistyötä paikallisten järjestöjen ja vapaaehtoistoimijoiden tai alueen työnantajien kanssa.

Lukutaitokoulutuksen vaikuttavuuden tarkastelussa tulisi huomioida kielitaidon kehittymistä laajemmat opiskelijoiden hyvinvointia ja yhteiskunnallista osallistumista vahvistavat tekijät. Opiskelijoiden näkökulmasta koulutukseen osallistuminen tuo elämään monia merkityksellisiä sisältöjä, joiden mittaaminen määrällisesti on haastavaa:

Olen edistynyt todella paljon, voin sanoa, että koulun takia olen unohtanut elämän huolet. Moneen vuoteen en ole nauranut, koska olen menettänyt koko perheeni. On ollut todella vaikeita elämäntilanteita. Kun on surullinen elämä, ei pysty nauramaan, mutta koulu muutti elämäni kokonaan. Alussa esim. en osannut varata aikaa lääkärissä, nyt ne on opettaneet. Nimeni ja osoitteeni yms. kirjoittaminen on opetettu. Kerran minun koti syttyi palaamaan, minä sammutin sen vedellä. Täällä opetettiin, miten sammutetaan tulipalo. (opiskelija)

Maahanmuuttajien koulutuksia kehitettäessä on keskeistä tarkastella kotoutumista edistäviä palveluja kokonaisuutena

Arvioinnin toteutuksessa Karvin asiantuntijaa tuki laaja arviointipaneeli, jossa oli edustus ministeriöistä, Opetushallituksesta, vapaan sivistystyön eri oppilaitosmuodoista, aikuisten perusopetuksesta, ELY-keskuksesta ja ohjaavilta tahoilta.

– Se, että eri toimijasektoreiden asiantuntijat toivat tapaamisissamme yhteen näkemyksiään, oli arvioinnin lopputuloksen ja lukutaitokoulutukseen liittyvän kokonaisuuden ymmärtämisen kannalta aivan keskeistä. Lukutaitokoulutusta ei voi kehittää irrallaan siihen liittyvistä muista palveluista, sillä oppijan näkökulmasta nämä kaikki muodostavat hänen elämäänsä määrittävän kokonaisuuden, toteaa Väätäinen.

Julkaisu: 

Aikuisena luku- ja kirjoitustaitoa oppimassa. Arviointi maahanmuuttajien lukutaitokoulutuksesta. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus 27:2022.

Lisätietoja:

Hanna Väätäinen, arviointiasiantuntija, p. 029 533 5568 (hanna.vaatainen@karvi.fi).