Yksilöllisten opintopolkujen toteutuminen ammatillisessa koulutuksessa

Arviointi yksilöllisten opintopolkujen toteutumisesta ammatillisessa koulutuksessa (2021–2022) tuotti tietoa henkilökohtaistamiseen, osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen sekä ohjaukseen liittyvien käytäntöjen toimivuudesta ja opiskelijoiden valinnanmahdollisuuksien toteutumisesta.

Arviointiaineisto koostui kyselyistä koulutuksen järjestäjien johdolle ja opetus- ja ohjaushenkilöstölle, haastatteluista opiskelijoille ja työelämän edustajille, ammatillisen koulutuksen valtakunnallisesta opiskelijapalautteesta ja työelämäpalautteesta sekä yksilöllisiä opintopolkuja koskevasta rekisteritiedosta.

Keskeiset tulokset ja johtopäätökset

Koulutuksen järjestäjät ovat linjanneet kattavasti henkilökohtaistamiseen liittyviä asioita. Henkilökohtaistaminen näyttäytyy kuitenkin opiskelijoille sekä opetus- ja ohjaushenkilöstölle liian usein teknisenä suorituksena, jossa korostuvat HOKS-lomakkeen laadinta ja kirjaukset. Henkilökohtaistamisen merkitystä osana jatkuvaa ammatillista kasvua tulee vahvistaa ja urasuunnittelua kytkeä entistä tiiviimmin opintojen eri vaiheisiin. Tämä edellyttää myös henkilökohtaistamisen ajallisen ja rakenteellisen suunnittelun kehittämistä opiskelijoiden erilaisten elämäntilanteiden sekä ohjaus- ja tukitarpeiden pohjalta. Kehitettävää on myös HOKS-lomakkeissa, kirjaamiskäytännöissä sekä tietojen siirtämisessä järjestäjien tietojärjestelmistä valtakunnallisiin tietojärjestelmiin.

Osaamisen tunnustamisen toteutuu parhaiten silloin, kun kyseessä on voimassa olevien tutkinnon perusteiden mukainen aiemmin hankittu osaaminen. Osaamisen tunnustaminen toimii parhaiten ammatillisista perustutkinnoista, ammatti- ja erikoisammattitutkinnoista sekä lukio-opinnoista. Tunnustaminen korkeakouluopinnoista arvioitiin heikommin toimivaksi. Työssä tai harrastuksissa hankitun osaamisen tunnistaminen ei toteudu kovin hyvin, ja ei-voimassa olevien tutkinnon perusteiden mukaan suoritettujen opintojen tuottaman osaamisen vastaavuuden ja ajantasaisuuden arvioinnissa on haasteita. Tunnistamiseen ja tunnustamiseen liittyvissä toimintatavoissa on myös vaihtelua koulutuksen järjestäjien välillä sekä järjestäjien sisällä esimerkiksi koulutusaloittain tai toimipaikoittain. Osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen käsitteitä, toimintaohjeita ja linjauksia tulee selkeyttää.

Työelämän edustajien osallistumisessa henkilökohtaistamiseen on kehittämistarpeita. Työelämässä oppimisen suunnittelu osaksi opiskelijan opintopolkua sekä näyttöjen yksilöllinen suunnittelu toteutuvat melko hyvin. Sen sijaan opiskelijan työtehtävistä sekä tuki- ja ohjausmuodoista sopiminen työpaikan kanssa edellyttävät kehittämistä.

Opiskelijat pääsevät vaikuttamaan siihen, mitkä ovat heille sopivia tapoja hankkia osaamista. Mahdollisuus valita oman tutkinnon valinnaisia ammatillisia tutkinnon osia ja yhteisten tutkinnon osien osa-alueita yksilöllisesti toteutuu pääosin hyvin. Opintojen aikataulutusta ei kuitenkaan ole välttämättä mahdollista valita yksilöllisesti. Mahdollisuus valita oppimisympäristökseen oppilaitos tai työpaikka toteutuu järjestäjien ja henkilöstön mukaan hyvin. Työelämässä oppimisen nähtiin tarjoavan mahdollisuuksia opiskelijan polun yksilöllistämiseen. Sen sijaan opiskelijoiden mahdollisuudet valita verkko-opintoja ovat heikommat muihin oppimisympäristöihin verrattuna. Vakiintuneita tapoja, joilla opintoja yksilöllistetään, ovat oman järjestäjän tarjoamat tutkinnon osat, lukio-opinnot ja ammattikorkeakouluopinnot. Sen sijaan tutkinnon osien suorittaminen toisilta järjestäjiltä on harvinaisempaa.

Suurin osa koulutuksen järjestäjistä on määritellyt henkilöstön vastuut liittyen henkilökohtaistamiseen. Kuitenkin opetus- ja ohjaushenkilöstöstä noin viidennes arvioi, että oma rooli henkilökohtaistamisessa ei ole selkeä. Henkilökohtaistamiseen liittyvässä työnjaossa sekä henkilöstön välisessä tiedonkulussa ja yhteistyössä on myös kehitettävää. Opetus- ja ohjaushenkilöstön edustajien osaaminen henkilökohtaistamiseen liittyvissä asioissa on melko hyvällä tasolla, mutta osaamisessa on myös vaihtelua. Opetus- ja ohjaushenkilöstö arvioi perehdytyksen ja osaamisen kehittämisen toteutuvan selkeästi heikommin kuin järjestäjät. Järjestäjien mielestä henkilöstöresurssit henkilökohtaistamiseen ovat melko hyvät, mutta henkilöstön mielestä ainoastaan kohtalaiset. Henkilökohtaistamiseen käytettävä aika tuleekin tehdä entistä paremmin näkyväksi ja kirjata henkilöstön työsuunnitelmiin sekä varmistaa, että resursseja on riittävästi henkilökohtaistamisen laadukkaaseen toteutukseen.

Kehittämissuositukset

Henkilökohtaistamisen merkitystä osana urasuunnittelua ja jatkuvaa ammatillista kasvua tulee vahvistaa sekä opiskelijoiden aktiivista roolia henkilökohtaistamisessa kehittää.
Opiskelijoiden erilaisten ohjaus- ja tukitarpeiden huomioimista sekä ohjauksen saatavuutta tulee kehittää osana henkilökohtaistamista – myös huoltajien osallisuutta vahvistettava.
Henkilökohtaistamisprosessin ajallista ja rakenteellista suunnittelua sekä HOKSin sisältöä tulee kehittää.
Henkilökohtaistamisen toimivuutta sekä ohjaus- ja tukitoimien vaikuttavuutta tulee seurata, arvioida ja kehittää systemaattisemmin.
Työelämän edustajien osallistumista henkilökohtaistamiseen tulee vahvistaa.
Osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen käsitteitä, toimintaohjeita ja linjauksia tulee selkeyttää ja epävirallisen oppimisen tunnistamista tehostaa.
Opiskelijoiden yksilöllisten urasuunnitelmien tukemiseksi ja valintojen toteuttamiseksi tulee vahvistaa opiskelijoille annettava tiedotusta, neuvontaa ja ohjausta sekä koulutuksen järjestäjien välistä yhteistyötä.
Henkilöstö tulee perehdyttää riittävästi henkilökohtaistamiseen ja varmistaa henkilökohtaistamiseen liittyvä osaaminen.
Henkilökohtaistamisen työnjakoa, rooleja ja vastuita tulee selkeyttää ja henkilöstön välistä yhteistyötä tulee edistää.
Resurssit henkilökohtaistamiseen tulee varmistaa.